Haastattelu: Joona Hamm & vanhat koneet

Metsissä, pihamailla ja latojen perällä lojuvia ruostuvia traktoreita, kuormureita, nostureita, kaivureita, puimureita, busseja, junia, moottoripyöriä ja metsäautoja. Joko mopo keulii? Innostus hylättyjä koneita ja autoja kohtaan heräsi suomalaisten UE-harrastajien parissa verrattain myöhään, vaikka vanhojen autojen harrastajien piireissä tällaisella toiminnalla on pitkät perinteet. Muutaman harvan ja hullun autobongarin ottamista otoksista on kasvanut hiljalleen yleinen kiinnostuksen kohde rakennuskeskeisen harrastuksen rinnalle. Yksi metsäutojen spesialistiksi profiloitunut UE-hemmo on ollut edistämässä tätä suuntausta urbaanien löytöretkeilijöidenkin keskuudessa alusta lähtien. Hänen nimensä on Joona Hamm.

Ruostefetistiksi tunnustautuva, karkeiden pintojen ihailija puhuu savoa murtaen. Hän on kotoisin Mikkelistä. Parin välikauden jälkeen hän on palannut kotikonnuilleen, vaikka ehkä vielä kotoisampaa hänellä on pyörien päällä. Todellinen maanteiden ritari ei nimittäin kauaa paikoillaan pysy, vaan seikkailee pitkin Suomen metsä- ja maanteitä etsien uutta romurautaa bongattavaksi.

Siitä huolimatta tapaamme siellä, mikä on monipuoliselle reissumiehelle ehkä vähiten ominta aluetta; nimittäin Helsingin sykkeessä. Kierrämme muutaman paikallisen kohteen. Ilma on aurinkoinen, mutta syksyä on jo ilmassa. Massiivisella ja hävitettäväksi tuomitulla ratapihalla ihmettelemme kauan sitten hylättyä höyryveturia, jonka ohjaamoon jäämme rupattelemaan.

Ruosteinen höyryveturi saa Joona Hammin kameran laulamaan.

Syrjäseutu: Mistä harrastuksesi sai alkunsa? Rakennuksien sekä eritoten autojen ja koneiden kohdalla?

Joona Hamm: Koko ajatus tästä harrastuksesta varmaan lähti siitä, että isä on opettanut värkkäilemään kaikkee, kun ei ollut rahaa ostaakaan. Itse piti sitten tehdä. Sen lisäksi isä ja äiti teki hyväntekeväisyystyötä Venäjälle. Olin vain 2 kuukautinen, kun olin ekan kerran mukana Leningradissa. Niillä reissuilla tuli oltua siihen asti, kun täytin 18. Vähän sen jälkeen myö käytiin vielä aktiivisesti Leningradissa ja Tallinnassa. Siellä näki sitä maailmaa, rappiota ja kaikkee siinä sivussa. Ehkä se sieltä on pikkuhiljaa pesiytynyt, koska sen jälkeen on alkanut olemaan sellaista kiinnostusta kaikkia autiopaikkoja kohtaan. Autolehdistä tuli jo ammennettua nuoruudessa paljon ja sehän meni siihen, että pikkuhiljaa rakenneltiin itse ensin mopoja ja sitten autoja. Nämä kiinnostukset on sittemmin sekoittuneet keskenään.

Aluksi räpsin muutamia kuvia autonraadoista filmikameralla vuosituhannen alkuvuosina. Ekan digikameran miä oon saanu 2003-2004. Siihen mahtu muistikorttiin huimat 14 kuvaa. Kamerakalusto on siitä sitten karttunut. Sitten 2000-luvun loppupuolella opiskelin Lahessa muotoiluinstituutissa. Jotenkin eksyin silloin etsimään Tsernobylin kuvia Netistä ja löysin Q-elementsin 2007. Siitä lähtien aloin kunnolla etsimään myös autiotaloja. Aikansa kun kierteli niitä mätiä torppia, niin pikkuhiljaa ne kohteet siinä kasvoi. Alkoi tulla yhä suurempaa teollisuushallia ja tehdasrakennusta. Homma vähitellen keskittyi tekniikkaan. Autiotalot ei niinkään ollut se juttu.

Nokialaisessa autiotalossa 2012.

SS: Mikä autonraadoissa kiehtoo?

JH: Kaikenlainen patinoitunut, senkaltaiset materiaalit, etenkin ruoste on alkanut kiehtomaan. Varsinkin kun itse olen tonkinut autonromujen kanssa, niin sitä on sillä lailla kiintynyt siihen materiaalin tuntuun. Kaikenlainen patinoitunut pinta on kiinnostavampi kuin uusi ja kiiltävä.

Auton elinkaari on jotenkin myös kiehtova. Se on tehty tiettyä tarkoitusta varten ja palvellut siinä. Sitten se on hylätty ja päätynyt jonnekin pusikkoon. Sellasen metsäauton pelti alkaa pikkuhiljaa murentumaan ja palautuu takaisin luontoon. Se on aika kiehtova prosessi. Sitä miettii, mitä aikakausia ja elämää sekin kulkuväline on nähnyt.

Luonto ottaa omansa - niin myös tämän Moskvitsh Eliten.

SS: Miten useiden hylkyautojen keskittymiä, eli autolaaneja, pääsee syntymään?

JH: Ehkä niitä niin kutsutulla "omistamisen riemulla" syntyy. Se on sellainen käsite ja tietty ihmistyyppi, joka sellaisesta innostuu. Itelläkin on muutama kaveri, joilla tällaisia romujen haalimisen taipumuksia esiintyy. Toisenlaista meininkiä oli menneillä vuosikymmenillä. Ostettiin joku käyttöritsa, ajettiin se loppuun ja työnnettiin ladon taakse. Sitten ostettiin seuraava ja sama kuvio toistui. Pian niitä kertyi useita. Onhan niitä paljon siivottu, mutta vielä löytyy sellasia paikkoja, että on pitkin pihoja niitä autoja.

SS: Vanhimmat tai harvinaisimmat autonrämät, joita olet kohdannut?

JH: Vanhimmat on varmaan 20-30-luvuilta, mutta niistä ei yleensä ole jäljellä kuin jotain peltejä. Kokonaisia on aina joku käynyt keräämässä talteen. Pirkanmaalla on sellainen paikka, jonka sain aikoinaan udeltua. Meni monta vuotta ennen kuin pääsin siellä edes käymään. Se on sisällötään poikkeuksellinen paikka. Siellä on 20-30-luvun kuorma-autotavaraa: akseleita, runkoja ja koreja. Siis mobilistin varasto ja eräänlainen "hys hys-paikka", ettei siitä viitsi hirveesti huudella. Se on kuitenkin hyvin säilynyt ja siellä on 4-5 kertaa tullut käytyä. Aina on riittänyt kuvattavaa.

Toinen erittäin kuvauksellinen kohde on Alleycatin löytämä autiotalo Saarijärveltä. Pihalla on ehkä joku 30 autoa miun laskujeni mukaan. Se on kanssa semmonen, että tulee vaalittua aika tarkkaan. Siellä korostuu juuri se, mitä mie tykkään kuvata: värikkäitä autoja heinikossa ja paksu, tasainen sammal- tai jäkäläkerros päällä. Ne ei ehkä ole parhaiten säilyneitä. Niitä on vähän purettu, mutta ne on aika hyvin jemmassa kuitenkin.

Itä-Hämeessä puskabilikka, 60-luvun Datsun Bluebird, saa lojua rauhassa muiden katseilta.

SS: Ikävin tai vaarallisin kokemus, joka on sattunut tämän homman puitteissa?

JH: Olen kyllä ollut aika onnekas, että mitään ei ole sattunut enkä ole itteäni telonut. Kaikki missä olen käynyt, niin omistajat eivät ole olleet paikalla. Monienkin romulaanien keräilijät tuppaa olemaan sellaisia persoonia, että saattaa olla hyvinkin äkkipikaisia taikka sitten hyvinkin lepposia. Toiset saattaa tulla häätää haulikolla ja toiset saattaa jäädä pitkäksikin aikaa juttusille. Kiinnijäämisiä tai tukalia tilanteita ei erityisemmin kuitenkaan mieleen. Tuuristahan sekin on monesti kiinni.

SS: Liikut ympäri Suomea aika paljon. Mikä sinua liikuttaa? Työ vai harrastus?

JH: Kuvaaminen on tietysti pääasia siinä, mutta sitä jollain lailla nauttii siitä yksin liikkumisesta tien päällä. Näkee vähän maisemia ja erilaisia paikkoja. Jollain lailla se avartaa maailmankuvaa. Vaikka onhan noita paikkoja tuossa lähipusikossakin, mutta sellanen pitkä tournee on aina mielekkäämpi. Etenkin, kun elämäntilanne on sellainen, että voi lähteä milloin huvittaa, jos on rahaa. Raha ratkaisee aika paljon yleensä.

Lättähatut ovat jo tulleet Hammille tutuiksi.

SS: Mitä muuta harrastuksiisi kuuluu?

JH: Vanhempien puolelta on tullut perintönä käsityöläisyyttä ja taiteellisuutta. Veli on tehnyt taidetta pitemmän aikaa. Täti on tehnyt koko elämänsä taidetta. Isä on ollut käsityöopettaja. Se on sitten itellekin tarttunut. Käsillä tekeminen on kaikista eniten lähillä sydäntä. Muotoiluinstituutin jälkeen innostuin tekemään metallista kaikkee. Se on sellanen materiaali, jota on kiva muokata. Valokuvaukseenkin sitä on tullut ajauduttua. Nämä kaikki tietysti tukee harrastuksina toisiaan.

SS: Päädyit sitten kirjoittamaan omaa vakiopalstaa Rauhassa ruostuvat Vanhat Koneet-lehteen...

JH: Vanhat koneet-jutun teko on ollut tietty porras tämän kuvaamisen ohella. Kaveri, joka teki jotain juttuja Klassikot-lehelle, oli katsonut niitä miun metsäautokuvia vuosien saatossa. Se sit rekrytoi miut sellasella kahden minuutin puheella, että minäpä ehdotan päätoimittajalle, että meillä olisi tällanen koneaiheinen juttu ruostuneista autoista. Päätoimittaja oli heti ihan innoissaan ja homma lähti käyntiin heti ihan täysillä. Se oli mulle sellanen iso askel, koska oon aina ollut innostunut metsäautoista ja nyt joku maksaa miulle siitä vielä vähän rahaa, että teen siitä joka numeroon jotain juttua. Harrastuksesta on tullut vähän niin kuin työ. Tai ainakin pieni sivutyö. Se inspiroi enemmän ja enemmän lähtemään yhä kauemmas reissuillekin. Oonhan mie saanut sitten muutaman muunkin oikean lehtijutun kirjotettavakseni aihetta sivuten tietysti. Se on ollut pieni rajapyykki, josta ponnistellaan ylöspäin taas.

Hammilla intoa riittää jatkossakin.

SS: Kiitos haastattelusta.



Joona Hammin tuotantoa löytyy:

Enimmäkseen autiotalokuvia tässä Google+-palvelussa

Ruostekuvia toisessa Google +:ssa

Jo päivittämättömäksi jäänyt Rust fetish photography-blogi

Suomen UE-sivustot vuosina 1997-2013 osa III

Edellisvuoden tapaan kiivas tahti jatkui vuonna 2008:

Hylätyt (2008-)

Hylätyt oli tiedettävästi toinen naispuolisen ylläpitämä suomalainen UE-sivusto. Vuodenvaihteessa 2008 päivänvalon nähnyt sivusto jäi monilta huomaamatta, sillä toisin kuin monia muita, Hylättyjä ei mainostettu missään. Maaseudun hylättyihin rakennuksiin keskittyvä sivusto on ollut jo hyvän aikaa tauolla, mutta vain odottaakseen uudistuksia. Sivujen takaa löytyy pirkanmaalainen Kirsi, joka pitää sivuston ohella samannimistä blogia.

Kajaanin Kaupunkieksploraatio (2008-)

Kajaanin kaupunkieksploraatio, johon kuuluu nuoret veljekset Juho ja Heikki, oli perustanut otoksilleen jo vuonna 2007 Picasa Web-gallerian, jonka päivitykset tyrehtyivät ilmaisen tallennustilan loppuessa. Helmikuussa 2008 KniExp julkisti ilmaispalvelu GeoCitiesissä viralliset nettisivunsa. GeoCitiesin palvelu kävi kuitenkin pian epäkäytännölliseksi KniExpin tarpeisiin. Se ei tukenut salasanasuojausta eikä pieni tallennustila pienine siirtorajoineen helpottanut asiaa. Niinpä sivuille ostettiin oma domain, joka pätee vieläkin. Runsaan kuva- ja tietopaketin tarjoamien sivujen rakenne on pysynyt muuttumattomana, mutta uusia päivityksiä putkahtelee edelleen tasaiseen tahtiin. Sivujen rakentaminen on jäänyt nuoremman veljen Juhon vastuulle, jonka harrastaa UE:ta edelleen aktiivisesti.

KniExpin etusivu vuodelta 2009.

Tyhjae (2008-)

Tyhjae luotiin maaliskuussa 2008 Lappeenrannassa opiskeluitaan suorittaneen, alunperin Jokelasta kotoisin olevan, Vesa Turusen ideoimana. Etelä-Suomen kohteille painottuvan sivuston viimeiset päivitykset nähtiin vuoden 2011 lopussa, kun sivuston uudistamisprosessi kävi liian raskaaksi. Erityisen poikkeuksellisen sivustosta tekee sen karttapohjainen etusivu, jossa sivustolla ja kohteilla navigointi suoritetaan klikkaamalla paikkakuntaa. Nykyään helsinkiläistynyt Turunen on jatkanut UE-toimintaa tämän jälkeenkin muun muassa venäjänreissuillaan.

Mies Tyhjaen takaa, Vesa Turunen. (Kuva: Gas L. Arsson)

Strangler's Industrial Past (2008-2010)

Lahtelaistaustainen Juha Nyman loi huhtikuussa ilmaisella Nvu-editorilla Strangler's Industrial Pastin. Nimen taustalla oli Nymanin nimimerkki ja kiinnostus historiallisiin tehtaisiin. Se oli myös erään harrastajan sanoin "paras Spivey Point-kopio". Niin tämän kuin monen muunkin sivuston ilmeessä oli selkeästi huomattavia yhtäläisyyksiä Suomen ensimmäiseen UE-sivustoon nähden. Industrial Pastissa kuvagalleriana toimi kuitenkin valmismallinen Jalbum. Sivusto pureutui kohteiden historiantietoihin keskivertoa syvemmin. Päivityksiä nähtiin runsaasti, mutta mielenkiinto sivuston ylläpidolle kuitenkin hiipui. Sivusto suljettiin 2010; tasan 2 vuotta perustamisensa jälkeen. Kolme vuotta siitä myöhemmin Nyman perusti Syrjäseutu-blogin.

SIP:n etusivulla komeili öinen kattohuopa- ja asfalteeraustehdas, Kolkos. 

Lost Bricks (2008-)

Lokakuussa 2008 nähtiin tuoreen lahtelaisharrastajan, Visgin, suunnittelema Lost Bricks. Nimestään huolimatta sivusto on tuotettu suomeksi ja se on kokonaan Visgin itsensä käsialaa. Lost Bricksiä on jatkuvasti päivitelty aina vuoteen 2012. Se esittelee pääosin autioita rakennuksia ja tehtaita. Selkeän pohjansa sekä runsaan kohdetarjontansa vuoksi siitä on tullut yksi näkyvimmistä sekä vierailluimmista UE-sivustoista. Uudistettua Lost bricksiä alettiin suunnittelemaan vuonna 2013, mutta sen valmistuminen on viivästynyt suuren työmäärän vuoksi. Visgi kumppaneineen harrastelee kuitenkin edelleen tasaiseen tahtiin.

Abandonments (2008 - 2010)

Abandonmentsia edelsi useita kokeilusivustoja vuosina 2006-2008. Alunperin sivuston nimeksi piti tulla Missing Link - photos of forgotten things, abandoned places and cemetaries, joka tyrehtyi lopulta luojansa, naispuolisen harrastajan Nokimustan, aikaansaannoksensa tyytymättömyyteen. Abandonments julkaistiin sitä vastoin hetken mielijohteesta kesäkuussa 2008. Tarkkaan hiottua kuvamateriaalia tarjonnut, muutaman kohteen saitin sisältö vedettiin pois esiltä vuoden 2010 lopulla ajan ja kotisivun tilanpuutteen vuoksi. Sen lisäksi huoli kohteista ja eritoten niiden julkaisemisesta aiheutuvista riskitekijöistä sysäsi Nokimustan pimentämään sivuston. Abandonments muistetaan erityisen huolitellusta ulkoasustaan sekä taidepainotteisista kuvistaan.

Abandonmentsin kohdevalikkoa.

Kohteet.org (2008-)

Kohteet.org oli poikkeuksellinen lisä sen aikaisessa sivustojen kirjossa. Kieli poskella väsätty sivusto käänsi sen ajan tyylivirtaukset päälaelleen. Kohteet.org julkistettiin loppuvuodesta 2008 IRC:ssä Quakenetin #urban_exploration-kanavalla, jonka Nila oli 2004 perustanut. Se ei keskittynyt kuvien näyttävyyteen tai runsaisiin päivityksiin vaan letkeän rentoon meininkiin itseironisella otteella. Sivuston taustalla loistivat TreStalkerseistakin tutut Nila ja c8h11no2. Vaikka Kohteet.orgin viimeisin päivitys on marraskuulta 2011, tiedetään Nilan edelleen seikkailevan aktiivisesti.

Muita tuon ajan sivustoja olivat myös joensuulaisen Demensin sivusto, espoolaisen Scattmanin Scattman's UE sekä Keski-Suomen kohteisiin keskittyvä, Ari Nurmelan ue.arinurmela.com, joista viimeksi mainittu on säilynyt jäänteenä päivittämättömyydestään huolimatta. Näiden kolmen elinkaari jäi kuitenkin lyhyeksi ja sisältö vähäiseksi verrattuna yllä oleviin.

Vuoden 2008 jälkeen uusien sivustojen rakentaminen tyssähti täysin. Valmiita valokuvagallerioita oli tarjolla useita, joiden ulkoasua pystyi etenevässä määrin muokkaamaan yksilökohtaisemmin. Toisaalta vuosikymmenen lopulla oli samanaikaisesti enemmän olemassaolevia ja aktiivisia UE-sivustoja kuin koskaan aikaisemmin. Ehkä jopa siinä määrin, että tiettyjen sivustojen ja harrastajien välillä pystyi havaitsemaan pientä kilpailua. Samalla niin valokuvien kuin sivustojen laatustandardit nousivat. Siinä missä vuosituhannen alussa UE-sivustoja saatettiin tehdä huumorilla, oli se vuosikymmenen lopussa muuttunut osittain totisemmaksi suorittamiseksi.

Samalla myös ulkopuolisten tietoisuus UE:sta erilaisten lehtijuttujen ja median myötävaikutuksesta kasvoi. Luonnollisesti uteliaat ajautuivat ensisijaisesti monille tarjolla oleville UE-sivustoille. Palaute ei aina ollut positiivista. Sivustojen ylläpitäjät ovat ajoittain saaneet palautetta sekä kyselyitä kohteita hallitsevilta tahoilta ja jopa pari rikossyytettäkin tiedetään saaneen julkaistujen kuvien ollessa johtolankana. Tämä ja kohdistuvan vandalismin pelko vaikutti osaltaan siihen, että sivustojen tekijät olivat osin entistä tarkempia julkaistavasta materiaalista ja kohteisiin liittyvistä tiedoista. Tämä näkyi muun muassa siinä, että kohteita ei käsitelty niiden oikeilla nimillä vaan niille keksittiin jokin korvike. Muita vihjeettömiä esitystapoja oli olla mainitsematta mitään kohteen sijainnista tai jättää tunnistettavat ulkokuvat kokonaan pois.

Ruosteinen (2010-)

Ruosteinen on alusta lähtien ollut yhden miehen show. Alunperin kuusankoskelainen, nykyään helsinkiläinen, Akiksi esittäytyvä mies aktivoitui UE:ssa 2010, mutta tutustui lajiin jo 90-luvun lopulla ulkomaisten sivustojen kautta. Ruosteinen kyhättiin pystyyn saman vuoden lokakuussa. Rappioromantiikka ja vanha rakennukset ovat pitkälti Ruosteisen erikoisalaa, jossa kohteiden taustat tuodaan esille kuvien rikastamana. Hylättyjen rakennusten ohella Ruosteinen esittelee myös edelleen pitkälti käytössäolevia vanhoja ja historiallisia miljöitä. Näiden sekä asuin- että teollisuusrakennusten välille kohteet on kategorisoitu.

Urban exploration (2011)

Tuntemattoman harrastajan puoli vuotta kestänyt projekti:
http://urbanexploration.weebly.com/index.html

Darkened Studio - Abandoned (2012-)

Jyväskylän seudulla vaikuttava oman tien kulkija ja kuvaaja Sami Saarela julkisti tammikuussa 2012 kuin puskista uudenmallisen sivuston nimellä Darkened Studio - Abandoned. Toistaiseksi tuorein UE-sivusto täräytti pitkälle hiottua kuva- ja videomateriaalia näytille erityisesti Power Station 17:n kohdalla, jolle ei vastaavaa ole toistaiseksi löytynyt. Kohde-esittely tarjoaa Timelapse-videota sekä 360 asteisen panoraamakuvan sekä useita huolella otettuja valokuvia. Vaikka Power Station 17 varastaakin huomion, sivustolle on toistaiseksi lisätty 3 muutakin kohdetta.

Vaikka UE-aiheisen materiaalin määrä ei ole huomattavasti vähentynyt Internetin puolella, uusia sivustoja ei uuden vuosikymmenen alkaessa ilmaantunut kuin kaksi edellä mainittua. Jakaminen on siirtynyt sivustoilta etenevissä määrin kuvagallerioihin. Kuvagallerioiden oheen varteenotettavaksi kilpailijaksi ovat nousseet myös kuvablogit sekä sosiaalinen media ja sen UE-yhteisöt, joissa on mahdollista saada suuren yleisön huomio ja välitöntä palautetta julkaisuistaan. Myös osa sivustojen ylläpitäjistä on päivittämisen sijaan korvannut jakamisen tarvetta omissa Facebook-yhteisöissään. Esimerkiksi TreStalkersin ja Ruosteisen omat Facebook-ryhmät edustavat eräänlaista jatketta julkiselle toiminnalle.

Varjon kuvagalleriaa vuodelta 2013.

Vuosi 2013 ei ole nähnyt yhtäkään uutta sivustoa. Vielä elossa olevat suomalaiset UE-nettisivut voidaan laskea jo yhden käden sormilla, vaikka parhaimpana vuonna (2008) uusia saitteja julkaistiin lähes tuplamäärä siihen nähden. Laskusuhdanteesta huolimatta tietoisuus UE:sta vaikuttaa olevan jatkuvassa kasvussa. Mahdollisuuksia tarinoiden ja kuvien jakoon on sen lisäksi jatkuvasti tehty helpommaksi. Ehkä juuri erilaiset sosiaalisen median tarjoamat kombinaatiot ovat tulevaisuudessa urbaaneille löytöretkeilijöille keskeisempi jakamisen muoto.



Syrjäseutu kiittää tietojenkeruusta ja avusta:

Petri Volasta, Sami Saarelaa, Sebastian Stenvallia, Ruosteista, Kurrea, Visgiä, Turun Kaupunkieksploraatiota, Kajaanin kaupunkieksploraatiota, Wormwoodia, Nilaa, Mortusta, Tuhoutumatonta, Kimmo Koskista, Tuomas Romua, Nokimustaa, Vesa Turusta ja Kimmo Nummelaa.

Osa 2 (2006-2007)
Osa 1 (1997-2005)

Suomen UE-sivustot vuosina 1997-2013 osa II

Suomen UE-forum Q-elements oli perustettu syyskuussa 2005 ja se alkoi tavoittaa useampia harrastajia. Myös suurin osa esilläolevista sivustoista ja kuvamateriaalista oli jatkossa helpompaa tavoittaa foorumin kautta. Siinä missä toimivia UE-sivuja oli 2000-luvun alussa vain kourallinen, kasvoi sivustojen ja käsillä olevan materiaalin määrä vuosikymmenen loppua kohden kiihtyvällä tahdilla.

Etenkin vuodet 2006-2008 näkivät usean UE-saitin synnyn. Se oli uusien sivustojen ja myös valmiiden kuvagallerioiden yleistymisen kulta-aikaa. Suomeksi tuotettu Kuvat.fi tarjosi huokeaan hintaan paljon kuvavarastotilaa. Samoin ilmaiset Flickr ja Picasa-kuvapalvelu vetivät UE-väkeä puoleensa. Osaltaan ne saattoivat myös verottaa itserakennettujen sivustojen syntyä. Toisaalta nekin, jotka eivät koodaamista tai sivustojen rakentamista hallinneet, saattoivat jakaa kuvia ja seikkailujansa Internetissä.

Foorumin perustamisen jälkeen julkaistiin muuan muassa aarne.org, Digipaul, Fotoni.org, HolgaRocks, viikate.fi ja After Images. Esimerkiksi HolgaRocks, Fotoni.org ja viikate.fi eivät olleet täysipanoisia UE-sivustoja vaan niille oli luotu oma erillinen osionsa. 2006 vuonna ilmestyneet sivustot jäivät myös lyhytikäisiksi lukuunottamatta turkulaisen valokuvaajan Markus Lehdon Fotoni.orgia ja porilaista After Imagesia, jonka kehitystyö jäi naispuolisen luojansa Nekun mukaan perheenlisäyksen vuoksi. Toinen säilynyt jäänne siltä ajalta on myös Digipaulin 7:n UE-kohteen galleria.

Seuraavana parina vuonna ilmaantui sellaisia sivustoja, joista vielä moni on säilynyt muodossa tai toisessa tähän päivään asti. Sivustojen kohdemäärissä nähtiin suuria lisäyksiä. Myös ulkomaista kuvasatoa esiintyi etenevässä määrin etenkin Aikamatkassa sekä TreStalkersien sivustolla.

Autiot & Unohdetut (2007-)

Luonto- ja autioiden rakennusten valokuvaajana tunnettu forssalainen Petri Volanen aloitti autioituvan maaseudun kuvaamisen vuonna 2004. Kolme vuotta myöhemmin tammikuussa Volanen julkaisi sivustonsa nimellä Autiot & Unohdetut. Sen aikaisella kotisivuohjelma Microsoft Frontpagella rakennettu sivusto on edelleen alkuperäisasussaan, mutta päivityksiä tulee edelleen tasaiseen tahtiin. Pääasiassa kotiseutunsa autiotaloja ja niiden sisältöä yksityiskohtaisesti esittelevät ja suurella vaivalla viritetyt HDR-kuvat ovat saaneet runsaasti kiitosta ja huomiota.

Urban Paradisesta Aikamatkaan (2007-)

Huhtikuussa 2007 aloitti vasta 13-vuotias pirkanmaalainen, Sebastian Stenvall, mittavan julkaisu-urakkansa esittelemällä Urban Paradisen. Vaikka Urban Paradise jäikin vain yhden vuoden projektiksi, Stenvall julkaisi valmismallisen kuvavaraston 2008, jossa taidonnäytteitä pidettiin edelleen esillä. Urban Paradisea viilatumpi sivusto Aikamatka.net julkaistiin kuitenkin heti saman vuoden lopulla. Pohjatonta tarmoa ja intoa puhkunut nuori seikkailija vei kohdepäivitykset uudelle tasolle. Uusia kohteita julkaistiin ennennäkemätöntä tahtia. Pelkästään muualla Euroopassa kuvattuja kohteita oli jo kymmenittäin. Pääasiassa hylättyä teollisuutta ja autiotaloja sisältävä sivusto on materiaalin määrässä Suomen kärkeä. Vuoden 2009 lopulla päivitykset hyytyivät. Tänä vuonna Sebastian Stenvall antoi kuitenkin vinkkiä sivuston mahdollisesta uudistamisesta.

Urban Paradisen päävalikko vuodelta 2007.

Unohdetut (2007-2009)

Ylöjärveltä kotoisin Roni-nimimerkin taakse verhoutunut harrastaja esitteli Suomen UE-foorumilla sivustonsa Unohdetut elokuussa 2007. Pirkanmaan kohteisiin aluksi painottunut sivusto laajeni pikaisesti. Suomeksi laaditulla sivustolla ei esitelty kohteiden taustoja eikä kuvien laatuunkaan usein panostettu, joka mahdollisti nopean päivitystahdin. Parhaimmillaan päivitystahti olikin vertaansa vailla. Kohteiden karttuessa kohdetyypit kategorisoitiin 2008 luonteensa mukaan. Seuraavana vuonna sivuston sisältö vedettiin pois näkyviltä ilman ennakkovaroitusta.

TreStalkers (2007-)

Peräti neljäs samana vuonna ilmestynyt hämäläissivusto oli www.TreStalkers.com. Jo entuudestaan omat sivut perustaneet Nila, Mortus sekä Wormwood olivat lyöttäytyneet yhteen vuonna 2006 ja tarvitsivat uusia sivujansa varten nimen. Näin syntyi maanpinnan alapuolisiin- sekä sotilaskohteisiin keskittyvä tamperelaispohjainen ryhmä nimeltä TreStalkers. Sivuston ulkoasusta vastasi Wormwood ja kuvasarjat luotiin valmisgalleria SimpleViewerillä, josta tuli sittemmin tuli suosittu muillakin suomalaisilla UE-sivustoilla. Vuonna 2007 TreStalkersiin liittyi neljäs jäsen, myöskin tamperelainen c8h11no2. Näyttävää ja hämyistä tyyliä edustava poppoo loi vahvan maineen ja on edelleen aktiivinen, vaikka itse sivuston viimeinen päivitys on marraskuulta 2009.

TreStalkkerien ensimmäinen julkaistu kohde on syyskuulta 2007, suurta kiinnostusta herättänyt, The Grotto.

Marraskuussa 2007 nähtiin salolainen tekele, PasiZ:n ja Ripen,  UrbanExp - Unelmia ja toimistohommia. Muutaman kohteen sivusto ei käytännössä koskaan päivittynyt, vaikka vielä 2009 sivustolla uutisoitiin tulevasta Road tripistä. Loppuvuoden viimeinen uusi sivusto oli porilainen tekele, kuvataiteilija Timo Penttilän, Modern crypts. Senkin elinkaari jäi lyhyeksi.

Osa 1 (1997-2005)
Osa 3 (2008-2013)

Syrjäseutua livenä!

Otsikko sen jo kertoo. Syrjäseutu ottaa osaa vielä vähintään kahteen yleisötapahtumaan loppuvuoden aikana, joista ensimmäinen on Helsingin yliopiston kaupunki- ja kulttuurimaantieteen sekä sosiologian opiskelijoiden totetuttama tapahtuma Vapaampi Helsinki- tapoja kohdata ja tehdä kaupunkia.

Vapaampi Helsinki

Tapahtumassa on luvassa keskustelua kaupunkitilan käytöstä, työpajoja sekä muuta toimintaa. Lisää tietoa tapahtumasta löytyy täältä ja Facebookista. Allekirjoittanut osallistuu paneelikeskusteluun, joka koskee lähimatkailua ja urbaania löytöretkeilyä. Tapahtuma on maksuton ja se järjestetään lauantaina 5.10.2013 Suvilahden entisen höyryvoimalan kattilahallissa.

Mikä sen otollisempi ympäristö UE-henkiselle keskustelulle kuin vanha höyryvoimala.

Sputnik-ilta

Jäikö reissukertomukset luovutetun Karjalan syrjäseuduilta vielä kummittelemaan mieleesi? Vai oliko 5-osainen kuvareportaasi turhankin puuduttavaa selaamista? Reissumuistoihin ja kuviin palataan vielä livenä Venäjän omatoimimatkailijoiden järjestämässä Sputnik-illassa 21.11.2013. Luvassa ennenjulkaisematonta kuvamateriaalia ja -tarinaa sekä kevyttä rupattelua. Tapahtumalle on luotu omat Facebook-sivut. Tapahtumapaikkana on Helsingin rautatientorin kupeessa sijaitseva kulttuurikeskus Caisa.

Ajankohtaista tietoa tai jälkimaininkeja tapahtumista tullee myös Syrjäseudun omille Facebook-sivuille:

https://www.facebook.com/Syrjaseutu