Engineer tasapainoilee tuotantohallin haurailla lattioilla. |
Hän kirmailee itsekseen pitkin hylättyjä tehdashalleja, sillä siihen hän on tottunut. Yksin puuhailemiseen. Innostus on silmiinpistävää ja kolmisen tuntia kuluu kuin huomaamatta täydellistä rappiota ihmetellen. Lopulta yhteisen aikamme umpeutuessa vetäydymme lyhyeen haastatteluun huoneeseen, jossa säilytetään vanhoja paloletkuja ja koneiden varaosia. Engineer vaikuttaa ikäisekseen hyvin asialliselta ja kohteliaalta.
Syrjäseutu: Mikä tässä nimenomaisessa tehtaassa sinua kiinnostaa?
Engineer: Suomalainen paperiteollisuus on lähellä sydäntä ja nää vanhat teollisuusrakennukset on aika hienoja. Arkkitehtuurikin kiinnostaa. Näissä on oma estetiikkansa. Se myöskin ilahduttaa, että nämä ovat sellaisia ihmisen kokoisia ja huomattavasti sokkeloisempia ja pienempiä suhteessa noihin uusiin komplekseihin. Ne on vaan isoja halleja, mutta näistä vanhoista löytää joka kulman takaa jotain uutta.
SS: Miten yhdistät teknisen kiinnostuksesi UE:en, kun monesti tällaisissa rauniotehtaissa, jossa nyt olemme, koneet on jo viety pois?
Engineer: On viety, mutta rakenteet on edelleen paikalla. Täälläkin pystyy aika hyvin lukemaan, missä on ollut mitäkin koneita, kun tämä laitos on rakennettu niiden ympärille. Kun käveltiin läpi noita tyhjiä kattilahalleja, näkyi aika hyvin, missä oli kattilan jalusta eli missä se on siis sijainnut. Toki, jos on oikein raunioitunut paikka, niin se ei ehkä ole minulle niin kiinnostava kuin joku hieman tuoreempi tehdas.
Tyhjät hallitkin tarjoavat Engineerille kiinnostavaa informaatiota. |
Engineer: Kyllä, teollisuus ja infrat. Olisinkohan yhdessä autiotalossa käynyt. Tietysti maanalaiset kohteet on oma lukunsa, sillä ne ovat niin erilaisia ympäristönä. Ne on myös teknisessä mielessä mielenkiintoisia. Aikamoisia luomuksia ihmiseltä kuitenkin; mennä peruskallion läpi ja tehdä jotain maan alle.
SS: Mitkä ovat mielestäsi UE:n varjopuolia? Miksi et esimerkiksi esiinny omalla nimelläsi?
Engineer: Haluan pitää maineeni puhtaana työnhaun puolella. Kiinnostuksen kohteenani olevan alan töiden edellytyksenä on puhtaat paperit. Siksi käytän mieluummin nimimerkkiä.
SS: Käyt silti luvallakin exploroimassa kuten nyt...
Engineer: Toki. Lupa on aina mieluisampi. Ilman lupaa taas on sitä seikkailumieltä enemmän.
Sellutehtaan huipulla riittää tutkittavaa. |
Engineer: Monet ottaa taidekuvia, mutta minä kuvaan dokumentoidakseni. Pyrin tallentamaan kohteen ympäristön niin, että jos joku kysyy minkälainen paikka se oli, pystyn sen tilan tai laitteiston myöhemmin rekonstruktoimaan.
SS: Miten päädyit UE:n pariin?
Engineer: Se oli kai peruskoulun puolella jossain 2005-2007 välillä. Etsin Vääräkosken kartonkitehtaasta tietoa. Ainoa sivusto, jossa sattui olemaan tietoa ja kuvia, oli Spivey Point. Sitä kautta sitten löysin tämän harrastuksen. Kesti monta vuotta, kun edes rekisteröidyin foorumille.
SS: Kiitos haastattelusta.
Ei kommentteja:
Lähetä kommentti