Toiminta kohteilla

Varjoissa piileskelyä ja aidan yli kiipeämistä vai avointa tepastelua kamera kourassa? Aloitteleva urban explorer miettii järkevintä lähestymistapaa kohteelle. Pitäisikö pukeutua mustiin vai vedänkö farkut ja lenkkarit jalkaan? Valmistautumiseen kannattaa panostaa. Se miten kohteeseen mennään ja miten siellä toimitaan voi helposti pilata nautinnolliseksi tarkoitetun kokemuksen. Ilkivaltaa kokeneilla tai sen uhanalla elävillä kohteilla on erityinen huomioarvo sivullisten silmissä. Siksi UE-harrastajan kannattaa kiinnittää huomio niin muiden kuin omaan käytökseensä.

Joskus sisääntymisvaihtoehtoja ei ole kuin vain yksi ja hankala. (Kuva: Heikki)

Urbaanit löytöretkeilijät suosivat matalaa profiilia. Kohteiden epämääräisyyden vuoksi toiminnan on hyvä olla hillittyä. Varjoissa piileskely tai nopea pujahtaminen kohteelle ei välttämättä ole se paras keino toimia vaivihkaa. Päinvastoin se saattaa näyttää epäilyttävältä tai pahimmillaan koomiselta. Se myös taatusti vetää huomion puoleensa epäonnistuessaan. Niin kuin usein elämässäkin rauhallinen ja suora lähestyminen on viisainta. Eli helpoin reitti voi olla myös julkisin. Sisääntyminen pääportin tai -ovien kautta kohteeseen siis voi olla ihan yhtä käypä konsti kuin muutkin. Jos homma ei siitä huolimatta ota edetäkseen, voi aina rehellisesti todeta tulleensa uteliaana katsomaan ja ihailemaan aluetta ja kääntyä pois.

Tähän väliin sopii pieni tietoisku; yksityisalueelle meneminen ei ole rikos, mutta kotirauhan häiritseminen sen sijaan on. Siksi etenkin oletettuja autiotaloja lähestyessä kannattaa olla erittäin tarkkana. Yksityisalueelta kannattaa kuitenkin poistua välittömästi kohdetta hallitsevien tahojen pyynnöstä. Ihan kaikkien edun nimissä. Urban explorationissa on tarkoitus välttää kaikenlaisen häiriön synnyttämistä. Joskin sitä saattaa tahattomasti syntyä ja paikan päällä "narahtamisia" tulee. Silloin peräännytään anteeksipyydellen. Poikkeuksena on erikoisalueet esim: sotilasalueet tai lentokentät, joista ei pelkällä selittelyillä välttämättä selviä. Nämä ovat kuitenkin hyvin merkittyjä kieltotauluilla, joita on syytä kunnioittaa.

Sotilasalueet ovat merkattu huolellisesti kyltein ja aidoin.

Vaikka yöllä seikkaileminen onkin omalla tavallaan paljon romanttisempaa, jännittävämpää ja joskus olosuhteiden vuoksi pakon sanelemaa, se aiheuttaa ylimääräisiä epäilyksiä sivullisissa. Fakta vaan on, että päivänvalossa tavallinen ihminen reagoi vähemmän pelokkaammin kaikkeen epämääräiseen. Öisin vähiten julkisin reitti on siten järkevin, jos tarkoituksena on päästä suljetulle alueelle. Löytöretkeilijällä on tällöin hyvä olla kumppani mukana, joka on turvaamassa selustaa ongelmakohdissa. Porukassa seikkaillessa kannattaa kuitenkin sopia etukäteen yhteisistä pelisäännöistä kuten reitistä kohteelle, taskulampun käytöstä tai menettelemisestä kiinnijäämistilanteissa. Kanssakumppaninsa tapojen tunteminen ja luottamus ovat avainasioita yhdessä toimiessa haastavissa olosuhteissa.

Jäin aitojen ulkopuolelle tarkkailemaan tilannetta, kun toverini tutkii hylätyn oloista rakennelmaa raskaiden piikkilankojen sisäpuolella Pietarissa 2013.

Itsetietoinen löytöretkeilijä voi oikeanlaisella asenteella liikkua paikoissa, joihin asiattoman ihmisen ei oletettaisi eksyvän kuten työntekijöiden tiloihin tai muille suljetuille alueille. Onko se sitten järkevää tai tarpeellista, on toinen kysymys. Määrätietoinen liikkuminen, asiallinen käytös ja hyvät tavat vievät usein pitkälle. Vastapainoisesti tyhmännäytteleminen tai tahallinen eksyminen voivat käydä hyvänä verukkeena ajautua UE:lle suotuisiin, osittain aktiivikäytössä oleviin paikkoihin.

Seikkailija voi sopeutua ympäristöönsä käyttäytymisensä ohella mm: vaatetuksella. Esim. toimistotiloissa suorat housut ja kauluspaita herättävät ehkä vähemmän epäilyksiä kuin huppari ja kuluneet maastohousut. Vaikka stereotypiat vetoavatkin kaavoihin kangistuneiden ihmisten pinnallisiin olettamuksiin, voi seikkailija hyödyntää niitä omiin tarkoituksiinsa. Johonkin raja kannattaa silti vetää. UE:ssa on kyse kuitenkin pääsemisestä hylättyihin, vähän käytettyihin ja harvinaisiin tiloihin. Ei teollisuusvakoilusta tai muusta vahingollisesta. Joskus se vaan saattaa edellyttää käytössäolevien, yleisöltä suljettujen alueiden läpäisemistä. Tätä kutsutaan infiltraatioksi. Kaikki sen ylimenevä ei kuulu harrastukseen.

Allekirjoittaneen tyylinäyte onnistuneesta ujuttautumisesta. (Kuvat: Marko Leppänen)

Usein kohteeseen sisäänpääseminen huomaamatta on se kriittisin liike. Sisätiloihin päästyään voi seikkailija huohahtaa helpotuksesta. Jos on epävarma kohteen käyttöasteesta, on parempi liikkua äänettömästi kunnes kohde on tarkastettu. Liiku aistit avoinna. Välillä on vain hyvä olla paikoillaan hievahtamatta ja kuunnella mahdollisen ulkopuolisen toiminnan ääniä. Kannattaa myös varmistaa etukäteen jokin nopea poistumisreitti yllättävien ongelmien varalta. Etenkin huonokuntoisissa tai muissa arvaamattomissa kohteissa ympäristön tarkkailun tärkeys korostuu oman turvallisuuden tähden. Esim. teollisuuslaitosten lattioissa on usein jopa kerroksien välisiä aukkoja, jotka on suunniteltu tuotantoprosesseja varten. Pimeissä tiloissa kannattaa aina varmistaa minne jalkansa asettaa. Automaattiset ovensulkimet taas saattavat jättää varomattoman seikkailijan lukittujen ovien taakse. Tarvittaessa voi etsiä jonkin esineen oven väliin.

Teollisuusrakennukset voivat olla rakenteiltaan yllättäviä. 

Urban explorationin oheistoimintana on monilla harrastajilla valokuvaus. Kameran käyttö herättää aina huomiota, ellei vieressä satu olemaan kamerakerhon kokous. Valokuvaukseen suhtaudutaan vaihtelevasti. Toisissa tapauksissa se voi luoda uskottavaa kuvan harrastajan kiinnostuksesta kohteen esteettisiin arvoihin ilman että epäiltäisiin tihutöistä, kun taas joitakin se ärsyttää suunnattomasti. Siksi joskus kannattaa kaivaa kamera esiin vasta suojaisemmassa paikassa. Pimeällä kuvatessa on syytä huomioida lisävalaistuksen kuten salaman tai taskulampun käyttö, joka voi paljastaa seikkailijan sijainnin arkaluontoisessa kohteessa.

Kuvatessa pitkällä valotusajalla taskulampulla valaiseminen kuuluu asiaan.

Ikä on asia, jolle ei juurikaan voi mitään. Valitettavasti nuoremmat exploraattorit saavat helpommin ilkivallantekijän leiman otsaansa kuin vaikkapa 50-vuotias konkari. Asiallisella käytöksellä kuitenkin pärjää iästä riiippumatta pitkälle, jos toimintaan ei sisälly mitään epäeettistä.

Toiminta UE:ssa ei suinkaan ole aina jännittävää vaarojen välttelyä. Päinvastoin suuri osa menee kohteiden ulkopuoliseen tarkkailuun tai niiden etsimiseen. Tärkeintä ei ole kohteeseen sisäänpääseminen, vaan se on osa kokonaisvaltaista kokemusta, johon joskus kuuluu monta vaihetta, jotka itsessään voivat olla hyvin työläitä, mutta antoisia. Mieleen tulee Voima-lehdessä aikoinaan esiintynyt, mainio artikkeli, jossa legendaarista UE-sivusto Silent Wallia ylläpitänyt harrastaja vei toimittajan Kyläsaaren vanhalle vedenpuhdistamolle. Tapahtuikin niin, että vedenpuhdistamon hylätty osa oli aitojen takana ja eksploraatio jäi lopulta pelkän ihmettelyn ja aiheen pohdinnan tasolle.

Retkellä Kyläsaaren soramaalla, Voima-lehti 7/2004
http://fifi.voima.fi/voima-artikkeli/retkell%C3%A4-kyl%C3%A4saaren-soramaalla/611