Pressan bunkkeri

Tamminiemessä sijaitsee pieni ja vaatimaton pommisuoja. Erikoiseksi sen tekee kuitenkin sijainti ja historia. Tamminiemi on tullut tunnetuksi viime vuosina Urho Kekkosen entisenä virka-asuntona ja etenkin Urho Kekkosen museona, vaikka Tamminiemessä ehti asustella myös Risto Ryti ja itse Carl Gustaf Emil Mannerheim. Kaksi viimeksi mainittua tosin käyttivät rakennusta harvakseen.

Tamminiemen edustusasunto ja sen alla kallion sisään johtava ovi.

Kurkistus oviaukosta. Sisäänkäynti maan alle on kapea.

Tamminiemi rakennettiin alkujaan 1904. Sen lahjoitti Talvisodan heikentämälle isänmaalle päätomittaja Amos Andersson vuonna 1940. Ensimmäinen Tamminiemessä asunut presidentti oli Risto Ryti. Jatkosodan lopulla Ryti siirtyi syrjään, jolloin Mannerheim nousi Suomen presidentiksi. Samoihin aikoihin, vuonna 1944, louhittiin myös Tamminiemen alle "Pressan bunkkeri".

Tunnelin päässä paineovi on hapertunut, mutta vielä kestävä.

Varmasti vaatimatonta verrattuna sodan vastapuolen johtajien suojapaikkoihin.

Bunkkeri on terminä hiukan harhaajohtava, sillä todellisuudessa kyseessä on pommisuoja ja mahdollinen pakoreitti. "Bunkkerin" erikoisuutena on nimittäin presidentin edustusasunnon vaatekaapista johtava salakäytävä suoraan bunkkeriin, josta puolestaan pääsee tunnelia pitkin rantaan, jossa kerrottiin olevan vene aina valmiina Mannerheimin pakoa varten.

Pommisuojan on ollut käyttämätön ja jäljet sen mukaisia.

Vaatekaapista johtavan salakäytävän portaat ovat lahonneet.

Pommisuoja eivätkä sen tunnelit kuitenkaan päässeet tarkoituksenmukaiseen käyttöönsä koskaan. Päinvastoin, ne jäivät vaille kunnossapitoa. Sota loppui. Salapaikka rapistui ja valumavedet täyttivät maanalaiset tilat vuosikausiksi. Bunkkeria alettiin kunnostamaan vasta vuonna 2011 osana UKK-museon remonttia.

Lyhytikäisiä ja hyväkuntoisia kohteita

Purku-uhan alaisista kohteista ei välttämättä rappioromantiikkaa lähdetä ensimmäiseksi hakemaan. Etenkin suuremmissa asutuskeskuksissa hyväkuntoinenkin rakennus voi joutua väistymään uusien kaavoitusten tieltä. Rakennus tyhjennetään, jos ei ole jo ennestään tyhjentynyt, ja näin se valmistetaan vastaanottamaan lopullisen niitin lyövän purkukoneiston. Näiden välisessä, usein niukassa aikaikkunassa iskevät vandaalit ja urbaanit löytöretkeilijät, jos ovat iskeäkseen.

Mitä sitten on nähtävissä? Ehkä seuraavat kolme esimerkkiä havainnollistavat sen.


1. Hyvinkään virastotalo

Hyvinkäällä, aivan keskustassa, Hämeenkadun ja Torikadun kulmassa sijaitsi Valtion virastotalo. Rakennus valmistui 1955. Rakennuksessa toimi muun muassa kahvila, Posti, poliisi, käräjäoikeus, verotoimisto, lennätin- ja kaukopuhelukeskus, Hyvinkään kulttuuri- ja vapaa-aikakeskus sekä useita yrityksiä. Rakennus purettiin 2010 uuden kauppakeskus Willan alta.

Valtion virastotalo Hyvinkäällä 2.8.2009.

Avoimien ovien päivä. Kutsu peremmälle.

Modernin oloista toimistotilaa.

Toisella puolen palo- ja purkumiehet ovat kai hioneet murskaustaitojaan.

Tiloja oli moneen lähtöön, mutta uutta oli tilalle saatava.

2. Ruoholahden kuntotalo

Ruoholahden kuntotalo rakennettiin Salmisaaren mahtipontiselle teollisuusalueelle, alkujaan Alkon henkilökunnan käyttöön vuonna 1976. Alkon luovuttua rakennuksesta, tiloissa on toiminut koulu ja liikuntakeskus. Rakennuksessa oli muiden tilojen ohella muun muassa kuntosali, palloiluhalli ja uimahalli. Ruoholahden kuntotalo purettiin 2011 lukuunottamatta sen maanalaista parkkihallia. Tilalle rakennettiin entistä ulkoisesti muistuttava toimistorakennus. Salmisaareen rakennettiin uusi liikuntakeskus, ilman uimahallia.

Koulumainen rakennus hetkeä ennen purkua.

Liikuntasali huutaa tyhjyyttään.

Toimistot ja käytävät samaten.

Uima-allas on moitteettomassa kunnossa.

Vain vesi ja uimarit puuttuvat.

3. Kanavaterminaali

Katajanokkaa, sen vanhimpia osia voi pitää hyvällä syyllä suomalaisena kansallismaisemana. Muun muassa Uspenskin katedraali, entinen rahapaja, kauppatori, Stora Enson pääkonttori, tulli- ja pakkahuone sekä presidentinlinna ovat siinä kaikki kivenheiton päässä. Ollaan Suomen historian keskeisimmillä paikoilla.

1800-luvun lopulla Katajanokan etelärantaa alettiin kaavoittaa satamaksi. Alta katosivat vanhat, puiset kalastajamökit ja tilalle nousi järeitä tiilisiä rakennuksia, nostureita ja satamarata. Kanavaterminaalin kohdalle alettiin rakentaa yksikerroksista makasiinia jo vuonna 1901. Varastojen uusiminen kävi ajankohtaiseksi 5 vuosikymmentä myöhemmin.

Vuonna 1957 varastoksi rakennettu Kanavaterminaali toimi matkustajaliikenneterminaalina 70-luvulta lähtien aina vuoteen 2008. Rakennuksen viimeisimpiä käyttäjiä oli Nordic Jet Line, joka lopetti liikennöinnin Helsinki-Tallinna välillä. Tämän jälkeen rakennuksessa toimi vielä Posti vuoteen 2010. Kanavaterminaali purettiin 2012 tarpeettomana. Tilalle suunniteltiin muun muassa hotellia ja Guggenheim-museota, mutta toistaiseksi tilalle on sijoitettu usein tyhjänä pyörivä maailmanpyörä, Finnair Skywheel.

Kanavaterminaali ulapalta nähtynä vuonna 2009.

Kanavaterminaalin laituri on miltei tyhjä, vain naapurin kalustoa seisoo sillä.

Talvella 2010 rakennukselle ei enää löytynyt käyttöä.

Rullaportaat eivät enää kolise, sillä...

...lappu on laitettu luukulle.

Uteliaisuuden tyydyttäminen, katoavan dokumentoiminen, hetken hengähtäminen arkimaailmassa usein niin hektisessä ympäristössä. Siinäpä syitä tarrautua viimeiseen tilaisuuteen ennen kuin moukari heilahtaa.

Kuvakimara: Autiotalot

Minun kokemukseni mukaan, kun puhutaan autiotaloista, puhutaan yleensä taloista, joissa on asuttu. Ei teollisuusrakennuksista, laitoksista tai mistään julkisista rakennuksista. Edellä mainitut on harrastajapiireissä ollut tapana mainita erikseen rakennuksen käyttötarkoituksen mukaan. Kun on puhuttu autiotaloista, on puhuttu tavallisista taloista, lähinnä siis asuinrakennuksista. Tavallisimmin ne kai puhekielessä tarkoittavat hylättyjä omakotitaloja, vapaa-ajan asuntoja ja maatiloja. Tähän asumiskategoriaan voinee lisätä vielä muita hylättyjä asuinrakennuksia kuten kartanot, asuntolat, rivitalot ja kokonaiset kerrostalot. Tällä logiikalla on tämä kuvakimara rakennettu.

Autiotaloistahan ei Suomessa pulaa ole. Puhutaan kaupungistumisesta ja maaseudun autioitumisesta, joiden yksi seurauksista oon valtavat hylkytalojen määrät. Seuraava katsaus on koostettu pääasiassa viime vuosikymmenen lopulla taltioidusta materiaalista, jota on kuvattu eri puolin Suomea. Niin kaupungeissa kuin maaseuduillakin. Useimmat kuvakimarassa esiintyvistä kohteista on jo jyrätty maan tasalle tai otettu uudelleen käyttöön.

Perus-, rintamamiestalo oman onnensa nojaan jätettynä Valkeakoskella.

Lahti, 2015.

Hylätyt ja rikotut, nyttemmin kadonneet työväen asuintalot Kotkassa.

Tämäkin taidonnäyte on samasta kaupungista.

Karjaan asemanseudulla autiotalo (oik.), roihahtanut sellainen.

Tampere, Pispalanharju, 2009.

Keskeneräinen rivitalo ja sellaiseksi jäänyt. Ulkomailla usein tutumpi näky.

Kaunista, mutta jo kadonnutta arkkitehtuuria Kauniaisissa.

Yksi Suomen tunnetuimmista, Forssan Liekkihovi.

Vähäkyrössä. Tuskin pystyssä pysyy.

Edelleen Pohjanmaalla.

Nupurin kartano on nyt jo otettu uudelleen käyttöön.

Erikoisemmaksi käy. Erakon koti, tai pikemminkin koppi, Kehä 1:n liittymässä.

Kaupungeissa

Ei autiotalojen syntyminen ole yksinomaan syrjäseuduilla toistuva ilmiö. Sitä samaa tapahtuu myös yhä kasvavissa kaupungeissa. Jopa mahdollisesta asuntopulasta huolimatta. Kasvu asettaa paineita maan tehokkaalle käytölle, jolloin esimerkiksi puutalolähiöt ovat toisinaan käyneet vanhanaikaisiksi, kehityksen jarruttajiksi. Tai niin on ainakin uskottu, kun ollaan purettu Puu-Kalliota, Puu-Pasilaa tai Puu-Paavolaa. Viime vuosina puutaloalueet ovat käyneet suurimpien kaupunkien keskustoissa sen verran harvinaiseksi, että purkamista ei enää päästä harrastamaan samassa mittakaavassa. Myös rakennussuojelussa on tapahtunut heräämistä, muutoksia viime vuosikymmeninä. Siltikin autiotaloja, hylkytaloja, ilmaantuu tasaisesti. Rakennusten huonokuntoisuus, vanhanaikaisuus ja tarve uudisrakentamiselle lienevät tyypillisiä syitä heitteillejättöön.

Porin keskustasta löytyi vuonna 2008 tällaistä. Tyhjillään tietysti.

Jopa mädännyttä.

Vieläpä katosta lattiaan asti.

Espoo hankki Niittykummusta lisää kasvutilaa...

...raivaamalla vanha pois.

Turun tunnetuimmat, Strandellin talot 1800-luvulta, uhmaavat aikaa ja paikkaa.

Sitten varmasti koko Suomen tunnetuin, Kruunuvuoren huvila-alue.

Villa Kissinge lienee Kruunuvuoren vaikuttavin rakennus.

UE-miitissä 2014 vierailtiin myös fiilistelemässä katoavaa huvilakantaa.

Toisena tunnettuna, miittikohteenakin esiintyneenä, Tampereen rantatien huvilat.

Nämäkin ehtivät jo kärähtää huolimattoman tulenkäsittelyn seurauksena.

Maatilat

On puhuttu maaseudun autioitumisesta. Se on alkanut jo sotien jälkeen ja on ollut seurausta elinkeinorakenteen muutoksesta, teollistumisesta ja maatalouden koneellistumisesta. Sitten taas toisaalta, vaikka tila olisikin jäänyt käyttöön ja asukkaat jääneet harjoittamaan perinteistä elämäntyyliään on vanha päärakennus todettu vanhanaikaseksi, kenties liian hankalaksi kunnostaa ja rakennettu uudisrakennus viereen. Ei ole mitenkään tavatonta nähdä maaseudulla tällaisia pihapiirejä, joissa on uusi päärakennus ja viereen on jätetty ränsistymään vanha. Merkillepantavaa on myös huomata kuinka erilaista ränsistyminen on. Siinä missä kaupungeissa ränsistyminen on monesti ihmisten toimeenpanemaa, maaseudulla sen tekee luonto hiljalleen. Jälkikin on sen mukaista. Värikkäät seinämaalaukset ja töherrykset puuttuvat, samoin kuin tarkoituksenmukaisen hajottamisen jäljet. Maaseudulla kohteet ikään kuin rapistuu paikalleen.

Pohojalaistaloja löytyy tietysti pohojalaiskunnista.

Vanhanaikainen maatila. Katto on uusittu. Joku kai sitä vielä joskus valvoo.

Tuuletus pelaa.

Autioiden maatalojen rykelmä.

Myös autio maatila saattaa muodostua UE-turistikohteeksi...

...kuten tämä pirkanmaalainen tila.

Myös tästä parin talon rykelmästä olisi sellainen voinut sukeutua...

...jos ne olisivat saaneet muutaman vuoden enemmän elinaikaa.

Sisätiloja ja rojua

Mikä autiotaloissa kiehtoo? Onko se niiden runsas lukumäärä? Onko se ihmisten uteliaisuus, halu kurkistaa toisten elämään? Kiinnostuksen kohteet on tietysti yksilöllisiä. On kuitenkin varmaa, että autiotalot kertovat siitä, minkälaista elämä on ollut ennen. Siitä minkälaista elämä oli ennen keskuslämmitystä, sähköä ja viemäröintiä. Ne kertovat myös siitä minkälaisia elintarvikkeita, astioita ja ruoanvalmistusmenetelmiä käytettiin, ja esimerkiksi siitä, miten sisustettiin, pukeuduttiin ja miten vietettiin vapaa-aikaa. Autiotalojen vuosikausien takaiset kortit, kirjeet ja lehdet kertovat myös siitä, mitä elämä on ollut muualla. Mahdollisien havaintojen kirjo on loputon. Koskaan ei tiedä, mitä vastaan tulee.

Autiotalot ovat suosittuja kuvauskohteita.

Maatilan keittiö.

Sähköautorata.

Ruokaohjekortteja 70-luvulta.



Kiireellä on lähdetty.

Koko elämä esillä.

Entisaikain navetta.

Huvilat

Kuvakimaramme alussa tutustuttiin jo Suomen tunnetuimpiin huvila-alueisin: Kruunuvuoreen ja Santalahden tehtaanjohtajien huviloihin. Jatketaan matkaa vielä muutamalla.

Vuosaari oli ennen huvila-aluetta, nyt etelästä vaikutteita hakeva kerrostalolähiö.

Arkkitehtoonisesti erikoinen Villa Björkstrand lienee autiohuviloista tunnetuimpia.

Luonnonkauniilla paikalla Vesijärven rannassa, tarkemmin ottaen Lahden Karjusaaressa sijaitsi vielä viime vuosikymmenellä arvokkaan oloinen, joskin ränsistynyt huvila. Huviloita on joskus ollut enemmänkin, mutta vähitellen alueesta on muodostunut hyvätuloisten ympärivuotinen asuinalue. Huvila toimi viimeiset vuotensa Mallasjuoman työntekijöiden virkistyspaikkana. Olihan rantatontilla sauna, vene, grillikatos ja laituri. Ilmeisesti vain niillä oli todellista käyttöä, sillä katosta oli vesi tullut sisään. Katto ja lattiat kupruilivat ilkeästi, pehmenneen oloisina. Ilmeisesti samasta syystä talo hävisi perustuksiaan myöten muutama vuosi sitten. Vehreä tontti koki täydellisen muodonmuutoksen ja tilalle nousi ökytalo.

Karjusaaren huvila.

Kasvuston taakse suojautunut.

Vieraskirjan tutkimista. Merkintöjä 70-luvulta asti.

Näkymät olivat vertaansa vailla.

Teollisuuden ympärille rakentuneita asuinalueita

Ei ollut teollisuudesta pelastusta rakennusten autioitumiseen. Palvelualat ovat nyt kasvussa ja teollisuus on out. Niin on myös monet tehdaskiinteistöt, joita selailtiin aiemmin teollisuuteen keskittyvässä kuvakimarassa, sekä niiden huoltomiesten tuvat ja asuntolat. Samaten suurten tehtaiden ympärille nousseet asuinalueet jäivätkin vaille arvoa ja palveluita, kun seudun merkittävin työnantaja päättikin lopettaa toimintansa syystä tai toisesta. Kehitys on ollut nopeaa. Niin nopeaa, että harvoin enää pojista tulee isien työn tai sukutilan jatkajia.

Rautatieläisten virka-asuntoja Pieksämäellä.

Pönttöuunilla on pidetty lämpöä yllä. Kotoisaa.

Kenkätehtaan talonmiehen talo on viidakoitunut. Sittemmin kadonnut kokonaan.

Lestitehtaasta on enää vain rauniot, mutta johtajan talo uhmaa aikaa.

Sahan työntekijäin asuntolat Haukivuorella ovat kadonneet.

Naulatehtaan asuntola Orivedellä elää nykyään uutta elämää.

Porin Puuvillan ympärille on muodostunut nätti puutalolähiö.

Kemianteollisuuskombinaatin läheisyydessä on taas kokonainen katu tyhjentynyt.

Forssan Finlaysonin ympäristö on sekin täyttynyt puutaloilla.

Valitettavan moni niistä on tyhjillään ja tätä menoa pian historiaa.

Kuten on jo itse yrityksen tarukin.

Savion Tehtaanmäki on saavuttanut lähes Kruunuvuoren maineen.

Kymmenkunta hylättyä taloa samalla alueella on suomalaisittain harvinaista.

Esoteerinen maantieteen blogista löytyy tästä reissusta lisää materiaalia.

Edelleen Tehtaanmäellä, joka rakennettiin tehtaan työntekijöitä palvelemaan.

Rakennukset ovat suorastaan hulppeita.

Vaikka osa rakennuksista on jo päässyt tuhoutumaan, aluetta on olettu uudelleen rakentamaan.

Ei kovin kaukana Saviosta löytyy toinen, vähemmän tunnettu, autiotaloalue.

Kerrostalot

Kokonaisia hylättyjä kerrostaloja ei luonnollisesti löydy samassa määrin kuin pientaloja, mutta eivät nekään tavattomia ole. Ne vain harvoin sijaitsevat niin syrjässä, piilossa katseilta, että saisivat ränsistyä rauhassa. Niitä uhkaakin yleensä purkaminen ennen kuin luonto ehtii asuttaa sisätilat uudelleen.

Kelloseppäkoulu asuntoiloineen oli pääosin tyhjennetty kauan ennen purkua.

Toinen purkukohde Helsingissä. Niin ikään tyhjäksi jäänyt ja purettu.

Tilapäisiä arvokohteita pompsahtelee aika ajoin ydinkeskustassakin.

Autio kerrostalo ja vieläpä rauhassa saanut vuositolkulla ränsistyä. Syrjässä.

Pesutupa ajan hengen mukaan.

 

Netissä autiotalosurffausta voi jatkaa lukemattomilla asiaan erikoistuneilla saiteilla. Tämän kuvakimara on anti alkaa kuitenkin olemaan lopussa. Tämän, niin kuin muidenkin Syrjäseudun kuvakimaroiden, viesti on pitkälle sama: tutkittavaa on enemmän kuin mihin yhden löytöretkeilijän rahkeet riittäisivät.

 

 

Linkit:

Syrjäseudun kaksi autiotalokertomusta:

Päivän autiotalo

Polkutapyöräillen Pohjanmaalla