Syrjäseutu on tullut tiensä päähän. Kolme ja puoli vuotta sitten startannut blogi ajoittui vaiheeseen, jolloin yleisön mielenkiinto hylättyjä paikkoja ja urbaania löytöretkeilyä kohtaan oli kasvamassa räjähdysmäisesti. Ainakin jos some-ryhmiä ja median huomiota pitää mittarinaan. Tuona aikana erilaisiin aiheeseen liittyvien suomalaisten some-ryhmien jäsenistö on kasvanut yhteenlaskettuna tuhansilla. Niin aikakausilehdissä kuin sanomalehdissä on julkaistu useita artikkeleita, joissa on haastateltu alan harrastajia. TV:ssä ja radiossa on myös nähty useampi ohjelma. Muutamissa niistä olen itsekin ollut mukana. Niiden lisäksi viimeisen vuoden aikana on julkaistu peräti kolme aiheeseen liittyvää kirjaa. Urbaania löytöretkeilyä ei enää voi sanoa vähäisen ja erikoislaatuisen porukan harrastuksena. Toisaalta ei myöskään koko kansan lajina.
Ajatus Syrjäseudusta lähti aikoinaan tarpeesta kehittää omia kirjoitustaitojani. Lähtökohtaisesti olin täysin kokematon kirjoittajana. Toinen, blogin kantava ajatus oli luoda oudosta ja tuntemattomasta harrastuksesta selkeämpi kuva, tuoda harrastajia esille nimimerkkien takaa ja valottaa, mitä kaikkea urbaanilla löytöretkeilyllä on tarjottavanaan niin kohteiden kuin yleisen hyödyn muodossa. Nyt olemme ainakin lähempänä noita tavotteita. En tietenkään väitä, että se olisi Syrjäseudun ansiota, mutta nyt vastaavanlaista tietoa harrastuksesta suomenkielellä on tarjolla huomattavasti enemmän muun muassa lehtijuttujen ja kirjojen muodossa. Samankaltaista tilausta Syrjäseudulle ei siis enää ole.
Monta harrastajaa jää haastattelematta ja monen monta aihetta käsittelemättä. Monia kohteita ja reissukertomuksia jää kovalevyjen ja aivojen sopukoihin odottelemaan uutta aaltoa, inspiraatiota. Välillä on aika pitää taukoa, keskittyä muihin asioihin ja kenties luoda jotain uutta. Blogin koko sisältö jää kuitenkin nettiin eikä sitä poisteta ainakaan allekirjoittaneen toimesta. Idän reissujen raportointia puolestaan pyritään jatkamaan vielä jossain toisessa muodossa, mutta Syrjäseudun tarina on tältä erää loppu. Kiitos lukijoille ja seuraajille mielenkiinnosta. Kiitokset myös vaimolle ja perheelleni, jotka ovat joustaneet harrastukseni vuoksi. Kiitokset kanssaharrastajille ja kaikille heille, jotka ovat auttaneet blogin teossa. Ei muuta kuin kohti uusia seikkailuja!
-Juha Nyman
