Kuvakimara: Autiotalot

Minun kokemukseni mukaan, kun puhutaan autiotaloista, puhutaan yleensä taloista, joissa on asuttu. Ei teollisuusrakennuksista, laitoksista tai mistään julkisista rakennuksista. Edellä mainitut on harrastajapiireissä ollut tapana mainita erikseen rakennuksen käyttötarkoituksen mukaan. Kun on puhuttu autiotaloista, on puhuttu tavallisista taloista, lähinnä siis asuinrakennuksista. Tavallisimmin ne kai puhekielessä tarkoittavat hylättyjä omakotitaloja, vapaa-ajan asuntoja ja maatiloja. Tähän asumiskategoriaan voinee lisätä vielä muita hylättyjä asuinrakennuksia kuten kartanot, asuntolat, rivitalot ja kokonaiset kerrostalot. Tällä logiikalla on tämä kuvakimara rakennettu.

Autiotaloistahan ei Suomessa pulaa ole. Puhutaan kaupungistumisesta ja maaseudun autioitumisesta, joiden yksi seurauksista oon valtavat hylkytalojen määrät. Seuraava katsaus on koostettu pääasiassa viime vuosikymmenen lopulla taltioidusta materiaalista, jota on kuvattu eri puolin Suomea. Niin kaupungeissa kuin maaseuduillakin. Useimmat kuvakimarassa esiintyvistä kohteista on jo jyrätty maan tasalle tai otettu uudelleen käyttöön.

Perus-, rintamamiestalo oman onnensa nojaan jätettynä Valkeakoskella.

Lahti, 2015.

Hylätyt ja rikotut, nyttemmin kadonneet työväen asuintalot Kotkassa.

Tämäkin taidonnäyte on samasta kaupungista.

Karjaan asemanseudulla autiotalo (oik.), roihahtanut sellainen.

Tampere, Pispalanharju, 2009.

Keskeneräinen rivitalo ja sellaiseksi jäänyt. Ulkomailla usein tutumpi näky.

Kaunista, mutta jo kadonnutta arkkitehtuuria Kauniaisissa.

Yksi Suomen tunnetuimmista, Forssan Liekkihovi.

Vähäkyrössä. Tuskin pystyssä pysyy.

Edelleen Pohjanmaalla.

Nupurin kartano on nyt jo otettu uudelleen käyttöön.

Erikoisemmaksi käy. Erakon koti, tai pikemminkin koppi, Kehä 1:n liittymässä.

Kaupungeissa

Ei autiotalojen syntyminen ole yksinomaan syrjäseuduilla toistuva ilmiö. Sitä samaa tapahtuu myös yhä kasvavissa kaupungeissa. Jopa mahdollisesta asuntopulasta huolimatta. Kasvu asettaa paineita maan tehokkaalle käytölle, jolloin esimerkiksi puutalolähiöt ovat toisinaan käyneet vanhanaikaisiksi, kehityksen jarruttajiksi. Tai niin on ainakin uskottu, kun ollaan purettu Puu-Kalliota, Puu-Pasilaa tai Puu-Paavolaa. Viime vuosina puutaloalueet ovat käyneet suurimpien kaupunkien keskustoissa sen verran harvinaiseksi, että purkamista ei enää päästä harrastamaan samassa mittakaavassa. Myös rakennussuojelussa on tapahtunut heräämistä, muutoksia viime vuosikymmeninä. Siltikin autiotaloja, hylkytaloja, ilmaantuu tasaisesti. Rakennusten huonokuntoisuus, vanhanaikaisuus ja tarve uudisrakentamiselle lienevät tyypillisiä syitä heitteillejättöön.

Porin keskustasta löytyi vuonna 2008 tällaistä. Tyhjillään tietysti.

Jopa mädännyttä.

Vieläpä katosta lattiaan asti.

Espoo hankki Niittykummusta lisää kasvutilaa...

...raivaamalla vanha pois.

Turun tunnetuimmat, Strandellin talot 1800-luvulta, uhmaavat aikaa ja paikkaa.

Sitten varmasti koko Suomen tunnetuin, Kruunuvuoren huvila-alue.

Villa Kissinge lienee Kruunuvuoren vaikuttavin rakennus.

UE-miitissä 2014 vierailtiin myös fiilistelemässä katoavaa huvilakantaa.

Toisena tunnettuna, miittikohteenakin esiintyneenä, Tampereen rantatien huvilat.

Nämäkin ehtivät jo kärähtää huolimattoman tulenkäsittelyn seurauksena.

Maatilat

On puhuttu maaseudun autioitumisesta. Se on alkanut jo sotien jälkeen ja on ollut seurausta elinkeinorakenteen muutoksesta, teollistumisesta ja maatalouden koneellistumisesta. Sitten taas toisaalta, vaikka tila olisikin jäänyt käyttöön ja asukkaat jääneet harjoittamaan perinteistä elämäntyyliään on vanha päärakennus todettu vanhanaikaseksi, kenties liian hankalaksi kunnostaa ja rakennettu uudisrakennus viereen. Ei ole mitenkään tavatonta nähdä maaseudulla tällaisia pihapiirejä, joissa on uusi päärakennus ja viereen on jätetty ränsistymään vanha. Merkillepantavaa on myös huomata kuinka erilaista ränsistyminen on. Siinä missä kaupungeissa ränsistyminen on monesti ihmisten toimeenpanemaa, maaseudulla sen tekee luonto hiljalleen. Jälkikin on sen mukaista. Värikkäät seinämaalaukset ja töherrykset puuttuvat, samoin kuin tarkoituksenmukaisen hajottamisen jäljet. Maaseudulla kohteet ikään kuin rapistuu paikalleen.

Pohojalaistaloja löytyy tietysti pohojalaiskunnista.

Vanhanaikainen maatila. Katto on uusittu. Joku kai sitä vielä joskus valvoo.

Tuuletus pelaa.

Autioiden maatalojen rykelmä.

Myös autio maatila saattaa muodostua UE-turistikohteeksi...

...kuten tämä pirkanmaalainen tila.

Myös tästä parin talon rykelmästä olisi sellainen voinut sukeutua...

...jos ne olisivat saaneet muutaman vuoden enemmän elinaikaa.

Sisätiloja ja rojua

Mikä autiotaloissa kiehtoo? Onko se niiden runsas lukumäärä? Onko se ihmisten uteliaisuus, halu kurkistaa toisten elämään? Kiinnostuksen kohteet on tietysti yksilöllisiä. On kuitenkin varmaa, että autiotalot kertovat siitä, minkälaista elämä on ollut ennen. Siitä minkälaista elämä oli ennen keskuslämmitystä, sähköä ja viemäröintiä. Ne kertovat myös siitä minkälaisia elintarvikkeita, astioita ja ruoanvalmistusmenetelmiä käytettiin, ja esimerkiksi siitä, miten sisustettiin, pukeuduttiin ja miten vietettiin vapaa-aikaa. Autiotalojen vuosikausien takaiset kortit, kirjeet ja lehdet kertovat myös siitä, mitä elämä on ollut muualla. Mahdollisien havaintojen kirjo on loputon. Koskaan ei tiedä, mitä vastaan tulee.

Autiotalot ovat suosittuja kuvauskohteita.

Maatilan keittiö.

Sähköautorata.

Ruokaohjekortteja 70-luvulta.



Kiireellä on lähdetty.

Koko elämä esillä.

Entisaikain navetta.

Huvilat

Kuvakimaramme alussa tutustuttiin jo Suomen tunnetuimpiin huvila-alueisin: Kruunuvuoreen ja Santalahden tehtaanjohtajien huviloihin. Jatketaan matkaa vielä muutamalla.

Vuosaari oli ennen huvila-aluetta, nyt etelästä vaikutteita hakeva kerrostalolähiö.

Arkkitehtoonisesti erikoinen Villa Björkstrand lienee autiohuviloista tunnetuimpia.

Luonnonkauniilla paikalla Vesijärven rannassa, tarkemmin ottaen Lahden Karjusaaressa sijaitsi vielä viime vuosikymmenellä arvokkaan oloinen, joskin ränsistynyt huvila. Huviloita on joskus ollut enemmänkin, mutta vähitellen alueesta on muodostunut hyvätuloisten ympärivuotinen asuinalue. Huvila toimi viimeiset vuotensa Mallasjuoman työntekijöiden virkistyspaikkana. Olihan rantatontilla sauna, vene, grillikatos ja laituri. Ilmeisesti vain niillä oli todellista käyttöä, sillä katosta oli vesi tullut sisään. Katto ja lattiat kupruilivat ilkeästi, pehmenneen oloisina. Ilmeisesti samasta syystä talo hävisi perustuksiaan myöten muutama vuosi sitten. Vehreä tontti koki täydellisen muodonmuutoksen ja tilalle nousi ökytalo.

Karjusaaren huvila.

Kasvuston taakse suojautunut.

Vieraskirjan tutkimista. Merkintöjä 70-luvulta asti.

Näkymät olivat vertaansa vailla.

Teollisuuden ympärille rakentuneita asuinalueita

Ei ollut teollisuudesta pelastusta rakennusten autioitumiseen. Palvelualat ovat nyt kasvussa ja teollisuus on out. Niin on myös monet tehdaskiinteistöt, joita selailtiin aiemmin teollisuuteen keskittyvässä kuvakimarassa, sekä niiden huoltomiesten tuvat ja asuntolat. Samaten suurten tehtaiden ympärille nousseet asuinalueet jäivätkin vaille arvoa ja palveluita, kun seudun merkittävin työnantaja päättikin lopettaa toimintansa syystä tai toisesta. Kehitys on ollut nopeaa. Niin nopeaa, että harvoin enää pojista tulee isien työn tai sukutilan jatkajia.

Rautatieläisten virka-asuntoja Pieksämäellä.

Pönttöuunilla on pidetty lämpöä yllä. Kotoisaa.

Kenkätehtaan talonmiehen talo on viidakoitunut. Sittemmin kadonnut kokonaan.

Lestitehtaasta on enää vain rauniot, mutta johtajan talo uhmaa aikaa.

Sahan työntekijäin asuntolat Haukivuorella ovat kadonneet.

Naulatehtaan asuntola Orivedellä elää nykyään uutta elämää.

Porin Puuvillan ympärille on muodostunut nätti puutalolähiö.

Kemianteollisuuskombinaatin läheisyydessä on taas kokonainen katu tyhjentynyt.

Forssan Finlaysonin ympäristö on sekin täyttynyt puutaloilla.

Valitettavan moni niistä on tyhjillään ja tätä menoa pian historiaa.

Kuten on jo itse yrityksen tarukin.

Savion Tehtaanmäki on saavuttanut lähes Kruunuvuoren maineen.

Kymmenkunta hylättyä taloa samalla alueella on suomalaisittain harvinaista.

Esoteerinen maantieteen blogista löytyy tästä reissusta lisää materiaalia.

Edelleen Tehtaanmäellä, joka rakennettiin tehtaan työntekijöitä palvelemaan.

Rakennukset ovat suorastaan hulppeita.

Vaikka osa rakennuksista on jo päässyt tuhoutumaan, aluetta on olettu uudelleen rakentamaan.

Ei kovin kaukana Saviosta löytyy toinen, vähemmän tunnettu, autiotaloalue.

Kerrostalot

Kokonaisia hylättyjä kerrostaloja ei luonnollisesti löydy samassa määrin kuin pientaloja, mutta eivät nekään tavattomia ole. Ne vain harvoin sijaitsevat niin syrjässä, piilossa katseilta, että saisivat ränsistyä rauhassa. Niitä uhkaakin yleensä purkaminen ennen kuin luonto ehtii asuttaa sisätilat uudelleen.

Kelloseppäkoulu asuntoiloineen oli pääosin tyhjennetty kauan ennen purkua.

Toinen purkukohde Helsingissä. Niin ikään tyhjäksi jäänyt ja purettu.

Tilapäisiä arvokohteita pompsahtelee aika ajoin ydinkeskustassakin.

Autio kerrostalo ja vieläpä rauhassa saanut vuositolkulla ränsistyä. Syrjässä.

Pesutupa ajan hengen mukaan.

 

Netissä autiotalosurffausta voi jatkaa lukemattomilla asiaan erikoistuneilla saiteilla. Tämän kuvakimara on anti alkaa kuitenkin olemaan lopussa. Tämän, niin kuin muidenkin Syrjäseudun kuvakimaroiden, viesti on pitkälle sama: tutkittavaa on enemmän kuin mihin yhden löytöretkeilijän rahkeet riittäisivät.

 

 

Linkit:

Syrjäseudun kaksi autiotalokertomusta:

Päivän autiotalo

Polkutapyöräillen Pohjanmaalla