Hämäräperäisiä tutkimusmatkoja

Tätä on odotettu! Siis Jussi Kiven kirjaa Hämäräperäisiä tutkimusmatkoja. Into Kustannus julkaisi kirjan Joulukuussa 2015. En ole kirjakriitikko enkä aio edes tosissani yrittää olla sitä. Sitä paitsi en ole edes jäävi moiseen hommaan, sillä pari kirjan tarinoista kietoutuu yhteen allekirjoittaneen omien kokemusten kanssa. Siitäkin huolimatta en voi olla avaamatta sanaista arkkuani, sillä niin merkittävä tapaus kirja on.

Tämä on vähintään yksi vuoden merkittävimmistä asioista, joita suomalaisen UE:n saralla on tapahtunut. Kuten jo aiemmin todettu, suomalaisessa kirjallisuudessa urbaani löytöretkeily on aliedustettuna. Vain Jantso Jokelinin Matkaopas Ei-minnekään on ainoa teos, joka on edes sivunnut aihetta. Hän on ainoa, joka on kirjoittanut UE:sta ilmiönä. Vaikka Jussi Kivi ei kirjassaan Hämäräperäisiä tutkimusmatkoja kertaakaan käytä termiä urbaani tutkimusmatkailu, urban exploring, urbex tai yhtäkään sen monista muunnoksista eikä puhu kanssaretkeilijöistään UE-harrastajina, on sitä harrastavan lukijan vaikea olla huomaamatta monia yhdistäviä tekijöitä.

Jussi ja tutkimusretkikunta Unholan temppelissä, 2013.

Kirja alkaa tai oikeastaan tuntuu jatkavan siitä, mihin Kiven edellinen teos Kaunotaiteellinen eräretkeilyopas (2004) jäi. Taidehistorian ja kiehtovan maiseman pohdiskelusta siirrytään vähitellen viime vuosina toteutettuihin retkiin oudoille ja mystiikkaa tihkuville jättömaille, lähiöiden linnoitteille ja vähitellen yhä syvemmälle maaperään, luoliin, pommisuojiin, tunneleihin ja kaivoksiin. Kivi on osannut vetää kielikuvissaan oikeista naruista, sillä tarinoiden tunnelma pysyy jännittävällä tavalla yhtä hämäränä ja salaperäisenä kuin kirjassa kolutut kohteetkin. Sitä puolestaan höystää ripaus ironiaan puettua, tervettä yhteiskuntakritiikkiä. Sitä sen kaltaista, jota helposti juontuu mieleen seikkaillessa kaoottisessa tilassa uinuvilla, suuren yleisön ulottumattomissa sijaitsevilla retkikohteilla. Kirjassa vilisee useita salanimellä suojattuja hahmoja, retkitovereita, joista joku voi pienellä päättelykyvyllä bongata joitain näkyvimpiä alan harrastajia, ehkä jopa itsensä.

Vuosikausien työstäminen näkyy muutenkin kuin tekstissä. Kuvataiteessa mainetta ja palkintoja saavuttanut Kivi hyödyntää osaamistaan myös kirjan kuvituksessa. Onnistuneesti ja hienovaraisesti. Toisin kuin iltapäivälehtien ja somejen valtaamassa nykymaailmassa, kaikkea ei läväytetä heti silmille, vaan se tehdään harkiten, muutamaa, ehkä jopa kohteeseen suoraan liittymätöntä kuvaa käyttäen. Annetaan lukijan tai katsojan mielikuvituksen kuljettaa. Hämäryys, pimeys ja mystiikka on hallitsevia elementtejä, niin kirjassa kuin usein kohteillakin.

Jussi Kivi työssään, 2015.

Kaikesta tästä ja monesta muusta seikasta johtuen, kirja on tutustumisen arvoinen. Sen voi tilata vaikkapa Into Kustannuksen verkkokaupasta.

Linkki:

Into Kustannus/Hämäräperäisiä tutkimusmatkoja

Jussi Kivi (Wikipedia)