Luovutettu Karjala 4 osa 1

Esipuhe:

Luovutettu Karjala 4 oli työnimi retkisuunnitelmalle, joka toteutettiin huhtikuun alkupuoliskolla vuonna 2016. Se oli kuudes yhteinen reissumme itärajan taakse matkatoverini Markon kanssa. Monin paikoin olimme jo kolunneet Kannasta ja Laatokan Karjalaa, mutta aina vaan jostain löytyi kohteita katsottavaksi. Osa niistä oli vanhoja, edellisiltä reissuilta yleensä ajanpuutteen vuoksi ylitsejääneitä, katsastamattomia kohteita, mutta myös uusia pulpahteli esiin ajoittain. Ne olivat usein aktiivisen satelliittikuvien ja alan aihesivustojen seurailun tuloksia. Kuvamateriaalin ja tiedon määrä Venäjän eri alueilta senkun vain kasvoi vuosi vuodelta maailmanlaajuisessa tietoverkossa, eli Internetissä. Se helpotti tuota työtä. Niinpä olimme saaneet kohteita tarpeeksi kasaan uutta reissua varten, joille ei ihan heti jatkossakaan tainnut tulla loppua.

Edelliseltä reissulta tuttu Jussi Virtanen aikoi myös jatkaa reissailua kanssamme keräten vielä videomateriaalia dokumenttiprojektiansa varten. Koska Marko ja Jussi olivat arkipäivät töissä, oli reissu toteutettava viikonlopun aikana. Jokainen tunti oli arvokas. Jokainen menetetty tunti oli pois reissusta ja sen kohteista, sillä kohteita riitti aina enemmän kuin mitä niihin oli varattu aikaa. Siksi hermoilin lähdön alla niin kuin olin aina hermoillut ennen jokaista venäjänreissua. Se jos mikä, oli vaimoni mielestä hupaisaa, sillä koskaan muulloin en stressannut mistään. En silloin, kun vaimoni oli sairaalassa leikkauksessa enkä edes niinä kolmena kriittisenä ajanjaksona, kun vaimoni oli raskaana. Kaiken kaikkiaan hyvin harva asia sai minut levottomaksi. Sitä vastoin Venäjälle lähtöä edeltävinä tunteina hermoiluni tarttui jo vaimoonkin.

1. Päivä

Perjantai kello 15:05. Olimme päässeet vihdoin matkaan, mutta reissun alku oli viivästynyt ja jotenkin pahaenteinen. Ensin odoteltiin Jussia. Jussin vihdoin saavuttua jouduimme käymään vaihdattamassa Citikkaan öljyt, kun se tarkastaessa vaikutti oudon väriseltä. Aikaa kului hukkaan. Sen lisäksi Marko oli aloittanut ryyppäämisen samalla hetkellä kun oli saapunut minua hakemaan. Aivan kuten vaimoni oli pahaa enteillen ounastellut jo muutamaa päivää aiemmin. Raittiusputki oli katkennut ja ehkä vielä pahemmanlaatuisesti kuin ennen. Sitäkin enemmän minua suretti menetyt minuutit ja tunnit, jotka olisimme tarvinneet ehtiäksemme vielä tämän vuorokauden puolella tarkastaaksemme muutamat kohteet Sortavalaan johtavalla tiellä.

Matkalla. Markolla on pahat mielessä.

Muita huolenaiheita oli auton kunto. Repsottanut ovi oli nyt kyllä vaihdettu, mutta kuljettajan ikkuna pysyi ylhäällä vain pyykkipojan varassa. Vain takaikkunoita sai veivaamalla auki. Istuimen korkeussäätö oli pettänyt ja auto kävi jotenkin epätasaisesti. Se puolestaan oli pienempi huolenaihe Markon alati kiihtyvän humalatilan rinnalla. Ilmeisesti ainoa matkatavara, mitä hän oli ottanut mukaan, oli salkku Karjalaa. Kyllä, sitä Lahdessa pantua, nestemäistä.

Kuljettajan puolen ikkuna pysyy paikoillaan pyykkipojalla. (Kuva: Jussi Virtanen)

Pieruhuumori kukki jälleen muutenkin kuin verbaalisesti. Niin myös Markon runosuoni, mutta iltaa kohden vähemmän tasokkaasti. Aikomuksenamme oli ajaa ensin Niiralan rajanylitysasemalle, Pohjois-Karjalaan, sieltä Sortavalaan, Käkisalmeen ja Valkjärven sekä Viipurin kautta kautta takaisin. Suurin yksittäinen rykäisy oli edessä, sillä Niiralaan matkaa kertyisi noin 440 kilometriä ja 5 tuntia. Olisi kertynyt varmaan enemmänkin ilman Markon hetkellistä sammumista. Huolimatta lukuisista kusitauoista saavutimmekin määränpään miltei tuossa ajassa. Kuin ihmeen kaupalla rajanylitys sujui ilman mitään draamaa. Markon örvellys sen sijaan jatkui pian. Heti tankattuamme pysähdyimme Öljymäellä "aabeeceella", Värtsilän kylän kupeessa. Se on rajakauppa, joka taitaa palvella vuorokauden ympäri. Liekö 24 Karjala-tölkkiä jo huvennut, kun Marko lappasi kaupan tiskiin toiset 24 puolen litran Baltika-tölkkiä lisää 4 tupakkakartongin kera. Tuo selvensi Markon tulevan reissun kulkua jo aikalailla. Loimme huolestuneet katseet toisiimme Jussin kanssa. Olimme sitten missä vaan, niin ainakin Markolle tärkeimmät reissutunnelman tekijät eivät loppuisi heti kesken.

Marko elementissään, suu käy, tupakka toisessa ja kalja toisessa kädessä.

Sitten alkoi vääntö tulevasta yöpaikasta. Marko vonkasi Sortavalaan hotelliin ja baareihin. Minä puolestani aioin jäädä Ruskealan louhokselle, nukkua autossa ja aamulla valoisan aikaan tutkia rajalta johtavan tien kohteet viimein. Olimmehan kahtena edellisenä kertana ajelleet tylysti niiden ohi eikä ajaminen huvittanut. Oli nimittäin pilkkopimeää, näkyvyys nollassa ja tie huonokuntoinen. Edes auton kojelaudan mittaristossa ei palanut AIR BAG-tekstiä lukuunottamatta yksikään valo. Tuo vääntö taipui lopulta minun eduksi, olinhan sentään ainoa kuljettaja. Jussilla kun oli omat hommansa.

Vaan eipä tuo aivan minunkaan suunnitelmien mukaisesti mennyt. Olimme sen verta pohjoisessa, että lunta oli aivan toisenlailla kuin etelämpänä. Helsingistä olivat lumet kaikonneet jo aikapäivää sitten, mutta täällä lumipenkat vielä reunustivat tien viertä. Ajaessamme louhokselle kello oli 22:30. Huomasimme tien olevan jäätyneen lumen peittämä. Lämpöasteet olivat negatiivisen puolella. Emme päässeet maisemalliselle louhokselle, sinne ajaminen olisi ollut riskialtista. Jäimme tien alkupäähän, hylätyn pajan eteen. Sekös sai Markon kielen kärkkääksi. Olosuhteista johtuen Sortavala kutsui Markoa kahta kovemmin ja hetken ehkä minuakin, mutta lopulta passivoiduimme paikoillemme. Emme jaksaneet edes raivata tilaa farmarin taakse päästäksemme pitkäksemme, sillä auto oli kaikenlaista roinaa täynnänsä. Niinpä vaan istuimme ja nukuimme niillä sijoillamme. Joskin todellisesta unensaamisesta ei siinä tilanteessa voinut puhua. Yö kului osin rupatellessa, torkahdellessa ja parempaa asentoa etsiessä. Se oli täyttä koiranunta, mutta tunnelma säilyi silti iloisen rempseänä. Ai miksikö? Ei niitä kokemuksia voinut ostaa mistään. Niihin pääsi vain, kun löimme pöljät päämme yhteen. Olimme jälleen ainutlaatuisen reissun alussa. Ei siitä voinut olla muuta kuin hyvillään.

Linkit:

Luovutettu Karjala 4 osa 2

Idän reissut (muut reissumme Venäjälle)