perjantai 3. toukokuuta 2013

Urban exploration Suomessa

Nyt, kun esittelyt on tehty, on hyvä miettiä mitä urban exploration on Suomen oloissa. Urban exploration nimenä viittaa urbaaniin eli kaupunkimaiseen seikkailuun. Nimi on kuitenkin tullut isosta maailmasta, miljoonakaupungeista, joiden asfaltti- ja betoniviidakot epäilemättä tarjoavat loputtomia mahdollisuuksia. Suomessa kaupunkeja ei ole montaa. Isoista sellaisista puhumattakaan. Vastapainoa tarjoaa maaseutu ja metsät. Ehkä jopa näkyvin osa Internetistä löydettävästä suomalaisesta UE-materiaalista on nimenomaan muualta kuin kaupungeista. Tätä puolta koskien on jossain yhteyksissä käytetty termiä "rural exploration", mutta se ei ole vakiintunut Suomeen.

Sydneyssä 1985 perustettu Cave Clan oli kaiketi ensimmäisiä  urban exploration-ryhmiä.
Erot maaseudulla ja kaupungeissa ovat joskus suuret. Maaltamuutto on aiheuttanut sen, että kasvavissa kaupungeissa tilantarve ja tonttien arvo on suurempi. Tämän vuoksi pitkäaikaista joutomaata ei pääse niin helposti syntymään, mutta toisaalta kaupunki elää ja muuttuu nopeammin. Uutta rakennetaan ja vanha saa väistyä. Tässa piilee kaupunkiseikkailijan mahdollisuus, mutta se vaatii valppautta ja tarkkaa ajoitusta. Jos joutomaata kuitenkin syntyy tai tiloja jää tyhjilleen, on ne keskustoissa alttiimpana valtaajille ja vandaaleille. Vandalisoitu ja täyteen graffiteja töherretty purkukuntoinen rakennus lienee siis helpompi löytää kaupungista tai sen laitamilta kuin maaseudulta. Kun rakennuskannan tiheys on huipussaan, luo se kaupunkiin useita tasoja sekä maan alle että korkeuksiin. Löytöretkeilijälle se voi luoda epätodellisennäköisiä loukkoja seikkailtavaksi: tunneleita tai rakenteiden väliin jääneitä tarpeettomia tiloja. Todellinen syrjäseutu saattaa löytyä jopa kaiken vilinän keskeltä, mutta silti tavallisen tallaajan ulottumattomista.

Kaupunkikohteiden aika on rajallinen. Espoon Kilossa 2010.
Väestön siirtyminen maalta kasvukeskuksiin jättää tietysti jälkensä maaseudulle. Tyhjilleen jääneitä taloja, maatiloja ja kylien kuihtumista voi kuka tahansa havainnoida. Teollisuuden rakennemuutoksien myötä on myös moni tehdas ja varasto jäänyt jonnekin syrjäseudulle vailla uutta käyttöä. Poikkeuksena kaupunkeihin, kohteet saattavat monesti olla kauemmin rauhassa vandaaleilta ja purkutraktoreilta. Joskus jopa siihen pisteeseen asti, että ajan tomu kätkee ne sisäänsä. Näin on käynyt monille autiotaloille, joista muistuttaa enää pelkkä kivijalka. Tähän voi olla syynä paikan saavuttamattomuus: liiankin syrjäinen sijainti, omistajan läheisyys tai naapurivahti. Maaseudulla tuntemattomat vieraat kyllä noteerataan herkemmin kuin kaupungissa.

Sastamalassa autiotalo lähentelee maatumisastetta. Katto on romahtanut ja lattia puskee pensasta.
Urban exploration-sesonki Suomessa monien kohdalla osoittuu kevään, kesän ja syksyn välimaastoon. Talvi hankaloittaa toimintaa monella tapaa: liikkuminen hankaloituu, kylmyys jäädyttää valokuvaajien näpit ja hankeen jää näyttävät jäljet. Hanki saattaa peittää oleellista löydettävää. Myös kesällä kasvuston rehevöityminen voi peittää paljon nähtävää. Kääntöpuolena talvella voi havainnoida kohteen käyttöastetta. Johtopäätöksiä voi tehdä vaikka auratusta tiestä, jäätyneistä ikkunoista tai muista jäljistä. Niiden lisäksi paksu jääpeite saattaa tarjota uuden reitin aikaisemmin pääsemättömään paikkaan. Muiden vuodenaikojen kohdalla erot ovat lähinnä kosmeettisia.

Talvessa on myös puolensa. Lumimassat luovat toisinaan hyvinkin ainutlaatuisia paikkoja.
Entä harrastajat? Keitä he ovat? Urbaanin löytöretkeilyn nimissä omien havaintojeni mukaan seikkailee enimmäkseen nuorehkoja miehiä. Naisiakin jonkun verran. Tämä on ehkä se näkyvin osa. Tässä vaiheessa on vielä kerran hyvä huomioida, että minkäänlaista tutkittua tietoa ei ole - vaan nyt mennään ihan mutu-tuntumalla. Erinäisissä keskusteluissa tulee kuitenkin jatkuvasti ilmi, että UE:ta tai sitä sivuavaa toimintaa on kaikkialla ja lähes kaikissa ikäluokissa. Ei autiorakennuksien ja epäpaikkojen ihannointi ole yksinomaan urbaanien löytöretkeilijöiden omimaa; historian tutkijat ja taiteilijat saattavat pelata samalla laudalla. Yksittäisiin harrastajiin on tarkoitus tarkemmin tutustua myöhemmin blogissa.

Vielä on vastaamatta siihen, mitä exploroidessa käytännössä tapahtuu. Tähän liittyen julkaisen blogissa myöhemmin "aloittelijan vinkit", jossa keskitytään itse toimintaan. Tehdään perusasiat selviksi. Sen lisäksi luvassa syventäviä bloggauksia jo käytyihin aiheisiin.

Ei kommentteja:

Lähetä kommentti