Urbaaniin löytöretkeilyyn kuuluvia varusteita ajatellessani ensimmäisenä mieleen tulee kamera kuin itsestäänselvyytenä. Sitä se ei kuitenkaan ole kaikille harrastajille. Valokuvaus on lähinnä harrastukseen liittyvä lisä. Hyvin näkyvä sellainen. Paikkojen etsimiseen, löytämiseen tai niihin pääsemiseen, siis itse harrastukseen, valokuvauksella harvoin on mitään tekemistä. Kamera ei siten ole varuste pakollisimmasta päästä. Joskin tunnetaan tapauksia, jossa kohteita valvovat tahot ovat suhtautuneet kohdetta valokuvaaviin suopeasti ja antaneet heidän touhuta rauhassa. Tämä todennäköisesti usein siitä syystä, että valokuvaajia ei ensimmäisenä mielletä varkaiksi tai vandaaleiksi. Toisaalta tunnetaan tapauksia, jolloin valokuvaus on koettu häiritsevänä seikkana.
Kameraa oleellisempia varusteita ovat muun muassa vaatetus, valpas mieli sekä jokin yhteydenpitoväline ulkomaailmaan. Ennen kuin alkaa erikoisempia varusteita hamstraamaan, kannattaa seurata minkätyyppiseksi harrastus muodostuu ja tehdä hankinnat myöhemmin tarpeen mukaan. Seuraavassa vasta-alkajille vinkkejä ja luettelo asioista, joista kokemukseni mukaan on ollut eniten hyötyä. Varusteita ei ole numeroitu tärkeysjärjestyksen mukaan.
1. Vaatetus
Valmistautuessani retkeen kuin retkeen, mietin ensimmäisenä vaatetusta. Mitään yhtä ainoaa oikeanlaista vaatetusta ei ole. Tilanteetkin tapahtuu joskus ennaltavaroittamatta. Yleensä tavallinen, niin kutsuttu normivaatetus, riittää. Suunnittelun suodessa oikeanlaiset vaatteet määräytyvät retken sekä kohteen luonteen, sään ja muiden olosuhteiden mukaan. Soluttautuessa johonkin käytössä olevaan paikkaan vaatimuksena on ympäristöön soveltuva, huomaamaton asu, joka voi olla mitä vain pikkutakista huomioliiveihin ja haalareihin riippuen kohteen luonteesta. Vähemmän salaisen agentin hommista ja enemmän hylätyistä kohteista viehättyneet voivat määrittää asunsa vapaammin. Silloin on mahdollista kiinnittää huomio asusteiden muihin ominaisuuksiin kuten suojaavuuteen, sateenpitävyyteen, heijastavuuteen ja yleiseen kestävyyteen.
Ns. normivaatetus herättää ehkä vähiten huomiota. (Kuva: Daniel) |
2. Maalaisjärki
Maalaisjärki eli käytännön ajattelu voi olla yhtä toiselle ja toista toiselle. Oli päätös sitten mikä tahansa, sen seuraaminen lienee ainoa vaihtoehto paikoissa, joita ei ole turvatarkastettu eikä valmiiksi reititetty. Paikoissa, joissa yllätys saattaa muhia seuraavan kulman takana. Minnekään ei tule rynnätä suin päin, vaan tiedustella, tutkia ja havainnoida, sitten tehdä tilanteen vaatiessa toimintasuunnitelma, joka saattaa tapahtua sekunnin murto-osissa ikään kuin huomaamatta.
3. Taskulamppu
Taskulamppu ei aina ole pakollinen väline, mutta silti sitä tarvitaan niin usein, että sen voi melkein luokitella ehdottomaksi. Harva kohde tai sen kätköt makaa aavan taivaan alla metsäautoja ja avolouhoksia lukuunottamatta. Kun kyse on jostain ihmisen rakentamasta, on se usein katettu. Sähkövaloja harvoin kohteissa on, ja, jos onkin niiden sytyttäminen on riskaabelia. Turvallinen liikkuminen pimeissä tiloissa vaatii siksi keinovalaistusta. Harrastajien tiedetään kantavan useampiakin varalamppuja, ettei kaikki olisi yhden varassa.
Ilman keinovaloa tunnelit olisivat ahdistavia paikkoja. |
Yleensä se on puhelin. Vakavemmissa ongelmatilanteissa on hyvä saada tavalla tai toisella yhteys ulkomaailmaan. Loukkuun jääminen etäisissä paikoissa, joihin muut ihmiset harvoin eksyvät, voi olla kohtalokasta. Toinen hyväksi todettu konsti on ilmoittaa tutulle reissukohteensa sijainnin. Joskin tällöin välittömän avun saaminen on hankalaa ja epävarmaa.
5. Kartta
Nykyajan puhelin saattaa sisältää tämän. Kartta itsessään ei ole välttämättömyys, lähinnä apu. Itse karttaa tärkeämpää on olla kartalla, selvillä omasta sijainnistaan. Mitä laaja-alaisempi kohde, sitä hyödyllisemmäksi sijainnin tiedostaminen muodostuu. Pariisin sokkeloisiin katakombeihin tiedetään lukuisia ihmisiä eksyneen löytämättä ulospääsyä.
6. Kulkuväline
Moottorisoitu kulkuväline on käytännön kannalta usein järkevin valinta, jos liikutaan kauemmaksi omilta kulmakunnilta. Huomion välttämiseksi kulkuvälineen valintaa ja sijoittamista kohteen läheisyyteen kannattaa miettiä etukäteen. Kulkuvälineistä pyörä on todettu käteväksi lyhyillä matkoilla sen hiljaisuuden ja helpon jemmattavuuden vuoksi.
Vanha kunnon neliveto kulkee maastossa kuin maastossa. |
Käsineet ovat osa vaatetusta. Jälleen kerran eivät pakollisia, mutta hyödyllisiä. Varsinkin rappioituneissa paikoissa, joissa tarvitaan käsien tukea kuten kiipeillessä käsineet ovat mukava lisä. Ne suojaavat tikuilta, teräviltä kulmilta, lasinsiruilta, lialta, kosteudelta ja kylmyydeltä. Hanskat voi valita käyttötarkoituksen mukaan. Ne eivät paina tai vie paljoa tilaa ja siksi sellaiset kulkee helposti mukana kaiken varalta.
8. Jalkineet
Yleisesti urbaanit löytöretkeilijät suosivat tukevia kenkiä: maihinnousukenkiä ja vaelluskenkiä. Saappaita suositaan sankassa pusikossa ja kosteilla alustoilla. Toisaalta vaativaan kiipeilyyn edellä mainitut eivät ole ehkä paras vaihtoehto. Jalkineita ja niiden ominaisuuksia on moniin tarpeisiin. Hyviin jalkineisiin kannattaa satsata varsinkin pidemmillä reissuilla.
Naulaanastumissuoja on hyödyllinen ominaisuus rikkoutuneissa paikoissa. |
Nestetasapainon säilyttäminen, eli juominen, on tärkeämpää kuin syöminen. Juomaa kannattaa varata, jos retki on pidempi ja fyysisesti raskas. Riittävä nestetankkaus auttaa jaksamaan ja olemaan valppaampi.
Harvoin oikeasti näitä kannetaan mihinkään, mutta pidemmillä reissuilla kulkee helposti autossa tai muussa kulkuvälineessä mukana. Hieman kuin monitoimityökalu, sitä harvoin tarvitsee, mutta silloin, kun sitä tarvii, se tulee todella tarpeeseen.
kypärä!
VastaaPoistat Willow
Kyllä vaan. Hyvä huomio, joka ei juolahtanut mieleeni. Henkilökohtaisesti kypärää olen käyttänyt vain kerran hylätyssä keskeneräisessä luolassa, mutta käyttökohteet voi periaatteessa olla luolista teollisuuslaitoksiin. Se on samalla hämäysasuste. Olkoon kypärä sijalla 11.
Poista