Kohdekatsaus: Kalasataman ghetto

Helsingin Kalasatama on merkillinen alue, jota on mielestäni ollut hankala määrittää muuta kuin metroasemana ja Itäväylän nurkilla sijaitsevana pienteollisuusalueena. Nyt kuitenkin rakennetaan uutta Kalasatamaa, jonne suunnitellaan jopa 20-30 kerroksisia tornitaloja. Uuden asuinalueen keskus olisi metroaseman tietämillä, mutta kokonaisuuteen kuuluvat rakennushankkeet kattavat myös Kyläsaaren, Sompasaaren sekä osia Hermannista, Sörnäisistä ja Verkkosaaresta. Kaupunginosien rajat hämmentyvät. Kalasatamalla ei meikäläisen mielessä ole ollut juurikaan omaa identiteettiä. Alue on varmasti jäänyt kaikille hieman vieraaksi, sillä se on pääasiassa ollut vuosikaudet ulkopuolisille suljettua Sörnäisten satamaa. Vuosina 1863-2008 toiminut satama oli paisunut valtavaksi varastojen kentäksi, joka käsitti edellä mainitut, pääosin asuinalueiksi muutettavat kaupunginosat. Pikainen muutto Vuosaaren satamaan on jättänyt vanhan satama-alueen käymistilaan.

Sörnäisten sataman laajoja varastokenttiä pohjoispäässä 2009.

Kalasataman kalaputiikkien keskittymä kuvattuna nyt jo räjäytetyltä englantilaiskalliolta.

Sörnäisten satamaan johtavat kiskot sivuuttavat purettavana olevan varastorakennuksen Kalasatamassa (2009).

Sataman laboratorio ehti palvella maahanmuuttajien vastaanottokeskuksena ennen purkamistaan.

Perinteistä UE-kohdetta edustaa yksi monista sataman entisistä rakennuksista.

Hylätyn rekan perävaunu on vielä lastissa.

Siinä missä Sörnäistenniemelle nousee jo uutta infrastuktuuria, odottaa muu alue vielä muutosta. Eritoten varsinaiseksi Kalasatamaksi mieltämäni alue, joka on Itäväylän sillan kaupungin puoleisessa päädyssä pohjoispuolella, elää omaa, miltei ghettomaista elämäänsä. Hylättyjä autoja, vallattuja rakennuksia, purkujätettä, lasinsirpaleita, isoja työkoneita ja proomuja. Maisema on kuin kasarileffasta. Ei ihme, että Aki Kaurismäen Mies vailla meinneisyyttä kuvattiin juuri täällä. Samaiset maisemat on taltioitu myös useille tuoreille suomalaisille musiikkivideoille.

Kulkuvälineet, erityisesti autonromut, ovat antaneet leimansa Kalasataman ympäristölle viimevuosina. Kun Tattarisuon hylättyjen autojen varasto alkoi puhkua ahtaudesta, avattiin Kalasatamaan väliaikaisvarasto. Jatkuvasti vaihtuvat romuautot ovat tallentuneet myös kameran muistikortille.

Rakennusorientoitunut, yksittäistä kohdetta etsivä exploraaja luultavasti missaisi koko Kalasataman. Sillä sen hienous piilee nimenomaan alueen toivottomassa, mutta avoimessa ja vapaassa hengessä. Se on periferia, jota ei voi hoitaa ennen kuin se on kokonaan pyyhitty maantasalle. Kalasatama semmoisenaan kuin se on ollut tai on nyt, on tiensä päässä. Muutaman vuoden päästä kaikki näkyvä on sliipattua, historiatonta, keinotekoista, uudisrakennettua ja tasapäistettyä asuntomessualuetta. Joskus kuulee ihmisten muisteltavan vanhoja ja menetettyjä kaupunginosia, jotka ovat jääneet mieliin hienoina ja unenomaisina. Tässä on nyt yksi sellainen. Näe ja koe vielä, kun on mahdollisuus.