UE sosiaalisena toimintana

Urbaaniin löytöretkeilyyn ei ihan heti monellakaan tulisi mieleen yhdistää sosiaalista toimintaa. Ei tarvitsekaan. Se on osalle yksinäistä puuhastelua, kun taas toisille retkellelähdön edellytyksenä on seura. Ei takerruta kuitenkaan pelkkään kohteilla toimimiseen, sillä moni yksinkin harrasteleva jakaa tietouttaan tai kuviaan jossain yhteisössä. Tyypillisemmin etenkin Internetissä. Sosiaalista toimintaa on siis myös kokemustensa jakaminen. Tästä toiminnasta syntyy lopulta jonkinlainen yhteisö tai monien kutsuma "skene" - halusimmepa tai emme.

Monenkirjavaa UE-miittiporukkaa huilaamassa rauniotehtaan katolla 2011.

Ihmisellä on luontainen tarve itsensä vertailuun. Uteliaisuus ajaa monet UE-harrastajat kohteiden etsimisen ohella myös ottamaan selvää muiden kaltaistensa edesottamuksista. Kokemusten jakaminen ja sosiaalinen kanssakäyminen ei ehkä ole kaikkien juttu, mutta se voi hyvinkin olla apuväline harrastuksen kasvamiselle. En tarkoita vain harrastajien lukumäärää. Muiden kokemukset sekä tapa tehdä ja nähdä asioita voivat siivittää vastaanottajankin kehittymään ja avaamaan silmät uusille mahdollisuuksille.

Muistelma:

"Ilman nettiä, Suomen UE-forumia ja niiden UE-yhteisöjä en olisi ehkä koskaan ymmärtänyt mitään maanalaisten kohteiden, metsäautojen tai kaupunkidokumentaation päälle. Oletin aluksi, että UE on vain hylättyjen rakennusten exploroimista. Kun huomasin kapeakatseisuuteni, maailmani räjähti. Yht'äkkiä koko ympäristö oli yhtä suurta pelikenttää. Ei vain rauniotehtaat ja autiotalot.

Tajusin aloittelijana muilla harrastajilla olevan paljon annettavaa kokemuksensa puolesta. En olettanut saavani mitään ilmaiseksi. Luin Suomen UE-foorumia päivät pitkät kunnes olin imenyt itseeni kaiken mahdollisen, mitä sillä oli tarjottavanaan. Tietoa ja kokemuksia. Ymmärsin, että on oltava omatoiminen ja puuhakas, jotta voisi joskus saada kontakteja tästä pätevän oloisesta joukosta.

Toisin sanoen minun oli ansaittava paikkani ja luottamus antamalla jotain itsestäni. Tein paljon tarkkailutyötä kentällä ja jaoin tekemiäni löydöksiä foorumilla. Aktiivisuuteni kannatti ja tuotti pian tulosta. Tutustuin koviin luihin nopeammin kuin uskalsin toivoakaan. Jo ensimmäisen vuoden sisällä olin lähestulkoon tavannut silloisen 'q-elen' aktiivisimman ja kokeneimman kaartin. Tai ainakin ne, jotka mielestäni vaikuttivat silloin siltä.

Kun olin vihdoin luonut yhteyden heihin, oli hyödyllistä päästä tarkkailemaan heidän työskentelyään tositoimissa. Käyttäytymiseen kohteilla sain heti arvokkaita vinkkejä muun muassa taskulampun ja äänen käytöstä sekä röökaamisesta suljetuissa tiloissa. Olin luultavasti muutamassa kuukaudessa oppinut paljon enemmän kuin mitä olisin yksin voinut 'yritys ja erehdys-menetelmällä' siinä ajassa oppia. Olisi ollut harhaista ajatella, että on jonkun tietyn pisteen jälkeen olisi valmis ja itseriittoinen löytöretkeilijä. Se on lähes loputon prosessi kuten elämäkin. Yhtä oppimista, jossa ylimielisyys kostautuu helposti."

Salaperäisessä RFC:n ja TreStalkkerien miitissä vuonna 2007.

Hyvin hajanaisen suomalaisen UE-skenen määrällisesti suurimmat yhdistäjät löytyvät Internetistä. Suomen UE-forum eli Q-elements ja Facebookin Urban Explorers - Finland ovat keränneet suurimman satsin toistensa tekemisistä kiinnostuneita harrastajia yhteen. Quakenetin #urban_exploration-kanavalla ja irc-gallerialla on myös pitkät perinteet UE-harrastajien välisessä yhteydenpidossa. Näiden ohelle on järjestetty satunnaisesti tavallista suurempia tapaamisia eli miittejä, joiden osanottajamäärät ovat parhaimmillaan jääneet 10-25 hengen tienoille. Miittejä tiedetään järjestettäneen myös pienemmissä piireissä. Niiden pohjana voivat olla esimerkiksi paikkakuntakohtaisuus tai kaveruussuhteet. Miittien sisältö on muodostunut useinmiten kuvien katselusta tai eksploraatiosta aina yleiseen keskusteluun.

Keskustan hämyisessä kellaritilassa seurataan antaumuksella tuoretta matkakertomusta.

Naljailua, kilpailua, luomista, hauskanpitoa, opastamista ja jeesaamista. UE, niin kuin moni muukin ihmisten keskinäinen kanssakäyminen, on monivivahteista toimintaa. Kun tarpeeksi paljon erilaisia tekijöitä ja persoonia yhdistyy, ei voi välttyä aina sanallisilta mittelöiltä. Silti suomalaisissa UE-yhteisöissä on toistaiseksi menty Netiketin mukaan melko asiallisella linjalla.

Skeneä tuntemattomalta vaatii rohkeutta ja pitkäjänteisyyttä hypätä ventovieraiden joukkoon. Paras tapa tähän kuitenkin lienee oma aktiivisuus, asiallisuus ja muiden harrastajien tapaaminen kasvokkain. Vaikka uusia tulokkaita kohtaan ei olekaan mitään erityisiä odotuksia, kuuluu skeneen muutamia kirjoitamattomia sääntöjä, joihin asiaan perehtymättömän olisi syytä hitusen paneutua. Esimerkiksi kohteiden sijaintitietoihin liittyviin uteluihin tai kohteisiin liittyvään vahingontekoon on suhtauduttu kielteisesti. Pienen harrastajakunnan lajissa, jossa luottamus on kaiken a ja o, ei ole varaa sitä haaskata.