Vinkkejä kohteita koskevan kuvamateriaalin ja tiedon jakamiseen

Kaupungin laidalla synkkä kortteli vetää puoleensa.

Olet juuri löytänyt käytöttä jääneen huoltotunnelin laitakaupungin osittain hiljentyneen sairaalan alta. Palaat kotiin onnesta soikeana ja haluat huutaa siitä koko maailmalle. Fiilis on mieletön ja jakamisen tarve huutava. Sormet syyhyävät ja mieli käy kierroksilla. Kaivat kamerastasi muistikortin ja aiot ladata sen sisältämät kuvat Suomi24:än. STOP! - sanoisi UE-poliisi, jos sellainen olisi. Polte löydöstensä jakamiseen ja muiden vakuuttamiseen voi olla kova. Vaikka fiilikset ovat katossa ja kohdekin vaikuttaisi verrattain makealta, on muutamia asioita, joita kannattaa miettiä hetken ennen uutisten kertomista.

Vanhan sairaalan alla kiemurtelee rapistunut tunneliverkosto.

Mitä pitää huomioida ja miksi?

Kerran julkistetun tiedoston tai tekstin voi kuka tahansa kopioida ja jakaa sitä edelleen ilman asianomaisen lupaa. Vaikka tulisit katumapäälle ja vetäisit julkaisusi pois, voisi se potentiaalisesti olla jo jossain muualla ulkopuolisen tallentamana. Vaikkei tiedon julkistaminen hetkauttaisikaan sinua juuri nyt, voisi se myöhemmin toisessa elämäntilanteessa sotkea kuvioitasi. Urbaanin löytöretkeilyn harjoittaminen on valitettavasti osin syyttä suotta monen mielestä arveluttavaa toimintaa. Voi tällaisen paljastuminen vaikkapa luottamusta vaativassa ammatissa käydä rajoittavaksi taakaksi.

"Okei, miks ketään kiinnostais? Sehä on vaan joku kämänen tunneli sairaalan alla, jota kukaan ei edes käytä". Internetissä kaikki tieto on avoimesti tarjolla, jos se ei ole salasanan takana - mikä ei nykyisten tietomurtojen aikana ole tae turvasta. Se tarkoittaa sitä, että kuka vaan voi sitä hyödyntää. Graffitimaalarit saattavat ottaa kohteen bommausmestakseen ja varkaat käyttää jakamiasi tietoja paikan putsaukseen. Älä aliarvioi tyhjältäkään näyttävien tilojen hyödyntämismahdollisuuksia, kun varkaille kelpaa nykypäivänä jopa Finlandia-talon rappusten kaiteetkin. Etenkin käytössäolevien tai osaksi käytössäolevien kohteiden suhteen tulisi noudattaa erityistä varovaisuutta.

Vaikka useinmiten ilkivallantekijät reitin ensimmäisenä kohteeseen raivaakin, käy myös niin, että heitä käy UE-harrastajien jälkeenkin. Kuvat, jotka olet ottanut todisteeksi kohteessa vierailusta, voivat olla todisteena oikeudenkäynnissä, jossa sinä syyttömänä olet syytettynä mistä tahansa vahingonteosta paikasta, jonneka kenellekään ei olisi pitänyt olla pääsyä. Pikkurikosten syyteoikeus vanhenee kahdessa vuodessa, joten epävarmoissa tapauksissa kuvien panttaaminen siihen asti voi olla varmempi ratkaisu. Kannattaa muistaa, että hylätyllä rakennuksellakin on joku omistaja, joka voi tarpeen tullen vedota omistusoikeuteensa. Hänellä on myös mahdolliset tunnesiteet rakennukseen. Siksi on syytä arvioida huolellisesti julkaistavan kohteen tila ennen tiedon levittämistä.

Tunnelin kattoikkunasta rehottaa jo kasvillisuus.

Kuvien esittäminen

Jakamisen tarve on silti toisinaan niin kova, että sitä tehdään pienellä riskillä. Silloin olisi syytä ottaa huomioon ketä kuvissa esiintyy. Lupa kuvassa esiintyjiltä kuuluu normaaliin käytäntöön ja hyviin tapoihin. Älä saata toista mahdolliseen liemeen hänen tietämättään. Lupa julkistamiseen on myös kohteliasta kysyä, jos olet päässyt esiteltävään kohteeseen toisen johdattamana. Julkaisupolitiikka saattaa vaihdella harrastajien keskuudessa paljonkin ja sen huomioiminen olisi keskinäisen luottamuksen kannalta oleellista. Sen lisäksi kohteen arvo voi olla ihmisestä riippuen erilainen. Kohde, joka toiselle on arvoton, voi toiselle olla suojelun arvoinen.

Kaikkia kuvia ei kannata julkaista. Internet on kuvia tulvillaan. Niin myös UE-kuvia. Siksi koko muistikortin tyhjentäminen alkuhuumassa suoraan Internettiin ei ole ehkä se houkuttelevin tapa saada yleisön kiinnostusta osakseen. Kannattaa muistaa, että kaikki eivät jaa samanlaista intoa jokaista hylättyä torppaa tai sen sisältöä kohtaan. Ei edes alan harrastajat. Digiaikana epäonnistuneiden ja samaa toistavien otosten poistaminen on helppoa ja suotavaa. Monet asettavatkin itsellensä jonkinlaisen katon kuvien määrän sekä laadun suhteen ja pyrkii näin ollen valikoimaan oleellisimmat otokset kuvasettiin mukaan. Kuvatekstit ovat oiva optio informaatioarvon lisäämiseksi.

Monesta kohteesta jää kuvat julkaisematta kohteen arkaluontoisuuden tai vandalismin pelon vuoksi. Kohteen varjelemisen ja kuvien julkaisun ei tarvitse välttämättä olla ristiriidassa keskenään. Monien harrastajien käyttämä tekniikka on olla julkaisematta tunnistettavia kuvia kohteesta. Useinmiten tunnistettavuus liittyy ulko- tai julkisivukuviin, joiden poisjättö lienee yksinkertaisin ratkaisu. Syrjäisen metsätien perällä sijaitsevalla autiotorpalla ulkokuvien merkitys tunnistettavuuden suhteen lienee vähäisempi kuin keskustassa tai vilkkaan tien varrella sijaitsevassa kohteessa. Varmin keino välttää vastuu on kuitenkin odottaa, että kohteen status eli tila muuttuu. Eli käytännössä se joko puretaan tai otetaan uudelleen käyttöön.

Kyllä. Vastuu. Sana, jota moni kavahtaa, joka on kuitenkin läsnä kaikessa tekemisessä. Etenkin, kun se liittyy muuhun kuin itseensä. Muiden huomioonottaminen on avainasemassa autiotalokuvauksessa, jossa pengotaan jonkun henkilökohtaisia tavaroita. Kirjeet, kortit, maksamattomat laskut, henkilöllisyystodistukset, valokuva-albumit, vaatteet ja kokonaiset kodit tavaroineen ovat jonkun henkilökohtaista omaisuutta ja voineet omistajan itsensä tietämättäkin päätyä hunningolle. Samalla ne ovat monen autiotalokuvaajan unelma. Siksi kuvista on yleisen kunnioituksen puitteissa ollutkin tapana vähintäänkin rajata tai sutata pois mahdolliset henkilöturvatunnukset, nimet ja osoitteet. Ylipäänsä kaikki, mikä paljastaisi omistajan henkilöllisyyden.

Kuvatekstillä vai ilman?

Kohdetietojen jakaminen

Julkisilla foorumeilla ja palstoilla kohdetietojen jakamisessa on käytetty yleisesti suuntaa-antavaa opastusta. Tarkkojen osoitteiden, koordinaattien tai yksityiskohtaisien ohjeiden sijaan on viitattu tiettyyn alueeseen ja johtolankoihin, joiden avulla etsijä pääsee kohteen jäljille. Lukuunottamatta tiettyjä legendaarisiksi muodostuneita UE-kohteita, oikeiden nimien sijaan on käytetty jotain yleisempiä, kohdistamattomia termejä. Tarkempien tietojen jakaminen on puolestaan hoidettu pienemmissä yhteisöissä tai yksityisviestein. Joskin on huomionarvoista, että suhtautuminen kohdetietojen jakamiseen vaihtelee jyrkästi harrastajien välillä.

Tärkeätä on myös huomioda, missä jakaa ja kenelle. Suomi24 tai muut yleiset keskustelupalstat eivät ole nauttineet suurta kunnioitusta UE-harrastajien keskuudessa eikä toisinpäin. Parhaimman tai ainakin valistuneemman vastaanoton saa asiaan perehtyneillä areenoilla oli aiheena sitten valokuvaus tai seikkailu. Internetissä uuden identiteetin luominen käy silmänräpäyksessä. Siksi jopa UE-nettiyhteisössä kannattaa suhtautua varauksella jokaiseen jäseneen.

Lopuksi

Yleisesti ottaen nämä ovat kirjoittamattomia sääntöjä, joiden lestissä on hyvin pitäydytty, vaikkei kukaan niitä valvokaan. Materiaalin ja tiedon jakaminen on hieno ja suotava asia, joka pitää UE-skeneä elossa. Se on kaiken UE:en liittyvän yhteisen toiminnan ydin. Se ei vaadi pitkälle käsiteltyjä kuvia tai hienoja tarinoita. Vain hitusen jokaisen omaa pientä, sisäistä UE-poliisia.

Aika jättää kohde.