Kohdekatsaus: Vankimielisairaala

Turun keskustassa sijaitsee Kakolanmäki. Sen kukkulalla puistomaisessa miljöössä lepää joukko monumentaalisia, kunnioitusta herättäviä rakennuksia. Ne ovat jääneet tyhjilleen. Kyseessä on Turun entinen keskusvankila, tuttavallisemmin Kakola, jonka syntyhistoria juontaa juurensa aina 1800-luvun puoliväliin. Siitä erillinen Psykiatrinen vankisairaala sijaitsee Kakolanmäen länsireunalla. Molempien toiminta siirrettiin Turun Saramäkeen vuonna 2007.

Edessä Psykiatrinen vankisairaala. Taaempana Kakolaa. (Kuva: Tuhoutumaton)

Psykiatrisen vankisairaalan eli aiemmin Vankimielisairaalan historia ulottuu viime vuosisadan alkuun, kun Venäjän keisari Nikolai II määräsi vuonna 1904 rakennettavaksi rakennuksen mielisairaita vankeja varten. Vielä 1800-luvulla mielisairaita oli nimittäin pidetty vankiloissa. Kolme vuotta kestänyt rakennusprojekti saatiin valmiiksi 1908. Rakennusmateriaalina käytettiin Kakolanmäen omaa graniittia, kakoliittia. Työvoimana puolestaan toimi kuritushuoneen vangit. Vankimielisairaala, joka tuttavallisemmin kulkee nimellä Annes, oli alkujaan hallinnollisesti osa Kakolan vankilaa. Vuonna 1925 se itsenäistyi omaksi hallinnolliseksi yksikökseen.

Näkymä merelle. Annes tiettävästi 1950-luvulla.

Parhaimmillaan Anneksessa oli yli 100 potilasta. Vartijoita ei lainkaan, sillä Anneksessa puhuttiin vain hoitajista. Mielenkiintoisena yksityiskohtana hoitajien kumipatukoista luovuttiin 1932 ja tuliaseista 1970. Potilaita, psykopaatteja, vajaamielisiä ja skitsofreenikkoja, on hoidettu ajan saatossa vaihtelevin menetelmin. Muun muassa lääkkeillä, kylvyillä ja sähköshokeilla. Muita menetelmiä ovat olleet työ ynnä muut aktiiviteetit. Parhaimman hoitotulokset ovat tulleet kuitenkin entistä paremmilla lääkkeillä. Viime vuosina Psykiatrisessa vankisairaalassa on hoidettu paljon myös "juoppohulluja" ja narkomaaneja. Alustavien arvioiden mukaan jopa puolella vangeista olisi suonensisäisiin huumeisiin liittyviä ongelmia. Anneksen pitkään historiaan sisältyykin monenlaista tapahtumaa rankimmillaan aina karkurin ampumisesta ja kuuden vangin väkivaltaisesta joukkopaosta lähtien. Myös talon ensimmäinen ylilääkäri, Gustav Winqvist, sai 1916 surmansa potilaan iskiessä rautapiikin hänen rintaansa. Silti elämä vankilassa on ollut varmasti rauhaisampaa kuin voisi kaiken edellämainitun jälkeen kuvitella.

Sisätiloiltaan karu laitos peruskorjattiin nykyaikaisempaan kuntoon vuonna 1976. Tätä kirjoittaessa tilat ovat siinä kunnossa mihin ne jäivät vankilan muuttaessa Saramäkeen. Vain irtaimisto puuttuu. Senaatti kiinteistöt kaupittelevat rakennusta paraikaa. Nähtäväksi siis jää kuinka historiallisen rakennuksen käy. Maaliskuussa 2014 Syrjäseutu katsasti paikan sellaisenaan yhdessä tuumin YLE:n Prisma Studion kanssa ennen kuin se tulisi olemaan liian myöhäistä.

Anneksen julkisivua.

Jykevä kivimuuri ja nato-lanka hankaloittaa pakoyrityksiä.

Puistomainen piha rauhoittaa levotonta mieltä.

Tyhjilleen jäänyt rakennus oli käyntimme aikaan sisätiloiltaan siistissä kunnossa. Kalusteiden, tavaroiden, vankien, potilaiden ja henkilökunnan poissaolo lyö leimansa rakennukseen. Ilman niitä tilan luonne muuttuu merkittävästi. Olen kuvitellut vankilat aina houkuttelevalla tavalla uhkaavina ja ahdistavina paikkoina, mutta täällä ollaan jo jonkinsortin välitilassa. Ei enää vankila eikä vielä mikään uudiskohdekaan. Hylätyn talon rosoisuus ja likaisuus huutaa poissaolollaan. Ilma on raikasta. Ei mitään ummehtunutta. Eihän tämä hylätty olekaan. Kohteen voi nähdä silti erityisen hienona historiansa, arkkitehtuurinsa ja sijaintinsa vuoksi. Pieniä yksityikohtia kuten vankien maalaamia maalauksia löytyy satunnaisesti eri huoneista. Tiloja löytyy neljästä eri kerroksesta, joiden kiertämiseen kuluu tovi.

Nousemme neljänteen kerrokseen. (Kuva: Tuhoutumaton)

Sisällepäästyämme kaikki ovet ovat avoinna.

Kaltereiden takaa avautuu näky toiseen vankilaan, Kakolaan.

Ilmalämmityksen termostaatit koristavat jokaisen sellin seinää.

Pian kiinnitän huomioni työntekijöiden tiloihin, jonne on jäänyt vahtipöytä puhelimineen.

Neljännen kerroksen hoitajan valvontapiste.

Kuulutusjärjestelmä on yksiselitteinen.

Kerrosta alempana on vastaavanlainen.

Vankien taakseen jättämää:

Sekavaa ja sutattua tekstiä eräässä sellissä.

Pete bunkkasi täällä ilmeisesti vuonna 2003.

Meno äityi epäilemättä joskus kuumaksikin.

Henkireikä ja yhteys maailmaan.

Vähiten muutoksista on luultavasti kärsineet eristyssellit, jossa kaikki ylimääräinen irtaimisto lienee vain riskitekijänä.

Jokaisessa kolmessa kerroksessa oli kaksi eristysselliä vieretysten.

Sisällöltään kolkot, mutta ikkunalliset.

Maatasolla sijaitsivat harraste- sekä vierailutilat ja kanttiini.

Kanttiinin tiloja.

Vankiloita vankimielisairaaloista puhumattakaan harvoin tämän harrastuksen merkeissä tapaa. Kohteena ja alueena se on lähemmän tutustumisen arvoinen pelkästään jo ulkoakin käsin. Kohde on ainutlaatuinen, mutta saako se arvoistaan käyttöä? Tilat uudessa Saramäen vankilassa ovat kuulemma nykyaikaiset, mutta jo valmistuessaan ahtaat. Piha samaten. Kakolanmäen kauaskantoisia maisemia, historiallisen arvokkaita rakennuksia ja puistomaista pihaa kalteroitujen ikkunoiden takaa katsellessani tulee vaan mieleen, voisiko lusimisella enää näyttävämpiä puitteita olla.