Draining

Draining tulee sanasta drain, joka suoraan käännettynä on viemäri. Draining kuitenkin yleensä ottaen viittaa sadevesiviemärien tutkimiseen. Sadevesiviemärit toisin kuin jätevesiviemärit eivät normaalisti sisällä sitä, mitä kotitalouksien vessasta vedetään alas. Joskin kaupunkien vanhemmissa viemäreissä sadevesi ja jätevesi on yhdistetty. Näitä kutsutaan sekaviemäreiksi. Sadevesiviemärien tarkoitus puolestaan on kerätä ja ohjata maan pinnalle kertyvä hulevesi sopivaan purkupaikkaan ja estää näin veden tulviminen ihmisten toiminta-alueella. Tulvia aiheuttavat muun muassa lumien sulamisvedet ja rankkasateet.

Fiilistelyä muoviviemärissä.

Maailman suurkaupungeissa - etenkin Yhdysvalloissa ja Australiassa - draining on yleisimpiä urban explorationin muotoja. Sadevesiviemäriverkostot kanavineen ovat parhaimmillaan kilometrien mittaisia, monitasoisia labyrinttejä. Sitä vastoin Suomessa sadevesiviemäröinti on pienimuotoisempaa ja jäänyt miltei näkymättömään osaan urbaanien löytöretkeilijöiden keskuudessa. Yksi selkeä syy tähän on liikkumiskelpoisten viemärien vähyys. Suurissa kaupungeissa hulevesien kertyminen tiettyihin pisteisiin on suurempaa tiheän rakennuskannan ja tiestön ansiosta ja siksi vaativat tavallista järeämmän ohjausverkoston.

Pienet tunnelit uuvuttavat. Selkä kumarassa ei jaksa kävellä loputtomasti.

Sade- ja jätevedet eivät ole ainoita, joita ohjataan maan alle. Juoma- ja käyttövesi kulkee putkien ohella osittain myös tunneleissa. Joskin ne ovat tarkemmin suojattuja epätoivotuilta vaeltelijoilta. Esimerkkinä maailman toiseksi pisimmäksi vesitunneliksi louhittu 120 kilometrinen Päijännetunneli, joka kuljettaa raakavettä Päijänteestä Helsingin seudulle. Näiden lisäksi puroja ja jokia ohjataan maanalaisiin kanaviin tai tunneleihin, jotka monesti yhdistyvät sadevesiviemärien kanssa.

Maan alle ohjattu joki pääkaupunkiseudulla.

Siinä missä jätevesiviemärien tutkiminen on uhkarohkeaa puuhaa ilman kunnollisia välineitä, joihin kuuluu muun muassa märkäpuku, happipullot ja kaasumittari, pärjää sadevesiviemäreissä muutamalla nyrkkisäännöllä. Niistä tärkein on vuonna 1986 Australiassa perustetun luolaseuran, Cave Clanin kultainen sääntö:" When it rains, no drains!". Eli, kun sataa, viemäreihin ei ole asiaa. Säätiedote on hyvä tarkistaa ennen tunneliin menoa ja todeta vielä omin silmin. Viemärissä ollessa on hyvä tarkkailla vedenpinnan tason vaihtelua, sillä yhteyttä maan päälle ei välttämättä ole lähellä. Tulvan tai rankkasateen aikana vedenpinta saattaa noustaa äkisti ja jättää syvälle verkostoon patikoineen veden armoille. On hyvä muistaa, että viemäritkin tulvivat joskus. Ideaalisinta onkin exploroida sadevesitunneleita mahdollisimman kuivan kauden aikana, jolloin vedenpinta on alhaisimillaan.

Vanhempi tiilinen viemäri tulvimassa.

Vaikka hulevedet ovat pääosin suhteellisen puhtaita, on tunneliinmenijän syytä kunnioittaa itseään suojaavalla vaatetuksella kuten saappaat ja käsineet. Viemäreihin tuppaa kerääntymään kaikenlaista ihmisille tarpeetonta jätettä sekä liikenteen että teollisuuden päästöjä. Erityisesti jätevesiviemäreiden sisältö on siitä karmeimmasta päästä. Se on hyvä ottaa huomioon myös sekaviemäreissä liikkuessa. Toisinaan taas maan alle ohjatuissa joissa ja puroissa voi havaita jopa kalojen viihtyvän.

Jätevesiviemärin iljettävyyksiä. Ruskea kuona on sitä mitä luulet sen olevan.

Suomessa on viemäriputkea kymmeniätuhansia kilometrejä, mutta loppupelissä harva niistä on järkevästi exploroitavissa pienen koon vuoksi. Todennäköisin seikkailun aloituspaikka on laskuoja tunnelin loppupäässä, jossa runkoviemäri on laajimmillaan. Joskin joissain tapauksissa kaivonkansistakin saattaa aueta reitti sisään edellyttäen, että sen jaksaa nostaa ylös. Parhaassa tapauksessa viemäri tai tunneli ei vaatine lainkaan kyyristelyä konttauksesta puhumattakaan, mutta pääasiassa sadevesiviemärit eivät ole suunniteltu normaalipituisen ihmisten käveltäväksi. Runkoviemäri haarautuu pienempiin kokoojaviemäreihin, jotka keräävät veden maan pinnalta. Suomalaiset sadevesitunnelit rakennetaan muovista ja betonista, mutta vanhemmissa on käytetty tiiltä.

Kokoojaviemärit valuttamassa runkoviemäriin.

Tunnelin exploroiminen, joka ei johda varsinaisesti minnekään, saattaa vaikuttaa äärimmäisen yksitoikkoiselta puuhalta. Seikkailuun kuuluu olennaisena osana salassa liikkuminen. Muutama metri tunnelin yläpuolella saattaa olla vilkas katu tai rakennus, jossa ollaan autuaan tietämättömiä maanalaisista sfääreistä seikkailijoista puhumattakaan. Monotonisen tunnelivaelluksen katkaisee yläpuolelta kantautuvat ihmisten tai liikenteen äänet. Tunnelin välillä on mutkia, aukkoja ja levennyksiä, joista on yhteys kaivonkannen kautta suoraan maan pinnalle. Joskin niiden avaaminen saattaa olla hengenvaarallista, jos ei tiedä minne kansi johtaa. Pahimmillaan suoraan liikenteen sekaan. Tunneleissa voi olla elämää hämähäkeistä kaloihin. Valuttavista putkista saattaa muodostua nättejä pieniä putouksia runkoviemäriin. Maan alla on kokonainen maailma odottaen löytäjäänsä.