Haastattelu: Visgi - mies Lost Bricks-sivuston takaa

On huhtikuu. Pilvettömältä taivaalta porottaa koleudesta huolimatta aurinko eroosion kuluttaman, vuosikymmeniä vanhan rullatehtaan pihamaalle. Kykimme aitojen takana etsien sopivaa reittiä toiselle puolen. Lumet on sulaneet jo hyvissä ajoin ja maa on paljas. Se paljastaa ruostuneita ruuveja, romua ja roskaa, lasinsirpaleita. Jopa pari hylättyä puska-autoa entisen teollisuusraiteen kupeesta. Kohde on tyypillinen miehelle, joka viehättyy eritoten punatiiliteollisuudesta. Sen innoittamana hän perustanut sivuston hylätyille paikoille nimeltä Lost Bricks.

Visgi tiirailee tehtaan ympäristöä.

Suosiota niittäneen sivustoon takaa löytyy harrastaja, jota kutsutaan nimimerkillä Visgi. Olemme hänen kotikonnuillaan Lahdessa. Etenemme teollisuusalueen pihamaalle. Aiemmin enimmältä vandalismilta säästyneen lankarullatehtaan ovet ja yksi ikkunoista repsottavat pahaenteisesti auki. Sisällä on käyty. Tehtaan arkistohuoneen hyllyt ovat nykyään tyhjät. Vielä muutama vuosi sitten hyllyt olivat täynnä vanhoja arkistojen aarteita, kuitteja, asiakirjoja, mainoksia, lehtiä ja muuta alan materiaalia. Graffitit ovat alkaneet koristaa valkoisiksi maalattujen, pitkien ja tyhjien tehdashallien seiniä. Tehtaasta on suunniteltu vanhustentaloa, mutta työt sen edistämiseksi ovat lykkääntyneet vuosi vuodelta. Kuten niin monessa tapauksessa ennenkin. Monien kauhukuvasta on hiljalleen tulossa totta rakennuksen saavuttaessa tätä rataa sen pisteen, jolloin kunnostaminen on liian myöhäistä. Kunnostamiskelvottoman rakennuksen kohtalona puolestaan on usein purkaminen.

Pyhitimme osan arvokkaasta tutkimiseen käytettävästä ajasta haastattelun tekemiseen pienessä, valoisassa työntekijöiden entisessä lepohuoneessa. Viereisen pesuhuoneen hanat on puolestaan joku kelmi käynyt viime visiitin välissä anastamassa. Istuuduimme pölyn peittämille huonekaluille. Hänen olemuksessaan on miellyttävää rauhallisuutta. Hän antaa aikaa ja tilaa vuorovaikutteiselle keskustelulle. Kasvokkain kohdatessa hänestä ei voi olla pitämättä. Sosiaaliset taidot on Visgin vahvuus. Hän onkin kerännyt ympärilleen luotettavaksi koetun lähipiirin, mikä tekee hänelle harrastamisesta myös pitkälti sosiaalista toimintaa.

Miittimeininkiä kesältä 2013. (Kuva: Visgi)

Syrjäseutu: Miksi harrastat UE:ta?

Visgi: Heh, perinteinen tarina. Lapsena jo leikittiin noissa Lahden autiotaloissa, betonitehtaalla sekä muutamissa muissa sen hetken paikoissa. Se betonitehdas oli varmaan suurin innoittaja ja sijaitsi muutaman minuutin pyörämatkan päässä. Paikka sai meiltä lempinimen BT. Ala-asteikäisenä siellä pyörittiin joka kesä aika paljon silloin, kun sinne pääsi sisään. Siellä käytiin välillä hitsaamassa ne ovet kiinni. Sit aina joku sakki niitä sai auki. Ei kyl törmätty niihin koskaan. Onneksi. Muutamiin muihinkin seikkailunhaluisiin ihmisiin törmättiin siellä ja joitain kuvia otettiin jo tuolloin. Loistavia muistoja liittyy siihen paikkaan, joita kavereiden kanssa välillä muistellaan. Toimisto oli täynnä papereita, piirrustuksia ja sellaista. Silloin niitä ei jaksanut tutkia. Nyt kiinnostaisi paljonkin. Toiminta siellä oli loppunut jo ennen syntymääni.

Loppuvaiheessa siellä alkoi olee pihalla poltettuja autoja ja kaikkee outoa, ni lopetettii käyminen sit siellä ja tuli keskityttyä muihin juttuihin. Silloin tällöin saatoin käydä jossain autiotalossa. Eräässä paikassa jopa videokuvaten. Sitten, kun innostuin uudelleen tästä harrastuksesta oli betonitehdas maan tasalla kasana murskattua, harmaata harkkotiiltä. Kyllä harmitti. Parin kuukauden päästä sen paikalle olikin uudet hallit rakenteilla.

Lapsuuden betonitehdas Lahdesta. (Kuva: Visgin arkistoista)

SS: Kerroit jo, että olet lapsesta asti ollut kiinnostunut, mutta mitä saat tästä kaikesta?

Visgi: Koska tulee tota kuvausta harrastettua muutenkin, niin kohteissa on kaikkea kiinnostavaa kuvattavaa. Valokuvaukseen se tuo omaa ulottuvuuttaan. Aina kyl houkuttaa päästä näihin paikkoihin sisään, bongata kohteita ja selvitellä niitä. Siitä saa jotain mielihyvää ja jännitystä.

SS: Voisitko kuvitella harrastavasi urbexia ilman valokuvausta?

Visgi: No, kyllä mä uskosin. Mutta seikkailu ja paikkojen läpikäyminen olisi varmaan paljon nopeempaa silloin. Kun harrastaa kuvausta, tulee uudestaankin samoihin paikkoihin etsimään erilaisia valaistuksia ja uusia ideoita. Sitten jos pelkästään seikkailis, niin ei ehkä tulisi palattua uudestaan.

Valokuvaus on Visgille oleellinen osa harrastusta.

SS: Onko jotain kohteita, joissa et kävisi?

Visgi: Hmm, eniten mua tosiaan teollisuuskiinteistöt kiinnostaa. Autiotalot myös omalla tavallaan. Niissä on paljon tavaraa. Ne kertovat paljon paikan menneisyydestä. Jotenkin tuntuu, että on välillä sellaisia vaiheita, että on kauheen innostunut niistä autiotaloista ja välillä ei jaksa mennä niihin millään. Viime aikoina on oikeastaan mennyt siihen, että ne huonokuntoisimmat paikat on jääneet käymättä ja panostanut isoihin tehdaskohteisiin, jotka on osin jopa käytössäkin. Menee sellaiseksi hiippailuksi, joka tuo omaa jännitystään. Ei siis varsinaisesti ole mitään kohteita, missä en kävisi.

SS: Käyt kohteissa käsittääkseni myös luvalla aikalailla?

Visgi: Joo, joskus on tullut käytyä. Työn puolesta tulee pidettyä koulutuksia ja siten tulee aika hyvin toimeen ihmisten kanssa. Samalla on aika moneen paikkaan tullut myös puhuttua itsensä sisään, mihin ei välttämättä muuten olisi päässyt. Tässä on pari luvallista reissua itse asiassa suunnitteilla kesäksi.

SS: Miten läheisesi ovat ottaneet harrastuksesi?

Visgi: Vanhemmat on tykänneet kuvista ja kehoittaneet aina varovaisuuteen. Avopuoliso on itekin kiinnostunut, mutta ei se sitten kovin usein innostu lähtemään. Varsinkaan kovin haastaviin paikkoihin, joissa joutuu rymyämään. Kaverit on olleet aika kiinnostuneita. Moni on kysellyt, pääsiskö joskus mukaan. Muutama on ollutkin. Tietyt kaverit enemmän.

Visgi kavereineen iltahämärässä hylätyn maatilan talousrakennuksessa.

SS: Olet luonut suositun Lost Bricks-sivuston, josta olet tekemässä nyt päivitettyä versiota. Miten projekti etenee?

Visgi: Se on itse asiassa aika hyvin työn alla. Käytännössä kaikki aika, minkä koneella ehtii istumaan menee kuvien käsittelyssä ja koodauksissa. Nyt olen tehnyt muuhun käyttöön sellasta isoa koodausprojektia, kuvagalleria-tsydeemiä, jonka aion ottaa käyttöön myös siinä uudessa Lost Bricksissä. Sitten mun on nopee tehdä ulkoasu, pikkasen muokkailla sitä ja sitten vaan syöttää kuvia sinne. Siinä mielessä se on hyvällä mallilla, mutta kuvien käsittelyhän siinä vielä on edessä sekä tarinoiden kirjoittelua. Pääasiassa aika kuitenkin menee muihin hommiin. Sellasiin, josta saa rahaakin.

SS: Miten näet harrastuksesi kehittyvän jatkossa?

Visgi: Uskoisin ajanpuutteen vuoksi keskittyväni enemmän niihin parempiin, kiinnostavampiin kohteisiin. Tavoite olisi saada uusi sivu auki. Myös englanninkieliseksi, että saisi laajennettua käyttäjäkuntaa ulkomaillekin. Ihan vain esittelemällä paikkoja. Kyllä tähän aina aikaa löytyy, mutta ei ihan sillä tavalla kuin alotellesani tätä hommaa kuutisen vuotta sitten...

SS: Koetko, että kiinnostuksesi urbaaniin tutkimusmatkailuun olisi jotenkin laantunut?

Visgi: Joissain asioissa kyllä. Esimerkiksi talvella ei oikein jaksakaan. Aikaa menee myös niin paljon muuhun. Eli osittain on laantunut, mutta sitten taas jotkut kohteet saa minut aktivoitumaan uudelleen kuten vähän aikaa sitten lakkautettu ja purkuun menevä tehdaskompleksi. Kyselin vähän porukkaa kasaan ja tehtiin 15 tunnin reissu sinne. Tämmösissä tapauksissa on vaan pakko järjestää aikaa sille. Tavallaan voisi sanoa, että tämä harrastus ei ole prioriteetissa ihan ykkösenä kohdallani.

Messevä kohde saa Visgin talvellakin kömpimään kolostaan.

SS: Mikä on sinun tapasi etsiä kohteita?

Visgi: Niitä huomailee tuolla ajaessa. Jonkun verran tulee vinkkejä sivujen kautta. Aika moni vinkki odottaa vaan käymistä. Tietenkin kartoista saa jonkin verran selville. Sitten on kerääntynyt sellaista verkkoa, alan harrastajia, joiden kautta saa asioita selville. Internetistä löytyy myös paljon. Vaikkei kohdetta suoraan kerrottaisikaan, yleensä pienellä salapoliisin työllä sijainti kuitenkin löytyy. Lehdistä saa vinkkejä. Kirjastossakin on joskus tullut käytyä, mutta viime aikoina ei ole ehtinyt.

SS: Kiitos haastattelusta.

Visgi: Kiitos.


Linkki:

Lost Bricks

Uusi Lost Bricks