perjantai 21. kesäkuuta 2013

Haastattelu: Suomalaisen UE:n pioneeri ja Spivey Pointin perustaja, Kimmo Koskinen.

Eräänä iltana tapaan miehen, joka on aina jäänyt hiukan mysteeriseksi hahmoksi minulle, vaikka olemme tavanneet ja seikkailleet eri yhteyksissä vuosien varrella. Miehen nimi on Kimmo Koskinen, mutta hämärässä ja homeenkatkuisessa UE-maailmassa hänet tunnetaan paremmin nimimerkeistä Violator ja masiNisti. Sitäkin paremmin tunnetaan hänen perustama legendaarinen ja suomalaisittain ensimmäinen UE-sivusto vuosilta 1997-2009, joka alun alkaen oli vain gallery, sitten dm-gallery ja lopuksi aikansa kattavin sivusto Spivey Point. Olemme siis suomalaisen UE:n alkulähteillä, miehen luona, joka on nähnyt sen koko kehityskaaren tähän päivään asti. Hän on lupautunut haastatteluun, joka on Syrjäseudun kautta aikain ensimmäinen ja Kimmon toinen. Vain Museoviraston teettämä yhteistapaaminen ja -haastattelu, eräänlaisen idolinsa, rakennustutkija Timo Kantosen kanssa on saanut aikaisemmin tämän salamyhkäisen miehen valottamaan taustojaan yleisön edessä.

Vaikka hän on nöyrän oloinen ja hillitty, on hänen panoksensa suomalaisessa urban explorationissa mittaamattoman laaja. Hänen olemuksessaan on jotain samaa kuin jalkapallon kuninkaassa, Jari Litmasessa. Hän hallitsee lajinsa, käyttäytyy esimerkillisesti, mutta vaikenee yksityiselämästään. Koen olevani etuoikeutettu päästessäni kurkkaamaan tämän verhon taakse.

Syrjäseutu: Olet kiistatta suomalaisen urban explorationin pioneeri. Olet myös legendaarisen Spivey Pointin perustaja, jonka ensimmäinen versio ilmestyi verkkoon jo 1997. Eli samoihin aikoihin kuin esim: Ninjaliciouksen Infiltration (1996). Suomessa ei ollut minkäänlaista UE-skeneä aloittaessasi. Miten harrastus lähti käyntiin?
Kimmo Koskinen: Oli vuosi 1995. Lukioikäisinä poikina eksyimme hieman vahingossa Philippen (Raiztlin) kanssa Hiedan sahalle, joka sijaitsi aseman liepeillä lähellä silloista kotiamme Orivedellä. Saha oli hylätty 1985, mutta suhteellisen vandalisoimaton. Jostain rikkinäisestä ikkunasta kömmimme sisään. Siellä haisi mätä puu ja puun suoja-aine. Saha oli hyvin mukaansatempaava paikka ja aloimme viettämään sahalla aikaa entistä enemmän. Pikkuhiljaa laaja-alaisen sahan rakennukset aukesivat yksi toisensa perään. Pari vuotta myöhemmin olimme täysi-ikäisiä. Lähdimme äidin Samaralla etsimään sattumoisin radan varrelta bongattua hylätynnäköistä sahalaitosta, joka sittemmin osoittautui Urjalan tiilitehtaaksi. Emme vielä tienneet harrastavamme UE:ta.

Kuvia alkuajoilta Hiedan sahalta. (Kuvat: Kimmo Koskisen arkistosta)



















SS: Miten Spivey Point sai alkunsa?
KK: Philippe, joka tunnettiin jo siihen aikaan netissä nimimerkillä Raiztlin, oli perustanut sivut 1997, kun yliopistolla piti tehdä kotisivut. Minulla oli Tekun (teknillinen opisto) vanhalla ja hitaalla skannerilla skannattuja kuvia, jotka lähetin Philippelle ja sovittiin tekevämme kotisivut retkistämme. Kuvatekstit julkaistiin englanniksi tyyliin abandoned factories jne.

Vuotta myöhemmin meihin otti yhteyttä hollantilainen Petr Kazil sivujemme kautta. Hän suositteli Infiltrationia ja tiedusteli tiesimmekö, että meillä on paljon harrastajatovereita maailmalla. Hänellä oli myös oma pioneerihenkinen sivusto, jossa oli kaikenmaailman juttuja urbaanin ympäristön tutkimisesta. Se oli ensimmäinen kerta, kun kuulimme termin urban exploration. Olimme ihan hoomoilaisena, kun katselimme netistä maailman UE-sivustoja. Silloin päätimme tehdä ihan oikean UE-sivun, dm-galleryn. Sivustot olivat alkuun aika alkeelliset kunnes 2004 huomasin, että homman voisi tehdä vähän paremminkin. Muutimme hieman ulkoasua nykyaikaisempaan suuntaan ja vaihdoimme sivun nimen Spivey Pointiksi, joka on paikan nimi peräisin eräästä elokuvasta.

Firman arkistoja tutkailemassa Kausalassa 2008.
SS: Miten löysitte toisenne ja piditte yhteyttä muiden harrastajien välillä ennen kuin Suomen UE Forum perustettiin 2005? Oliko Spivey Point yhdistävänä tekijänä tässä?
KK: Yhteyttä pidettiin sähköpostilla. Saimme myös sivujemme kautta kymmenittäin viestejä, jotka menivät pitkään Philippen sähköpostiin. Yksi heistä tunnetaan nimimerkillä Nila, joka perusti #urban exploration-kanavan IRC:iin 2004, johon kerääntyi pieni porukka. Jostain ilmestyi nimimerkit Tupsumato ja Juusto. Sitten Tuhoutumaton ja vanavedessä jotain Turun jengiä. Siellä myös Juusto kehitteli ideaansa perustaa Q-elements. Olin aluksi skeptinen idean suhteen, koska meitä irkkaajiakaan ei ollut kuin tyyliin 7. Epäilyni osottautui onneksi kuitenkin vääräksi.

SS: Missä on Raiztlin?
KK: En tiedä. Viimeksi, kun soitin, puhelimeen ei vastattu. Jos luet tätä, ilmoittele itsestäsi.

Seikkailemassa Koskenkylän ruukilla 2010.
SS: Mitä tapahtui Spivey Pointille? Entä harrastukselle? Vuonna 2009 syksyllä ilmoitit ilmoitit innon UE:hen lopahtaneen ja sulkeneesi Spivey Pointin. Miksi?
KK: Minulla ei ollut käytännössä aikaa päivitellä sivuja. Minua ei kiinnostanut kohteet kuten kesäkaapit sun muut pikkukohteet vaan massiiviset tehdasalueet kuten Kymintehdas, Voikkaa, Summa, Lielahti ja Kuitu Valkeakoskella. Olisi ollut kauhea homma alkaa käymään sitä kaikkea läpi. Sivutkin alkoi olemaan vanhat ja koko se prosessi olisi ollut liian iso pala uusittavaksi. Olin ollut 4 kuukautta pois kotimaisemista ja silloin totesin, että on parempi sulkea koko sivusto kuin jättää vanhanaikainen ja päivittymätön sivusto hoitamattomaksi. Materiaali on kuitenkin tallessa ja ehkä niille vielä joskus keksii jotain käyttöä.

SS: Olet tunnetusti teollisien kohteiden perään. Mikä kohde/kokemus on ollut vaikuttavin?
KK: Hiedan saha, koska se on ensimmäinen tuttavuus. Myöhemmin nähdyt kohteet ovat oikeasti paljon kiehtovampia.

Kimmo Skogbyn sahan raunioilla vuonna 2010.
SS: Miten urban exploration on muuttunut sitten alkuaikojen sekä omalla kohdallasi että ilmiönä?
KK: Olin tavallaan aika onnekas, kun aloittaessani ei ollut minkäänlaista harrastusta Suomessa. Oli vain yksinäisiä susia, jotka hiippaili paikoissa, joita muut eivät arvostaneet. Se on ollut hajanaista ja toisistaan tietämätöntä toimintaa. Se oli tärkeää minulle, että se oli oma, erikoinen ja vähän outo juttu. En tavoittele erikoisuutta, mutta keskinkertaisuus ja tavallisuuskaan ei toisaalta ole kovin kiinnostavaa. Nyt urban exploration on hyvin tunnettu juttu Suomessa. Osa viehätyksestä hävinnyt, vaikka kohteet edelleen onkin hienoja. Tavallaan vähän harmittaa, että nykyään on niin paljon kaikkia kameroita, videoita ja kuvamateriaalia netti pullollaan. Jokainen maakuntalehtikin on tehnyt tästä jutun. Poliisit ja vartijat tietävät jo, mitä on UE. UE on ainakin hyvin paljon tunnetumpaa. Tämä kuin suuren kansan vaihtoehtoharrastus, melkein muoti-ilmiö. Vaikkei se ehkä huono juttu ole, mutta osa viehätyksestä rapisee kohdallani.

Alunperin homma oli hyvin paljon hankalampaa, koska ei ollut esimerkiksi Google Mapsia. Sekin vie harrastuksen viehätystä, kun voi katsoa jo etukäteen minkälaiselle alueelle ollaan menossa. Ja koska se on siellä, sitä tulee tietysti käytettyä. Netin helpon tavoitettavuuden vuoksi löytämisen riemua ei ole voinut samanlailla kokea.

Sosialisoituminen on sen puoleen helpompaa. UE:sta on tavallaan tullut oikea harrastus erilaisten yhteisöjen myötä. Jopa Facebookissa on useampia sellaisia. Aluksi sitä ei voinut sanoa harrastukseksi vaan se oli eräänlaista puuhastelua. Se oli jännittämpää 90-luvulla. Siitä ei pääse mihinkään. Tietysti suhtauduin nuorempana asioihin erilailla.

Urban exploration on jäänyt taka-alalle viime aikoina, muttei unohtunut tyystin (2013).
SS: Onko UE:lla sijaa tulevaisuuden suunnitelmissasi?
KK: On. En ole lopettanut harrastusta eikä siinä olisi mitään mieltä lopettaa. Työn puolestakin tulee kyllä teollisuuskohteissa toisinaan seikkailtua.

SS: Kiitos haastattelusta.


Linkki:
Rakennustutkija ja urban explorer ruutitehtaan raunioilla, 2006:
http://www.rakennusperinto.fi/news/Uutiset_2006/fi_FI/rakennustutkijajaurb/

Ei kommentteja:

Lähetä kommentti