7 syytä harrastaa UE:ta pähkinänkuoressa

"Ei kannata pelätä tai jää hyvä elämä elämättä". Koska onnettomuuksista, turismista ja muista riskeistä on varoiteltu tämänkin blogin puitteissa jo yllin kyllin, vastapainoksi on hyvä tarkastella harrastuksen positiivisia vaikutuksia.

Hylätyistä rakennuksista ja joutomaista kicksinsä saavat ovat saaneet ennen helposti oudoksuvia katseita osakseen. Vaikka ajat ovat muuttumassa ja UE-harrastuksena on kasvamaan päin, joutuu autonraadoista, autiotaloista ja viemäreistä viehättyvä yhä perustelemaan kiinnostustaan ja motiivejaan. Syitä, ja hyviä sellaisia, on useita harrastamiselle ja sen aloittamiselle. Syrjäseutu on listannut muutaman olennaiseksi katsomansa seikan seuraavalla tavalla...

Harrastuksella on seikkailijalle paljon annettavaa.

1. Ympäristön hahmottaminen

Urbaanit löytöretkeilijät pääsevät seikkailuissaan kurkistamaan kontrolloidun yhteiskunnan kulissien taakse, sen hylkäämien, kelkasta tipahtaneiden rakenteiden ja tilojen todellisuuteen. Samalla harrastajat pääsevät tutustumaan myös kaupungin ylläpitämiseen erilaisten huoltotilojen, tunnelien ja viemäreiden kautta. Kokonaiskuva kaupungin toiminnoista täydentyy ja seikkailija oppii ymmärtämään paremmin asioiden syy-seuraus-suhteita. Asioita kuten mitä jätevedelle tapahtuu tai miksi rakennuksia hylätään ja mitä niille käy sen jälkeen. Tutkimusten ja seikkailujen siivittämänä harrastajalle kehittyy toiminta-alueellaan myös täyteläisempi paikallistuntemus. Paikat ja alueet kartalla eivät enää hahmotu pelkästään kadunniminä, kaupunginosina tai tuntemattomina läntteinä kartalla, vaan puskia myöten tutuksi tulleina kotiseutuina.

2. Historia ja sen ymmärtäminen

Urbaani tutkimusmatkailu on osaksi myös menneisyyteen tutustumista. Vanhat ja hyvinsäilyneet kohteet ovat kuin matka toiseen aikaan. Tutkimusmatkailijat voivat havainnoida näissä paikoissa historiaa sen kaunistelemattomassa muodossa. Toisin kuin museoissa, niitä ei ole varta vasten kokoelmamaisesti laitettu esille lasikaappeihin ja katselijan ulottumattomiin. Rajoittamattoman tarkastelun ja koskettelun kautta voi tutkija luoda omakohtaisemman ja läheisemmän suhteen menneisyyteen. Urbaanit tutkimusmatkailijat penkovat myös löytämiensä kohteiden taustoja muun muassa kirjojen ja vanhojen kuvien kautta syventäen kokemusta entuudestaan.

3. Tutkimusmatkailu on elämys

Arjesta irtaantuminen ja elämykset ovat ihmisluonnon hyvinvoinnille välttämättömiä. Urbaani tutkimusmatkailu vie seikkailijan huomion. Seikkailija elää retkellään hetkessä ja joutuu unohtamaan maalliset murheet. Ajantaju on helppo menettää. UE-kohteet ovat vastakohtia ihmisten luomille aktiivisille ympäristöille, joita hallitaan laein ja säännöin. UE-retki on vapautta toimia mielensä mukaan, valita reittinsä, aikataulunsa ja toimintatapansa. Se on luontoretkeen verrattava kokemus kaikessa villeydessään ja yllättävyydessään. Se on myös vastapainoa arkielämälle. Seikkailu voi olla parhaimmillaan terapeuttinen kokemus.

Hiljentymistä. (Kuva: Heikki)

4. Ekologista ja edullista matkailua

Urbaani tutkimusmatkailu tarjoaa edulliset puitteet harrastukselle, sillä sen harjoittaminen ei vaadi pitkiä matkoja, aikoja eikä varoja tai varustusta. Sen voi aloittaa nollabudjetilla. Eksotiikkaa, jotain vierasta ja tuntematonta, voi löytyä omilta kotikulmilta, mikä tekee harrastuksesta ekologista lähimatkailua.

5. Toisenlaista estetiikkaa

Estetiikka ei ole yksioikoinen asia. Urbaani tutkimusmatkailija huomaa kauneutta sielläkin, missä valtavirta ei sitä oivalla. Ruosteessa, rosoisuudessa, hauraudessa, väliaikaisuudessa ja jonkin loppumisessa voi olla jotain surullista, mutta myös kaunista. Urbaanit löytöretkeilijät ovat kääntäneet kaiken sen voimavaraksi, inspiraation lähteeksi ja välittävät havaintojaan muille valokuvin ja videoin.

6. Etsiminen pitää mielen vireänä

Nippelitiedolla kyllästetty nykymaailma, josta mysteerit ovat katoamassa, on kaupallisten elämystehtailijoiden valtakunta. Elämyspaketit ja extreme-harrastukset tarjoavat valmiita seikkailuja valvotuissa puitteissa valuuttaa vastaan. Urbaanit löytöretkeilijät tietyllä tapaa kapinoivat tasapäistämistä ja helppoutta vastaan luomalla omat, yksilölliset seikkailunsa. Urbaani löytöretkeily harjoittaa yhä uudelleen harrastajan kykyä tehdä itsenäisiä päätöksiä ja vastuun ottamista teoistaan kohteissa, joissa arkiympäristön yleiset lainalaisuudet eivät välttämättä päde.

7. Pyyteetöntä dokumentaatiota

Lukemattomia kohteita on kadonnut ja katoaa edelleen ajan saatossa. Näitä kohteita ovat harrastajat tallentaneet filmille ja muistikorteillensa. Näihin kohteisiin lukeutuu niin historiallisesti merkittävät kuin vaatimattomammatkin kohteet. Nekin, joiden arvoa ei ehkä vielä nykypäivänä tunnusteta. Dokumentointi painottuu usein kohteiden viimeisiin hetkiin, mutta samalla myös dokumentoidaan tietyn aikakauden näkymiä ja kulttuuria.

Dokumentoimassa vanhaa tehdasta sen alennustilassa. (Kuva: Marko Leppänen)

Linkki:

Esoteerisen maantieteen blogissa syväluotaava katsaus samasta aiheesta.

Mitä urbaani tutkimusmatkailu antaa?

Haastattelu: TreStalkerien voimahahmo Wormwood

TreStalkers, jo pelkkä nimi herättää kunnioitusta. Tamperelaispohjainen ryhmä ollut kasassa kohtapuoliin jo vuosikymmenen ja on siten Suomen ainoa kasassa pysynyt aktiivinen UE-poppoo. Sinä aikana sen tavaramerkiksi ovat muodostuneet eritoten sotilaskohteet sekä maanalaiset kohteet kuten luolat, tunnelit, bunkkerit ja kaivokset. Kohteet, jotka ovat yleensä olleet tavallista haastavempia ja harvinaisempia suomalaiselle harrastajakunnalle. Hämärä toiminta ja salamyhkäinen poppoo on herättänyt ehkä siksi kiinnostusta ja ihainnointia niin skenessä kuin sen ulkopuolellakin.

TreStalkersissa on 4 jäsentä: Wormwood, Mortus, Nila ja c8h11no2. Vaikka ryhmän jäsenet ovat olleet aktiivisia miittailijoita ja ottaneet osaa skenen tapahtumiin ja keskusteluihin, on se samalla pitänyt yllä tiukkaa salailukulttuuria vuodesta toiseen. Sen kohteista, reissuista ja toimista tietää vain aniharva ja vieläkin harvempi päässyt todistamaan niitä. TreStalkers-sivusto ei ole päivittynyt vuosikausiin, mutta kulissien takana toiminta on jatkunut yhä voimakkaana. Väläyksiä ryhmän tuoreimmista seikkailuista on nähty harvakseen näyttelyissä, esitelmissä sekä ryhmän omilla Facebook-sivuilla.

Eräänä iltana on tarjolla pienelle ja valikoidulle joukolle hämärässä kellaritilassa stalkerien keväisen Ruotsin reissun kuvasatoa. Tässä yhteydessä Syrjäseudulle tarjoutuu tilaisuus ryhmän tapaamiseen ja haastatteluun. Haastateltavana on TreStalkers-ryhmän yksi perustajajäsenistä, Veli-Matti Rintala, joka UE-piireissä yhdistetään myös nimimerkkiin Wormwood. Hän on voimakas vaikuttaja niin skenessä kuin ryhmänsä sisälläkin. Pitkälti juuri hänen vaikutuksen alaisuudessa TreStalkersista on tullut sitä, mitä se tänä päivänäkin on. Jutunjuurta ja tarinoita riittää Veli-Matilla kerrottavaksi. Siihen nähden haastattelussa raapaistaankin vain pintaa...

TreStalkers tutkimassa vahingossa aktiivista NATO-sotilastukikohtaa. (Kuva: Wormwood/TreStalkers)

Syrjäseutu: Kertoisitko TreStalkersin synnystä?

V-M Rintala: TreStalkers syntyi käytännössä silleen, että oltiin herra Mortuksen kanssa tunnettu entuudestaan ja heitetty reissuja yhdessä ja sitten puhuttu, että Tampereelle Lentokonetehtaan alueelle pitäisi mennä tutkimaan, onko siellä mitään maanalaista. Sovittiin päivämäärä ja Mortus tuli sitten yllättäen paikalle Nilan ja Iivanin kanssa punaisella Ladalla. Näin tutustuin Nilaan. Kyseisen viikonlopun aikana, marraskuussa 2006, löysimme tämän Grottoksi kutsutun luolaston. Siinä huomattiin, että porukka toimii ja sovittiin uusia reissuja. Porukka hitsautui paremmin yhteen sitten seuraavana keväänä tehdyn ensimmäisen yhteisen ulkomaanreissun myötä, joka suuntautui pääasiassa Itä-Viroon. Sellanen vajaan viikon reissu. Sieltä palatessamme mietimme, että meillä on tässä ryhmä. Pitäisi varmaan keksiä joku nimi. Vähän myöhemmin sitten keksin TreStalkers-nimen. Kesällä tehtiin toinen reissu Lohja-Pohja-suunnille. Vähän Forssan jälkeen autoon hyppäsi sitten Dopamiini (c8h11no2) ja se jäi porukkaan mukaan. Siinä vaiheessa TreStalkkersista tuli nelijäseninen...

RFC hirttää muumin Grottossa Tampere-miitissä 2008. Kuvassa etualalla myös Iivan, joka oli löytämässä Grottoa alkuperäisen TreStalkers-kolmikon kanssa. (Kuva: Wormwood/TreStalkers)

SS: Entäs tämä MansExp-ryhmä?

V-M Rintala: Joo, ennen TreStalkersia Mortuksen ja minun kanssa oli mukana Muukalainen. Muukalainen muutti Helsinkiin ja silloin Urjalassa asunut Nila tuli tilalle. Samalla sitten ryhmän nimikin vaihtui koomisesta hieman katu-uskottavammaksi.

SS: Onko TreStalkersilla ollut esikuvia?

V-M Rintala: Ei oikeastaan. En ole koskaan edes miettinyt asiaa sen kummemmin. Jotenkin sitä on vaan tehnyt sellaista asiaa, mitä on itse halunnut tehdä. Ei sitä ole miettinyt sillai, että haluais tehdä jotain samaa kuin joku toinen. Jälkeenpäin on sitten tullut otettua ulkomaisista urban exploration touhuista selvää ja kyllä siellä tiettyjä toimijoita on, jota kunnioittaa, mutta ei varsinaisia esikuvia. Yksi mitä seurattiin silloin alkuvaiheessa oli Eestin diggers, joilla oli hurjia seikkailuja. Jos joku pitää mainita, niin se olisi tämä Eestin diggers, joka tuli ja meni. Niiden nettisivut on häipynyt varmaan jo monta vuotta sitten.

Wormwood hylätyssä kirjastossa 2008. (Kuva: c8h11no2/TreStalkers)

Syrjäseutu: Minkälaista on exploroida ryhmässä? Onko teillä jokin työjako?

V-M Rintala: Meillä on aika sekalainen sakki porukkaa. Sitten kuitenkin täytyy olla jotain muutakin yhteistä kuin kiinnostus näihin touhuihin. Toki meillä on ollut aika vahvasti se työnjako. Henkilöt on erilaisia ja vahvuudet on erilaisia. Dope eli dopamiini hallitsee tietotekniikan. Se on hoitanut paljon esimerkiksi navigointiasioita ja tietoteknisiä seikkoja tähän taustatutkimukseen liittyen. Suurimman taustatyön kohteiden etsimisessä on varmasti tehnyt Nila ja minä. Mortus puolestaan hallitsee tekniikan, se korjaa esimerkiksi auton, jos se hajoaa. Näin voisi suurinpiirtein tehdä työnjaon.

Itse olen ehkä ollut aika pitkälti sellainen liikkeelle pistävä voima, jolla on lähes loputtomasti intoa lähteä tutkimaan kaikenlaista. Olen sitten vaan ruoskinut porukkaa eteenpäin ja suunnitellut reissuja, joissa muut on sitten auttanut toteutuksessa.

SS: Siitä tultiinkin oikeastaan jo seuraavaan kysymykseen. Vaikuttaa siltä, että olet ryhmän pääasiallinen ideologi ja vetäjä. Pitääkö tämä arvio paikkaansa?

V-M Rintala: Kyllä meikäläinen varmaan on se voimavara, mikä edesauttaa siihen, että uusia reissuja tehdään. Mutta toki kaikkia tarvitaan. Viime vuodet ollaan pitkälti Nilan kanssa kaksin luotsattu TreStalkersia. Dopella ja Mortuksella on ollut muita hommia mielessä enemmän ja ne on olleet mukana, kun ovat kynnelle kyenneet.

Tutustumassa kunnallistekniikkaan 2015. (Kuva: Wormwood/TreStalkers)

SS: Facebookissa on mainittu TreStalkersin olevan uskonnollinen yhteisö. Onko TreStalkersilla jonkinlainen filosofia?

V-M Rintala: On. (hekotusta)

SS: No, mikä se on?

V-M Rintala: Ehkä siitä ei voi puhua näissä yhteyksissä sen enempää. No comments.

SS: Ilmeisesti teillä on hyvä henki. Rakoileeko se pitkissä reissuissa?

V-M Rintala: Tottakai, mutta kaikki osaa ottaa aika hyvin palautetta ja vi***ilua. Ne tietää omat heikot puolensa, josta sitä kuittailua tulee. Kyllä meillä on ihan uskomattoman hyvin mennyt noi parin viikon reissut, mitä ollaan pisimmillään heitetty tonne Baltiaan. Ei siinä mitään katastrofeja ole päässyt syntyyn.

Onhan se aika tiukkaa touhua, kun pienessä tilassa ollaan kaksi viikkoa yhdessä tiiviisti. Ei ole suihkua käytettävissä ja muuta niin, kyllä se kysyy hieman luonnetta itse kultakin. Mutta hyvin on selvitty ja väleissä pysytty.

TreStalkers etsimässä tietä suljettuun linnoitukseen Ruotsissa 2012. (Kuva: Wormwood/TreStalkers)

SS: Kuinka suurta osaa infiltraatio näyttelee teidän seikkailuissa?

V-M Rintala: Siitä voi vaikka esittää vastakysymyksen, että mitä on infiltraatio? Mutta kyllähän infiltraatio on ihan tärkeä osa urbaania löytöretkeilyä. Kyllä se kuuluu myöskin TreStalkersien toimipiiriin. Meidän infiltraatio on ehkä silti vähän erilaista kuin mitä Ninjaliciouksen infiltraatio jossakin Torontossa. Meillä on vähän erilaisia kohteita täällä syrjäisessä Suomessa.

SS: TreStalkers ei tunnetusti paljoa vaaroja kaihda. Kuolemakaan ei ole käynyt kaukana. Pysähdyttekö koskaan miettimään onko kaikki sen arvoista?

V-M Rintala: Pysähdymme monesti, mutta yleensä jälkeenpäin. Sitten ne pääsee yleensä vähän unohtuun, kun on liikaa intoa.

SS: Kertoisitko jostain läheltä piti-tilanteesta?

V-M Rintala: Joo, oikeestaan ensimmäisenä tulee mieleen kaksi semmoista tapausta, joista ollaan jälkeenpäin ajateltu menneemme liian pitkälle ja tehty liian vaarallisia asioita. Yksi on Skrundan kummituskaupungin vesitorniin kiipeäminen, joka oli todella huonossa kunnossa. Siellä oli ylhäällä vesisäiliön alapuolella peltinen taso, jossa oli ihmisen kokonen reikä keskellä, mistä joku on ehkä saattanut tulla läpi. Se oli meille onneksi varotuksena, että edelliselle oli saattanut käydä huonosti. Osattiin olla varovaisia, mutta siitä huolimatta pakko oli päästä romahtaneen vesisäiliön päälle kiipeämään. Toki saatiin hienoja valokuvia, mutta ei se sen arvoista ollut. Se oli tyhmää.

Toinen oli eräs meidän kaivosseikkailu, johonka tämä Syrjäseudun blogisti-haastattelija on osaltaan syyllinen. Tosiaan siinä meinasi käydä happi vähiin. Siinä oli mahdollisesti jopa hengenlähtö aika lähellä.

Hylätyssä maanalaisessa sotasairaalassa 2013. (Kuva: Wormwood/TreStalkers)

SS: TreStalkkerit on vähän tällainen mystinen porukka. Valottaisitko vähän nykyhetkeä - missä mennään?

V-M Rintala: Viime vuosina ollaan tehty paljon yhteistyötä eri tahojen kanssa. Meillä on ollut yhteisiä reissuja RFC:n ja RGS:n kanssa muun muassa, mutta ainakin omana tavoitteena olisi, että päästäisiin TreStalkersin alkuperäisellä poppoolla liikenteeseen ensi vuoden aikana. Useita suunnitelmia on vireillä. Aika näyttää, mitä niistä tulee toteutuun. Samoilla suunnilla silti liikutaan kuin mitä viime vuosina, että toi länsinaapuri kiinnostaa edelleen. Muitakin suunnitelmia on. Saa nähdä mitä ne tuo tullessaan.

SS: Niin Baltiaan teitte pari reissua ja Ruotsiin pari...

V-M Rintala: Niin Balttiaan tehtiin kolme reissua. Siitä tuli trilogia, mutta Ruotsi ei jää trilogiaksi. Tuntuu, että sinne pitää heittää vähintään kaksi reissua vielä. Todennäköisesti vielä enemmänkin. Siellä on paljon koluttavaa. Juuri sitä koluttavaa, mikä meitä eniten kiinnostaa, eli maanalaista kamaa: vanhoja kaivoksia ja sotilaskohteita.

Wormwood, c8h11no2 ja Pingu Ruotsissa 2011. (Kuva: Nila/TreStalkers)

SS: Jos mennään sinuun itseesi, mitä muuta harrastukseesi tällä hetkellä sisältyy? Ei pelkkää seikkailua.

V-M Rintala: Olen huomannut, että luonteeseeni kuuluu tällainen oman tekemisen dokumentoiminen tosi vahvasti. Samalla sitten olen dokumentoinut tätä harrastusta ylipäätään. Olen kerännyt sellaista arkistoa, jossa on tietoa etenkin itselle tärkeistä kohteista, mutta muustakin. Monta vuotta olen myös kirjoitellut ylös meidän matkakertomuksia. Siitä on myöskin herännyt semmoisia ajatuksia, että pitäisikö sieltä saada jotain ihan muidenkin luettavaksi. Tällainen vahva kiinnostus harrastukseen on ylipäätään ja urbaanista löytöretkeilystä ei ole suomeksi kirjoitettu kirjaakaan toistaiseksi. Ulkomaillakaan ei ole kovin montaa kirjaa aiheesta tehty, että ehkä siinä olisi hyvä rako.

SS: Onko sinulla mitään sanottavaa harrastuksen yleiseen kehitykseen täällä Suomessa?

V-M Rintala: No joo, se on ihan mielenkiintoinen asia, mistä on keskusteltu lähiaikoina tuolla IRC-kanavalla ja muuallakin. Osa harrastajista, jotka on ollut mukana sieltä foorumin ja IRC-kanavan alkuajoista lähtien, tuntee itsensä jollakin tavalla vanhemmaksi polveksi ja sitten on tullut nuorempaa polvea, parikymppisiä ja allekin, uusia harrastajia. Tavallaan on muodostunut jonkin sortin koulukuntia ja ajatuksia, että jotkut asiat oli erilailla aikasemmin. Helposti ajattelee, että asiat oli paremmin ennen. Silloin, kun vielä oli Raunistulakin pystyssä, Crichton - Vulcania ei ollut purettu ja muuta.

Itse olen pyrkinyt ajattelemaan siten, että asiat muuttuu ja asiat on erilailla joiltakin osin. Internet on vaikuttanut tosi paljon. Silloin, kun tehtiin ensimmäisiä reissuja Baltiaan, ei juuri mitään tietoa ollut netissä ja nyt on todella paljon kuvia ja kaikenlaista tietoa. Koordinaatitkin on valmiiksi saatavilla. Harrastus on sikäli muuttunut tosi paljon. Se on muuttunut joiltakin osin helpommaksi, mutta toisaalta siitä lähtee vähän hohtoakin, kun voi kattella videot ja kuvat etukäteen ennen kuin menee paikalle. Se on muuttunut ja se on erilaista. Ei se välttämättä ole huonompaan päin. Toki sitä voi harrastaa vielä vanhallakin tavalla. Sitä vaan pitää etsiä syrjäisempiä paikkoja ja nostaa haasteita hieman uudelle tasolle...

Wormwood haastateltavana erinäisten retkeilijöiden salamajassa 2014.

Linkit:

TreStalkers-sivusto

TreStalkers Youtubessa

TreStalkers Facebookissa

Nilan haastattelu Syrjäseudussa