Syrjäseutu on tullut tiensä päähän. Kolme ja puoli vuotta sitten startannut blogi ajoittui vaiheeseen, jolloin yleisön mielenkiinto hylättyjä paikkoja ja urbaania löytöretkeilyä kohtaan oli kasvamassa räjähdysmäisesti. Ainakin jos some-ryhmiä ja median huomiota pitää mittarinaan. Tuona aikana erilaisiin aiheeseen liittyvien suomalaisten some-ryhmien jäsenistö on kasvanut yhteenlaskettuna tuhansilla. Niin aikakausilehdissä kuin sanomalehdissä on julkaistu useita artikkeleita, joissa on haastateltu alan harrastajia. TV:ssä ja radiossa on myös nähty useampi ohjelma. Muutamissa niistä olen itsekin ollut mukana. Niiden lisäksi viimeisen vuoden aikana on julkaistu peräti kolme aiheeseen liittyvää kirjaa. Urbaania löytöretkeilyä ei enää voi sanoa vähäisen ja erikoislaatuisen porukan harrastuksena. Toisaalta ei myöskään koko kansan lajina.
Ajatus Syrjäseudusta lähti aikoinaan tarpeesta kehittää omia kirjoitustaitojani. Lähtökohtaisesti olin täysin kokematon kirjoittajana. Toinen, blogin kantava ajatus oli luoda oudosta ja tuntemattomasta harrastuksesta selkeämpi kuva, tuoda harrastajia esille nimimerkkien takaa ja valottaa, mitä kaikkea urbaanilla löytöretkeilyllä on tarjottavanaan niin kohteiden kuin yleisen hyödyn muodossa. Nyt olemme ainakin lähempänä noita tavotteita. En tietenkään väitä, että se olisi Syrjäseudun ansiota, mutta nyt vastaavanlaista tietoa harrastuksesta suomenkielellä on tarjolla huomattavasti enemmän muun muassa lehtijuttujen ja kirjojen muodossa. Samankaltaista tilausta Syrjäseudulle ei siis enää ole.
Monta harrastajaa jää haastattelematta ja monen monta aihetta käsittelemättä. Monia kohteita ja reissukertomuksia jää kovalevyjen ja aivojen sopukoihin odottelemaan uutta aaltoa, inspiraatiota. Välillä on aika pitää taukoa, keskittyä muihin asioihin ja kenties luoda jotain uutta. Blogin koko sisältö jää kuitenkin nettiin eikä sitä poisteta ainakaan allekirjoittaneen toimesta. Idän reissujen raportointia puolestaan pyritään jatkamaan vielä jossain toisessa muodossa, mutta Syrjäseudun tarina on tältä erää loppu. Kiitos lukijoille ja seuraajille mielenkiinnosta. Kiitokset myös vaimolle ja perheelleni, jotka ovat joustaneet harrastukseni vuoksi. Kiitokset kanssaharrastajille ja kaikille heille, jotka ovat auttaneet blogin teossa. Ei muuta kuin kohti uusia seikkailuja!
-Juha Nyman
Harmillinen uutinen mutta kai se niin on, että aikansa kutakin? Kiitokset mielenkiintoisista reissu reportaaseista ja muutenkin innostavista aiheista. Blogisi on inspiroinut minua kovasti vaikka olenkin jo tällainen veteraani 40+ setämies, siitä huolimatta jaksan innostua edelleen autiotaloista. Niissä vaan on jotain houkuttelevaa.. Hyvää jatkoa ja uutta vuotta!
VastaaPoistaMahtavaa kuulla, että blogi on inspiroinut ja hienoa jos kohteet edelleen nappaavat. Oma kiinnostukseni on ehkä hitusen suuntaamassa muualle, mutta kyllä tämä aihealue aina lähellä sydäntä pysyy. Hyvää vuodenalkua ja onnistuneita seikkailuja jatkossa.
PoistaOnneksi tämä hieno blogi jää kuitenkin luettavaksi. Monet hienot ue-sivustot aikoinaan poistuivat samalla kun ylläpitäjä lopetti päivitykset. Todella sääli. Kiitos Syrjäseudulle mielenkiintoisista seikkailuista ja hyvistä kirjoituksista!
VastaaPoistaTerv. Kotikulmien seikkailijatar
Kiitoksia kiitoksista. Syrjäseudun elinkaarihan jäi loppujen lopuksi aika tavalliseksi keskiverto-UE-sivuston pituiseksi. Tosiaan tekstit jää nettiin vielä sittenkin, kun syrjaseutu domain jää avoimeksi. Linkitykset tosin muilta sivustoilta eivät ehkä enää toimi. Onneksi vielä nousee ajoittain uusia sivustojen tekijöitä. Jännää nähdä, mitä sieltä on vielä mahdollisesti tulossa.
PoistaSuomi on mitä viheliäisin maa tämän harrastuksen kannalta. Kaikki melenkiintoinen siivotaan äkkiä pois. Joutomaita ei suvaita.
VastaaPoistaMutta saa nyt nähdä sitten jatkossa kun maaseutu autioituu entisestään.
Kirjoittaja on poistanut tämän kommentin.
PoistaNiin. Kaupungit siistiytyvät kovaa vauhtia, mutta samalla mikään eikä kukaan voi millään siistiä autioituvaa maaseutua. Touhuttavaa riittää varmasti jatkossakin. :)
PoistaVoi harmi, niin rentoa illanvietettä ja pääsi pakoon päivän arjesta lueskellessa näitä mahtavia juttuja mutta aikansa kutakin ja se on ymmärrettävää.Nämä tarinat antoivat hyvää potkua omiin idän reissuihin. Toivottavasti törmään vielä kirjoituksiisi idän reissuista/tutkimus matkoista tai mitä lie ikinä ideoitkaan, kiitos suuresti että ollaan saatu seurata näitä. Kiitos vielä ja kaikkea hyvää tulevalle
VastaaPoistaMahtavaa saada tällaista palautetta. Osaltaan se innostaa jatkamaan. Itse asiassa tällä hetkellä mietimme uusia idän reissuja. Ei tuo julkaisemisen tarvekaan ole vielä minusta kadonnut, joten veikkaan viimeistä sanaa ei ole vielä sanottu. Infoan kyllä kaikkia Syrjäseutua seuraavia, kun jotain selvyyttä asioihin saadaan.
Poista