TreStalkersissa on 4 jäsentä: Wormwood, Mortus, Nila ja c8h11no2. Vaikka ryhmän jäsenet ovat olleet aktiivisia miittailijoita ja ottaneet osaa skenen tapahtumiin ja keskusteluihin, on se samalla pitänyt yllä tiukkaa salailukulttuuria vuodesta toiseen. Sen kohteista, reissuista ja toimista tietää vain aniharva ja vieläkin harvempi päässyt todistamaan niitä. TreStalkers-sivusto ei ole päivittynyt vuosikausiin, mutta kulissien takana toiminta on jatkunut yhä voimakkaana. Väläyksiä ryhmän tuoreimmista seikkailuista on nähty harvakseen näyttelyissä, esitelmissä sekä ryhmän omilla Facebook-sivuilla.
Eräänä iltana on tarjolla pienelle ja valikoidulle joukolle hämärässä kellaritilassa stalkerien keväisen Ruotsin reissun kuvasatoa. Tässä yhteydessä Syrjäseudulle tarjoutuu tilaisuus ryhmän tapaamiseen ja haastatteluun. Haastateltavana on TreStalkers-ryhmän yksi perustajajäsenistä, Veli-Matti Rintala, joka UE-piireissä yhdistetään myös nimimerkkiin Wormwood. Hän on voimakas vaikuttaja niin skenessä kuin ryhmänsä sisälläkin. Pitkälti juuri hänen vaikutuksen alaisuudessa TreStalkersista on tullut sitä, mitä se tänä päivänäkin on. Jutunjuurta ja tarinoita riittää Veli-Matilla kerrottavaksi. Siihen nähden haastattelussa raapaistaankin vain pintaa...
 |
| TreStalkers tutkimassa vahingossa aktiivista NATO-sotilastukikohtaa. (Kuva: Wormwood/TreStalkers) |
V-M Rintala: TreStalkers syntyi käytännössä silleen, että oltiin herra Mortuksen kanssa tunnettu entuudestaan ja heitetty reissuja yhdessä ja sitten puhuttu, että Tampereelle Lentokonetehtaan alueelle pitäisi mennä tutkimaan, onko siellä mitään maanalaista. Sovittiin päivämäärä ja Mortus tuli sitten yllättäen paikalle Nilan ja Iivanin kanssa punaisella Ladalla. Näin tutustuin Nilaan. Kyseisen viikonlopun aikana, marraskuussa 2006, löysimme tämän Grottoksi kutsutun luolaston. Siinä huomattiin, että porukka toimii ja sovittiin uusia reissuja. Porukka hitsautui paremmin yhteen sitten seuraavana keväänä tehdyn ensimmäisen yhteisen ulkomaanreissun myötä, joka suuntautui pääasiassa Itä-Viroon. Sellanen vajaan viikon reissu. Sieltä palatessamme mietimme, että meillä on tässä ryhmä. Pitäisi varmaan keksiä joku nimi. Vähän myöhemmin sitten keksin TreStalkers-nimen. Kesällä tehtiin toinen reissu Lohja-Pohja-suunnille. Vähän Forssan jälkeen autoon hyppäsi sitten Dopamiini (c8h11no2) ja se jäi porukkaan mukaan. Siinä vaiheessa TreStalkkersista tuli nelijäseninen...
 |
| RFC hirttää muumin Grottossa Tampere-miitissä 2008. Kuvassa etualalla myös Iivan, joka oli löytämässä Grottoa alkuperäisen TreStalkers-kolmikon kanssa. (Kuva: Wormwood/TreStalkers) |
SS: Entäs tämä MansExp-ryhmä?
V-M Rintala: Joo, ennen TreStalkersia Mortuksen ja minun kanssa oli mukana Muukalainen. Muukalainen muutti Helsinkiin ja silloin Urjalassa asunut Nila tuli tilalle. Samalla sitten ryhmän nimikin vaihtui koomisesta hieman katu-uskottavammaksi.
SS: Onko TreStalkersilla ollut esikuvia?
V-M Rintala: Ei oikeastaan. En ole koskaan edes miettinyt asiaa sen kummemmin. Jotenkin sitä on vaan tehnyt sellaista asiaa, mitä on itse halunnut tehdä. Ei sitä ole miettinyt sillai, että haluais tehdä jotain samaa kuin joku toinen. Jälkeenpäin on sitten tullut otettua ulkomaisista urban exploration touhuista selvää ja kyllä siellä tiettyjä toimijoita on, jota kunnioittaa, mutta ei varsinaisia esikuvia. Yksi mitä seurattiin silloin alkuvaiheessa oli Eestin diggers, joilla oli hurjia seikkailuja. Jos joku pitää mainita, niin se olisi tämä Eestin diggers, joka tuli ja meni. Niiden nettisivut on häipynyt varmaan jo monta vuotta sitten.
 |
| Wormwood hylätyssä kirjastossa 2008. (Kuva: c8h11no2/TreStalkers) |
Syrjäseutu: Minkälaista on exploroida ryhmässä? Onko teillä jokin työjako?
V-M Rintala: Meillä on aika sekalainen sakki porukkaa. Sitten kuitenkin täytyy olla jotain muutakin yhteistä kuin kiinnostus näihin touhuihin. Toki meillä on ollut aika vahvasti se työnjako. Henkilöt on erilaisia ja vahvuudet on erilaisia. Dope eli dopamiini hallitsee tietotekniikan. Se on hoitanut paljon esimerkiksi navigointiasioita ja tietoteknisiä seikkoja tähän taustatutkimukseen liittyen. Suurimman taustatyön kohteiden etsimisessä on varmasti tehnyt Nila ja minä. Mortus puolestaan hallitsee tekniikan, se korjaa esimerkiksi auton, jos se hajoaa. Näin voisi suurinpiirtein tehdä työnjaon.
Itse olen ehkä ollut aika pitkälti sellainen liikkeelle pistävä voima, jolla on lähes loputtomasti intoa lähteä tutkimaan kaikenlaista. Olen sitten vaan ruoskinut porukkaa eteenpäin ja suunnitellut reissuja, joissa muut on sitten auttanut toteutuksessa.
SS: Siitä tultiinkin oikeastaan jo seuraavaan kysymykseen. Vaikuttaa siltä, että olet ryhmän pääasiallinen ideologi ja vetäjä. Pitääkö tämä arvio paikkaansa?
V-M Rintala: Kyllä meikäläinen varmaan on se voimavara, mikä edesauttaa siihen, että uusia reissuja tehdään. Mutta toki kaikkia tarvitaan. Viime vuodet ollaan pitkälti Nilan kanssa kaksin luotsattu TreStalkersia. Dopella ja Mortuksella on ollut muita hommia mielessä enemmän ja ne on olleet mukana, kun ovat kynnelle kyenneet.
 |
| Tutustumassa kunnallistekniikkaan 2015. (Kuva: Wormwood/TreStalkers) |
SS: Facebookissa on mainittu TreStalkersin olevan uskonnollinen yhteisö. Onko TreStalkersilla jonkinlainen filosofia?
V-M Rintala: On. (hekotusta)
SS: No, mikä se on?
V-M Rintala: Ehkä siitä ei voi puhua näissä yhteyksissä sen enempää. No comments.
SS: Ilmeisesti teillä on hyvä henki. Rakoileeko se pitkissä reissuissa?
V-M Rintala: Tottakai, mutta kaikki osaa ottaa aika hyvin palautetta ja vi***ilua. Ne tietää omat heikot puolensa, josta sitä kuittailua tulee. Kyllä meillä on ihan uskomattoman hyvin mennyt noi parin viikon reissut, mitä ollaan pisimmillään heitetty tonne Baltiaan. Ei siinä mitään katastrofeja ole päässyt syntyyn.
Onhan se aika tiukkaa touhua, kun pienessä tilassa ollaan kaksi viikkoa yhdessä tiiviisti. Ei ole suihkua käytettävissä ja muuta niin, kyllä se kysyy hieman luonnetta itse kultakin. Mutta hyvin on selvitty ja väleissä pysytty.
 |
| TreStalkers etsimässä tietä suljettuun linnoitukseen Ruotsissa 2012. (Kuva: Wormwood/TreStalkers) |
V-M Rintala: Siitä voi vaikka esittää vastakysymyksen, että mitä on infiltraatio? Mutta kyllähän infiltraatio on ihan tärkeä osa urbaania löytöretkeilyä. Kyllä se kuuluu myöskin TreStalkersien toimipiiriin. Meidän infiltraatio on ehkä silti vähän erilaista kuin mitä Ninjaliciouksen infiltraatio jossakin Torontossa. Meillä on vähän erilaisia kohteita täällä syrjäisessä Suomessa.
SS: TreStalkers ei tunnetusti paljoa vaaroja kaihda. Kuolemakaan ei ole käynyt kaukana. Pysähdyttekö koskaan miettimään onko kaikki sen arvoista?
V-M Rintala: Pysähdymme monesti, mutta yleensä jälkeenpäin. Sitten ne pääsee yleensä vähän unohtuun, kun on liikaa intoa.
SS: Kertoisitko jostain läheltä piti-tilanteesta?
V-M Rintala: Joo, oikeestaan ensimmäisenä tulee mieleen kaksi semmoista tapausta, joista ollaan jälkeenpäin ajateltu menneemme liian pitkälle ja tehty liian vaarallisia asioita. Yksi on Skrundan kummituskaupungin vesitorniin kiipeäminen, joka oli todella huonossa kunnossa. Siellä oli ylhäällä vesisäiliön alapuolella peltinen taso, jossa oli ihmisen kokonen reikä keskellä, mistä joku on ehkä saattanut tulla läpi. Se oli meille onneksi varotuksena, että edelliselle oli saattanut käydä huonosti. Osattiin olla varovaisia, mutta siitä huolimatta pakko oli päästä romahtaneen vesisäiliön päälle kiipeämään. Toki saatiin hienoja valokuvia, mutta ei se sen arvoista ollut. Se oli tyhmää.
Toinen oli eräs meidän kaivosseikkailu, johonka tämä Syrjäseudun blogisti-haastattelija on osaltaan syyllinen. Tosiaan siinä meinasi käydä happi vähiin. Siinä oli mahdollisesti jopa hengenlähtö aika lähellä.
 |
| Hylätyssä maanalaisessa sotasairaalassa 2013. (Kuva: Wormwood/TreStalkers) |
V-M Rintala: Viime vuosina ollaan tehty paljon yhteistyötä eri tahojen kanssa. Meillä on ollut yhteisiä reissuja RFC:n ja RGS:n kanssa muun muassa, mutta ainakin omana tavoitteena olisi, että päästäisiin TreStalkersin alkuperäisellä poppoolla liikenteeseen ensi vuoden aikana. Useita suunnitelmia on vireillä. Aika näyttää, mitä niistä tulee toteutuun. Samoilla suunnilla silti liikutaan kuin mitä viime vuosina, että toi länsinaapuri kiinnostaa edelleen. Muitakin suunnitelmia on. Saa nähdä mitä ne tuo tullessaan.
SS: Niin Baltiaan teitte pari reissua ja Ruotsiin pari...
V-M Rintala: Niin Balttiaan tehtiin kolme reissua. Siitä tuli trilogia, mutta Ruotsi ei jää trilogiaksi. Tuntuu, että sinne pitää heittää vähintään kaksi reissua vielä. Todennäköisesti vielä enemmänkin. Siellä on paljon koluttavaa. Juuri sitä koluttavaa, mikä meitä eniten kiinnostaa, eli maanalaista kamaa: vanhoja kaivoksia ja sotilaskohteita.
 |
| Wormwood, c8h11no2 ja Pingu Ruotsissa 2011. (Kuva: Nila/TreStalkers) |
SS: Jos mennään sinuun itseesi, mitä muuta harrastukseesi tällä hetkellä sisältyy? Ei pelkkää seikkailua.
V-M Rintala: Olen huomannut, että luonteeseeni kuuluu tällainen oman tekemisen dokumentoiminen tosi vahvasti. Samalla sitten olen dokumentoinut tätä harrastusta ylipäätään. Olen kerännyt sellaista arkistoa, jossa on tietoa etenkin itselle tärkeistä kohteista, mutta muustakin. Monta vuotta olen myös kirjoitellut ylös meidän matkakertomuksia. Siitä on myöskin herännyt semmoisia ajatuksia, että pitäisikö sieltä saada jotain ihan muidenkin luettavaksi. Tällainen vahva kiinnostus harrastukseen on ylipäätään ja urbaanista löytöretkeilystä ei ole suomeksi kirjoitettu kirjaakaan toistaiseksi. Ulkomaillakaan ei ole kovin montaa kirjaa aiheesta tehty, että ehkä siinä olisi hyvä rako.
SS: Onko sinulla mitään sanottavaa harrastuksen yleiseen kehitykseen täällä Suomessa?
V-M Rintala: No joo, se on ihan mielenkiintoinen asia, mistä on keskusteltu lähiaikoina tuolla IRC-kanavalla ja muuallakin. Osa harrastajista, jotka on ollut mukana sieltä foorumin ja IRC-kanavan alkuajoista lähtien, tuntee itsensä jollakin tavalla vanhemmaksi polveksi ja sitten on tullut nuorempaa polvea, parikymppisiä ja allekin, uusia harrastajia. Tavallaan on muodostunut jonkin sortin koulukuntia ja ajatuksia, että jotkut asiat oli erilailla aikasemmin. Helposti ajattelee, että asiat oli paremmin ennen. Silloin, kun vielä oli Raunistulakin pystyssä, Crichton - Vulcania ei ollut purettu ja muuta.
Itse olen pyrkinyt ajattelemaan siten, että asiat muuttuu ja asiat on erilailla joiltakin osin. Internet on vaikuttanut tosi paljon. Silloin, kun tehtiin ensimmäisiä reissuja Baltiaan, ei juuri mitään tietoa ollut netissä ja nyt on todella paljon kuvia ja kaikenlaista tietoa. Koordinaatitkin on valmiiksi saatavilla. Harrastus on sikäli muuttunut tosi paljon. Se on muuttunut joiltakin osin helpommaksi, mutta toisaalta siitä lähtee vähän hohtoakin, kun voi kattella videot ja kuvat etukäteen ennen kuin menee paikalle. Se on muuttunut ja se on erilaista. Ei se välttämättä ole huonompaan päin. Toki sitä voi harrastaa vielä vanhallakin tavalla. Sitä vaan pitää etsiä syrjäisempiä paikkoja ja nostaa haasteita hieman uudelle tasolle...
 |
| Wormwood haastateltavana erinäisten retkeilijöiden salamajassa 2014. |
TreStalkers-sivusto
TreStalkers Youtubessa
TreStalkers Facebookissa
Nilan haastattelu Syrjäseudussa
Ei kommentteja:
Lähetä kommentti