Syrjäseutu 1 vuotta - ajatuksia blogista

Syrjäseudun synnystä

Syrjäseutua perustaessani tasan vuosi sitten tilanne Suomen UE-skenessä oli hivenen huolestuttava. Pienimuotoinen skene oli muodostunut 2000-luvun puolivälin tienoilla, joka on monien tuon ajanjakson nähneiden mukaan ollut skenen kulta-aikaa. Silti vuoden 2008 jälkeen oli saatu aikaseksi vain yksi virallinen miitti. Vuosikymmenen lopulta alkanut hiljaiselo oli hienoinen huolenaihe. Ei sillä, että skene mitään ylenpalttista hulinaa olisi kaivannutkaan, mutta hiljentynyt foorumi ja toinen toisensa perään lopettaneet UE-sivustot olivat viedä sen vähäisenkin yhteisöllisyyden tunteen, mikä vielä oli. Hajaantunutta toimintaa oli ainoastaan pienissä kuppikunnissa.

Tarvittiin jotain täysin uudenlaista. Jotain, joka toisi UE:ta helpommin lähestyttäväksi muillekin. Sitä oli jo tehnyt Marko Leppänen ansiokkaasti Esoteerisen Maantieteen blogissaan muun muassa esittelemällä UE:n filosofista puolta ennennäkemättömällä tavalla ja selkeydellä. Se on ollut Syrjäseudulle monella tapaa esikuva. Uusia blogeja oli muutenkin ilmestynyt jonkin verran, mutta lähtökohtaisesti ne olivat kohde- ja kuvakeskeisiä kuten kaikki muutkin sivustot siihen mennessä. Ne olivat kuitenkin todistaneet blogin toimivana alustana UE-aiheisille julkaisuille. Halusin tarjota silti vielä jotain monipuolisempaa, UE:hen kokonaisvaltaisesti keskittyvää. Jotain, joka yhdistäisi jälleen löyhää harrastajakuntaa.

Esoteerisen maantieteen Marko Leppästä voi pitää esikuvana monessa suhteessa.

Epäilin itseäni kirjoittajana. Olin vakuuttunut, että moni muu lukeneempi tyyppi kuten lajin kehityksen alusta lähtien nähneet dm-exp:in Kimmo Koskinen tai The Silent The Completen perustanut Tuomas Romu olisivat pärjänneet siinä selväsanaisina hemmoina paremmin kuin minä. Toisaalta heidän kiinnostuksensa harrastukseen on ollut vaakalaudalla viime vuosina ja sitä kai tässä eniten tarvittiin. Intoa. Päädyin lopuksi ajatukseen: kun ei kukaan muukaan, teen sen itse. Olihan vahvuutenani myös monitahoinen kiinnostus lajiin, kokemus monentyyppisistä kohteista ja laajat kontaktit harrastajiin. UE:ta monipuolisesti käsittelevän blogin perustaminen on kuin itsensä ylentämistä jonkinlaisen asiantuntijan asemaan. Se ja omalla nimellä esiintyminen toki oli ja on riski itsessään. Ylimielisyyden viitta olisi helppo langettaa päälleni.

Avoin pohdinta ilmiöstä nimeltä urbaani löytöretkeily oli kuitenkin sitä, mikä urban explorationista on pitkään puuttunut. Sitä varten Syrjäseutu-blogi perustettiin. Esittelemään alan käytäntöjä, filosofiaa, mahdollisuuksia ja sankareita nimimerkkien takaa. Herättämään uudenlaisia näkökulmia ja ideoita. Vuosi pari ennen Syrjäseudun perustamista haaveilin myös UE-aiheisen kirjan teosta. Blogin perustaminen on samalla ollut myös askel sen valmisteluun. Se on projekti jäsentämättömien ajatusten keruuta varten, jotka joskus ehkä päätyisivät yksien kansien väliin. Markkinat ja kokemukseni kirjoittajana tietäen oli ainoastaan järkevää avata sanainen arkkuni kaikille avoimen ja ennen kaikkea ilmaisen blogin muodossa. Sittemmin blogin teosta on tullut henkilökohtaisesti arvokaampi itsessään ennemmin kuin väline jonkin muun valmisteluun.

Väitän, että tilanne on nyt eri kuin vuosi sitten. Jokin on muuttunut. Vähintäänkin pääni sisällä. Joskaan en voi siitä ottaa kunniaa itselleni. Blogin perustamisen aikoihin Facebookiin oli jo muodostumassa aktiivista UE-toimintaa. Nyt Q-elementsissä keskustellaan taas ja jopa IRC:n UE-kanavalle on löytänyt tiensä muutama uusi jäsen. Kausi ei ole vielä kunnolla edes aluillaan, mutta tälle vuodelle on järjesteillä jopa kolme eri paikkakunnilla järjestettävää miittiä ja muutama pienempimuotoinen tapaaminen. Tilanne näyttää jälleen eloisammalta, mutta ei kuitenkaan liian.

Paikallismiittejä on järjestetty useamminkin kuten Oulussa 2008.

Syrjäseudulle merkittäviä asioita

Syrjäseudun ensimmäisen vuosi on ollut huikeampi, mitä olisin sitä perustaessani voinut villeimmissä haaveissakaan kuvitella. Lukijamäärät ovat tasaisesti nousseet läpi vuoden. Jossain on siis onnistuttu. Ehdottomia huippuhetkiä ovat kuitenkin olleet Luovutetun Karjalan-reissu jälkipuinteineen kulttuurikeskus Caisan reissuiltamassa sekä Helsingin Yliopiston järjestämä Vapaampi Helsinki-tapahtuma, jossa Syrjäseudun ja harrastajakunnan edustajana kävin muiden paneelikeskustelijoiden kanssa läpi UE:ta lähi- ja kestävän matkailun kannalta. Huomiota herätti myös Helsingin Sanomien artikkeli Syrjäseudun perustajasta 11.09.2013 ilmestyneessä lehdessä. Todellinen uutispommi olikin sitten YLE:n Prisma Studion urbaania löytöretkeilyä käsittelevä ohjelma. Eräänlainen haave suomalaisesta UE-ohjelmasta täyttyi samalla, mitä makeimmalla tavalla, kun toteutuksessa Syrjäseudulla ja allekirjoittaneella oli mainittava osa. Se oli taatusti skeneäkin kohahduttanut tapahtuma.

Jos Syrjäseudun vaikutusten arviointi skeneen on omahyväistä lähtökohdiltaan, on se ainakin avannut ylläpitäjälleen täysin uusia näkökulmia harrastukseen. Kirjoittaminen itsessään motivoi käsittelemään aihetta muustakin kuin seikkailullisesta näkökulmasta. Sen jakaminen voi olla tervehdyttävää ottaen huomioon kuinka paljon UE:lla on annettavaa valtavirtakulttuurille. Periferioiden, historian ja erilaisen kauneuden arvostamista. Kaupallisesta tarjonnasta vapaita omien seikkailujen ja elämyksien luomista. Myös haastateltavat ovat omalla suuntautumisellaan ja omistautumisellaan herättäneet kunnioitusta ja mielenkiintoa paneutumisessaan aiheeseen. Harrastajien erilaiset painotukset ovat olleet rikkaus lajille ja heidän tarinansa on julkituomisen arvoinen. Vasta blogin tekemisen myötä olen ymmärtänyt sen todellisen arvon. Henkilökohtaisella tasolla Syrjäseutu on avannut uusia ovia ja jatkaa edelleen sen tekemistä. Tätäkin kirjoittaessa on monenlaista yllätystä vireillä. Vain pintaa on raapaistu. Aiheet, ne eivät todellakaan ole Syrjäseudusta loppumassa kesken.

Arkistossa on monta juttua jemmassa.