Urban exploration Suomessa

Nyt, kun esittelyt on tehty, on hyvä miettiä mitä urban exploration on Suomen oloissa. Urban exploration nimenä viittaa urbaaniin eli kaupunkimaiseen seikkailuun. Nimi on kuitenkin tullut isosta maailmasta, miljoonakaupungeista, joiden asfaltti- ja betoniviidakot epäilemättä tarjoavat loputtomia mahdollisuuksia. Suomessa kaupunkeja ei ole montaa. Isoista sellaisista puhumattakaan. Vastapainoa tarjoaa maaseutu ja metsät. Ehkä jopa näkyvin osa Internetistä löydettävästä suomalaisesta UE-materiaalista on nimenomaan muualta kuin kaupungeista. Tätä puolta koskien on jossain yhteyksissä käytetty termiä "rural exploration", mutta se ei ole vakiintunut Suomeen.

Sydneyssä 1985 perustettu Cave Clan oli kaiketi ensimmäisiä  urban exploration-ryhmiä.

Erot maaseudulla ja kaupungeissa ovat joskus suuret. Maaltamuutto on aiheuttanut sen, että kasvavissa kaupungeissa tilantarve ja tonttien arvo on suurempi. Tämän vuoksi pitkäaikaista joutomaata ei pääse niin helposti syntymään, mutta toisaalta kaupunki elää ja muuttuu nopeammin. Uutta rakennetaan ja vanha saa väistyä. Tässa piilee kaupunkiseikkailijan mahdollisuus, mutta se vaatii valppautta ja tarkkaa ajoitusta. Jos joutomaata kuitenkin syntyy tai tiloja jää tyhjilleen, on ne keskustoissa alttiimpana valtaajille ja vandaaleille. Vandalisoitu ja täyteen graffiteja töherretty purkukuntoinen rakennus lienee siis helpompi löytää kaupungista tai sen laitamilta kuin maaseudulta. Kun rakennuskannan tiheys on huipussaan, luo se kaupunkiin useita tasoja sekä maan alle että korkeuksiin. Löytöretkeilijälle se voi luoda epätodellisennäköisiä loukkoja seikkailtavaksi: tunneleita tai rakenteiden väliin jääneitä tarpeettomia tiloja. Todellinen syrjäseutu saattaa löytyä jopa kaiken vilinän keskeltä, mutta silti tavallisen tallaajan ulottumattomista.

Kaupunkikohteiden aika on rajallinen. Espoon Kilossa 2010.

Väestön siirtyminen maalta kasvukeskuksiin jättää tietysti jälkensä maaseudulle. Tyhjilleen jääneitä taloja, maatiloja ja kylien kuihtumista voi kuka tahansa havainnoida. Teollisuuden rakennemuutoksien myötä on myös moni tehdas ja varasto jäänyt jonnekin syrjäseudulle vailla uutta käyttöä. Poikkeuksena kaupunkeihin, kohteet saattavat monesti olla kauemmin rauhassa vandaaleilta ja purkutraktoreilta. Joskus jopa siihen pisteeseen asti, että ajan tomu kätkee ne sisäänsä. Näin on käynyt monille autiotaloille, joista muistuttaa enää pelkkä kivijalka. Tähän voi olla syynä paikan saavuttamattomuus: liiankin syrjäinen sijainti, omistajan läheisyys tai naapurivahti. Maaseudulla tuntemattomat vieraat kyllä noteerataan herkemmin kuin kaupungissa.

Sastamalassa autiotalo lähentelee maatumisastetta. Katto on romahtanut ja lattia puskee pensasta.

Urban exploration-sesonki Suomessa monien kohdalla osoittuu kevään, kesän ja syksyn välimaastoon. Talvi hankaloittaa toimintaa monella tapaa: liikkuminen hankaloituu, kylmyys jäädyttää valokuvaajien näpit ja hankeen jää näyttävät jäljet. Hanki saattaa peittää oleellista löydettävää. Myös kesällä kasvuston rehevöityminen voi peittää paljon nähtävää. Kääntöpuolena talvella voi havainnoida kohteen käyttöastetta. Johtopäätöksiä voi tehdä vaikka auratusta tiestä, jäätyneistä ikkunoista tai muista jäljistä. Niiden lisäksi paksu jääpeite saattaa tarjota uuden reitin aikaisemmin pääsemättömään paikkaan. Muiden vuodenaikojen kohdalla erot ovat lähinnä kosmeettisia.

Talvessa on myös puolensa. Lumimassat luovat toisinaan hyvinkin ainutlaatuisia paikkoja.

Entä harrastajat? Keitä he ovat? Urbaanin löytöretkeilyn nimissä omien havaintojeni mukaan seikkailee enimmäkseen nuorehkoja miehiä. Naisiakin jonkun verran. Tämä on ehkä se näkyvin osa. Tässä vaiheessa on vielä kerran hyvä huomioida, että minkäänlaista tutkittua tietoa ei ole - vaan nyt mennään ihan mutu-tuntumalla. Erinäisissä keskusteluissa tulee kuitenkin jatkuvasti ilmi, että UE:ta tai sitä sivuavaa toimintaa on kaikkialla ja lähes kaikissa ikäluokissa. Ei autiorakennuksien ja epäpaikkojen ihannointi ole yksinomaan urbaanien löytöretkeilijöiden omimaa; historian tutkijat ja taiteilijat saattavat pelata samalla laudalla. Yksittäisiin harrastajiin on tarkoitus tarkemmin tutustua myöhemmin blogissa.

Vielä on vastaamatta siihen, mitä exploroidessa käytännössä tapahtuu. Tähän liittyen julkaisen blogissa myöhemmin "aloittelijan vinkit", jossa keskitytään itse toimintaan. Tehdään perusasiat selviksi. Sen lisäksi luvassa syventäviä bloggauksia jo käytyihin aiheisiin.

Syrjäseudun takana

Kuka muistaa vielä Strangler's Industrial Pastin? Toivottavasti ei kukaan. Se oli kuitenkin allekirjoittaneen ensimmäinen urban exploration-nettisivusto, joka pyöri hetken aikaa vuosina 2008-2010. Sitä edelsi vaatimaton picasa-kuvasivusto. Ne olivat jollain tapaa tämän blogin edeltäjiä. Ensimmäisiä yrityksiäni jakaa UE-kokemuksia muiden kesken.

Kuka muistaa tämän? Industrial Pastin kansikuva.

Homma alkoi kuitenkin 2007 muutettuani Tampereelle Pispalanharjulle, jonka pohjoispuolella sijaitseva Santalahden teollisuusmiljöö veti minut tietämättäni mukaansa yhä jatkuvalle seikkailulle. Tästä voisi helposti päätellä, että olen melko uusi lajissa, mutta eipä ole urban explorationin historia Suomessakaan kovin pitkä - ainakaan nimensä puolesta, sillä seikkailijoitahan on historia pullollaan. Merten takaa tänne rantautunut laji on luultavasti noteerattu ensimmäisiä kertoja 1990-luvun lopulla, jolloin ensimmäiset suomalaiset UE-nettisivut saivat alkunsa. Vasta 2005 perustettiin Suomen UE forum nimeltä Q-elements, joka on kasvanut useiden satojen yksinäisten harrastajien tapaamispaikaksi. Tämän samaisen foorumin myös löysi muuan Strangler, kun kaltaisiansa etsi ja seikkailut ulottuivat yhä laajemmalle.

Santalahden teollisuusmiljöötä 2007

Kohteiden etsinnästä, löytöretkeilyistä ja niiden suunnittelusta tuli pian hallitseva osa elämää. Jopa siinä määrin, että vaihdoin asuinpaikkakuntaakin vain harrastuksen tähden. Se puolestaan avasi uusia ovia. Ei pelkästään kohdepuolella vaan sain uusia kontakteja, jotka olivat kiinnostuneita osittain samoista asioista, mutta hiukan eri lähtökohdista. Etenkin Romanttisen maantieteen- sekä Esoteerisen maantieteen seura ovat olleet luomassa idearikkaita aihepiiriä osittain koskettavia tapahtumia konferessien muodossa. Hajanaisesti ympäri Suomea sijoittuneiden Urbaanien löytöretkeilijöidenkin kesken on ollut harvakseltaan nk. miittejä, mutta sattuneista syistä yhteydenpito on yleensä runsaampaa lähialueilla toimijoiden kesken.

IV maailmankonferenssi Suomenlinnassa

Yksityiselämäkin on muuttunut näiden vuosien aikana. Perustin perheen ja siirryin vakituiseen kokoaikatyöhön. Ne on asioita, jotka on hyvä huomioida ennen seikkailua. Intohimoinen suhtautuminen urbexiin on kuitenkin säilynyt vahvana ja tarve jonkinlaiseen aiheeseen liittyvän materiaalin suoltamiseen on kanavoitunut tätä ennen lähinnä Facebookiin ja retkeilijäin konferensseihin. Suomalaista UE:ta käsittelevää kirjaa on työstetty myös ajatuksen tasolla, mutta tällä hetkellä meikäläisen rahkeet eivät riitä siihen, joten hivenen hennommalla otteella tehty blogi ajanee asiaa paremmin. Tätä aloittaessa työstän blogia yksin, mutta matkan varrella on kertynyt monipuolisesti alan kontakteja, joiden avulla uskon pystyväni tuottamaan monipuolista materiaalia. Päätän tämän Kimi Räikkösen sanoihin:" Sen näkee sit".

Linkkejä:

http://romanticgeographicsociety.blogspot.fi/

http://esoteerinenmaantiede.blogspot.fi/

http://hbl.fi/nyheter/2012-03-15/i-en-overgiven-silo-ar-frihetskanslan-stark

http://ylioppilaslehti.fi/2012/09/rappioretki/

Aloitus

Suomessa on lukematon määrä unohdettuja rakennuksia ja rakenteita. Latoja, autiotaloja, kerrostaloja, tehtaita, linnoitteita, muuntajia sekä laitoksia jne. On myös muita mitä eriskummallisimpia ihmisten muokkaamia paikkoja: louhoksia, joutomaita, kaivoksia tai raunioita, joissa luonto on jo ottanut vallan ja kasvanut päälle. Suomen kallioperään on louhittu ja rakennettu eri tarkoituksia palvelevia tiloja ja tunneleita mm: väestönsuojia, viemäreitä, huoltotunneleita, rautatietunneleita ja bunkkereita. Vastapainoisesti huikeita näkymiä korkeuksista tarjoavat sillat, nosturit ja tornit. Syrjäseuduilta voi löytää ihmisten hylkäämiä koneita, metsäautoja tai hylkyjä. Lista on loputon. Kaikki tämä voi kuitenkin houkuttaa urbaania löytöretkeilijää.

Tuiskuisassa erämaassa samoilevat retkeilijät ovat löytäneet epätodellisen näyn.  (Kuva: Marko Leppänen)

Yhteistä urban explorationista (UE) kiinnostuneille on mieltymys ruosteeseen, homeeseen ja rappioromantiikkaan. UE-kohteista voi löytyä sen lisäksi yksityiskohtia, esineitä, kuvia ja kirjoituksia menneestä ajasta. Kaikessa hylätyssä henkii menneisyys vahvana. Sen kokemisen läheisyys koskettaa tutkijaansa eri tavalla kuin museossa. Toisaalta toinen UE-harrastaja saattaa seikkailla vasta rakenteilla olevassa talossa tai nosturissa. UE voi samaan aikaan olla historian tutkintaa, muuttuvan kaupunkikuvan dokumentointia tai vain seikkailua ilman suurempaa motiivia kuin uteliaisuus. Yhteisiä nimittäjiä tässä lajissa ei välttämättä ole. Paitsi ehkä; nähdä jotain, mitä muut eivät näe ja mennä sinne, minne muut eivät mene.

Tunnelit; niistä voi harva nauttia.

Tämä sekalainen ja järjestäytymätön joukko toimii osa autuaan tietämättöminä toisista samankaltaisista ja osa nimimerkkien suojissa Internetin kasvottomassa maailmassa. Varovaisuus kalvaa heitä, vaikka tarvetta tarinoiden ja kokemusten jakamiseen löytyykin. Urban exploration on usein epämääräistä toimintaa epämääräisissä paikoissa.

UE-miitti Oulussa 2008. (Kuva: Nokimusta)

Näitä seikkailijoita, seikkailuja ja asioita varten perustan täten Syrjäseutu-blogin. Sen tarkoituksena on valottaa, mitä tapahtuu kuvien ja kulissien takana. Blogin ajatuksena on pureutua hieman syvemmin aiheeseen eri asioiden, tekijöiden ja kohteiden kautta retkikertomuksia ja kuvia unohtamatta. Toivon, että blogi myös herättää keskustelua ja ajatuksia. Jokaiselle aihepiiristä kiinnostuneelle toivotan antoisia lukuhetkiä.