Kohdekatsaus: puretut kohteet

Suomen lyhyehkön UE-kulttuurin historiassa on esiintynyt jo muutamia kohteita, joiden nimet ovat jääneet elämään, ja, joita täten voidaan kutsua klassikko-kohteiksi. Klassikkokohteilla tarkoitan paikkoja, jotka ovat tulleet useammalle suomalaiselle UE-harrastajille tutuiksi vierailujen ja harrastajien kuvien kautta. Siis paikkoja, jotka ovat olleet näkyvästi ja täten todistetusti suosittuja kohteita. Näitä kohteita tarkastellessa on huomattavaa, että suuri osa niistä elää enää vain historiankirjoissa. Tässä bloggauksessa esitellään näitä ajasta ikuisuuteen siirtyneitä kohteita.

On sanottu, että Turussa oli vahva UE-skene vuosituhannen vaihteen alkupuolella. Tällä on varmasti jotain tekemistä sen kanssa, että tuolloin tarjolla on ollut monen monta suurta rauniokohdetta keskustan useita vanhoja ja hylättyjä puutalokortteleita unohtamatta. Suuri osa näistä elää enään vain historian lehdillä. Ehkä siksi käsite Turun tauti elää yhä vahvana. Tunnetuimpia kohteita Turun seudulla ovat olleet: Nivean saippuatehdas, Radium-koti, HK:n makkaratehdas, Ipnoksen leipätehdas, Anni-Helenan siilot, Wärtsilän Korjaustelakka, äänilevytehdas Sointu vain muutamia mainitakseni. Silti yksi niistä on tunnettavuudessaan ylitse muiden, Raunistulan rehutehdas.

Myös pääkaupunkiseudulla on ollut lukuisia purkukohteita, joista ehkä kaikista ei voi sanoa niiden saavuttaneen suurta harrastajaryntäystä puhumattakaan klassikohteen asemaa, sillä näiden elinkaari UE-kohteina on usein ollut tavallista lyhytaikaisempaa. Tällaisia ovat esimerksi Pitäjänmäen toimistotalo, Pauligin kahvipaahtimo, Primon lukkotehdas, Myllypuron purkutalot, Laajasalon öljysatama, Sompasaaren satama, Länsisatama, Hanasaaren A-voimalaitos, Parma Betonilan elementtitehdas, Havin saippuatehdas, Irakin suurlähetystön sivurakennus, Vuoritalo, Kilon toimistotalo ja niin edelleen.

Ei sillä, on muissakin kaupungeissa kohteita ollut. Kuopiossa Särkilahden vaneritehdas ja Tavarapörssinä paremmin tunnettu Keskon vaatetehdas. Jyväskylässä Kankaan paperitehtaan voimala. Tampereella Onkiniemessä toiminut huonekalutehdas Visuvesi Oy, TAYS:in Laitospesula, Valmetin lentokonetehdas, Matti Trikoon kutomo, osia Finlaysonin ja Tampellan puretuilta teollisuusalueilta. Lahdessa Rauma-Repola ja Mallasjuoman panimo ja virvoitusjuomatehdas, josta pieni osa tosin vielä säästynyt. Pohjanmaan Lihan teurastamo Vaasassa. Paraisten nuorisotalo. Satakunnan osuusteurastamo Porissa. Rilken konttori Raumalla. Kantolan voimalaitos Hämeenlinnassa. Itikan teurastamo Seinäjoella. Hyvinkään virastotalo. Riihimäellä Paloheimon tiilitehdas sekä Pälkäneellä aikanaan hyvinvarustettu huoltoasema Finntaverna. Listaa voisi varmasti jatkaa loputtomiin.

Finntaverna, harvoja ei-teollisia klassikkokohteita.

Huomattavaa on, että suurin osa kohteista on suuria teollisuusrakennuksia, tehtaita ja myllyjä. Käymme nyt tarkemmin läpi muutamia tunnetuimmasta päästä. Nämä kohteet ovat esiintyneet harrastajien sivustoilla, kuvagallerioissa ja nettikeskusteluissa toistuvasti. Edellämainitut seikat ovat olleet myös valintakriteereinä kohteiden valikoimisessa. Legendaarisella Spivey Pointin sivustolla edesmenneet kohteet merkittiin kirjainyhdistelmällä RIP. Rest in peace. Makaa rauhassa. Ne olkoon saatesanamme myös seuraaville kohteille.


Voikkaan vanha sellutehdas, Kuusankoski

Hyvät vesi- ja rautatieyhteydet avasivat Kymijokilaaksossa metsäteollisuudelle oivalliset edellytykset menetyksekkääseen toimintaan. 1800-luvun lopulla Kuusankoskelle rakennettiin ensimmäiset metsäteollisuuslaitokset. Voikkaan tehdas perustettiin vuonna 1897. Ensimmäisenä rakennettiin puuhiomo ja paperitehdas. Sellutehdas rakennettiin vuosina 1901-1902. 1904 Kuusankosken kolme kilpailevaa yritystä Voikkaa mukaanlukien yhdistyivät luoden Kymin Osakeyhtiön, josta tuli pohjoismaiden suurin paperinvalmistaja. Seuraavat vuosikymmenet olivat Voikkaalla voimakasta kasvun ja laitteiston uudistamisen aikaa. Joskin selluloosan valmistus kuitenkin lopetettiin jo vuonna 1964, mikä selitti yli satavuotiaan tehtaan huonon kunnon. Vuonna 1995 yhtiö sulautui osaksi UPM-Kymmene Oy:tä. Tähän ja paperiteollisuuden yleiseen laskusuhdanteeseen loppuivat myös Voikkaaseen kohdistuvat investoinnit. Vuonna 2006 Voikkaa suljettiin jättäen satoja työttömäksi. Heikkokuntoinen sellutehdas purettiin vuonna 2010.

SOK:n mylly, Järvenpää

Järvenpään mylly rakennettiin aluksi puisena 1918. Vuonna 1944 sen palaessa ja tilalle rakennettiin betoninen 15-siiloinen jättiläinen, joka jauhoi viljaa aina vuoteen 1971 asti. Siiloissa säilytettiin viljaa vielä pari vuosikymmentä, jonka jälkeen rakennus jäi vajaakäytölle. SOK:n myllylaitos hallitsi Järvenpään keskustan maisemaa korkeimpana rakennuksena aina vuoteen 2012, jolloin se purettiin kerrostalorakentamisen tieltä.

Wahlroosin makkaratehdas, Kotka

Wahlroosit aloittivat makkarantuotannon Kotkan Hovinsaarella jo 1920-luvulla. Vanhan tehtaan käydessä riittämättömäksi Wahlroosin uusi makkaratehdas rakennettiin vuonna 1967 vanhan kaljatehtaan tontille. Kotkan makkaratehtaan toiminta ajettiin alas 1983 kilpailevan yrityksen ostaessa yrityksen toiminnan. Makkaratehdas purettiin vuonna 2011. 

SOK:n mylly, Oulu

Oulun Toppilansalmella on teollista historiaa takanaan jo 200 vuotta. SOK:n mylly rakennettiin Erkki Huttusen piirrustusten pohjalta vuonna 1928 ja sen siilot 1937. Myllytoiminta loppui Oulussa SOK:n omistuksessa vuonna 1987, mutta siiloja käytettiin useita vuosia viljan varastointiin. Vankasti rakennetut siilot saatiin räjäytettyä usean epäonnistuneen yrityksen jälkeen vuonna 2013.

Kilon toimistotalo, Espoo

Luultavasti Suomen massiivisin ei-teollinen kohde ei ehtinyt kauaa vanheta. Espoon Nihtisiltaan valmistui vuonna 1987 jättimäinen toimistalo. Peräti 38 000 neliömetriä kattavassa rakennuksessa toimi aikanaan pankki, poliisi, posti ja lukuisia yrityksiä. Rakennus purettiin vuonna 2010 asuntorakentamisen tieltä.

Laajasalon öljysatama, Helsinki


Helsingin Laajasaloon perustettiin 1920-luvulla kaksi öljyvarastoa Suomen petrolintuonti osakeyhtiö Masutin ja Nobel-Standard Osakeyhtiön toimesta. Ensin mainittu päätyi myöhemmin Shellin omistukseen ja toinen muutti nimensä Essoksi. Öljysataman toiminta lähti käyntiin todenteolla kaupungin vuokrattua alueelta tontteja öljy-yhtiöille. Vuonna 1955 se oli varastotilavuudeltaan jo Helsingin suurin öljysatama. Vuosien aikana alueella toimivat myös Neste, Setynoil, Algol, Gulf ja St1. Öljysataman toiminta loppui vuonna 2010, jonka jälkeen jäljelläolevat rakennekset ja säiliöt on joko siirretty tai purettu. Maaperän puhdistuksen jälkeen tilalle rakennetaan asuntoja.

Raunistulan rehutehdas, Turku

Vuonna 1959 keskusosuusliike Hankkija rakennutti jättimäisen rehutehtaan radan varteen Turun Raunistulan tontille, jossa sillä oli ollut jo entuudestaan varasto. Uuden tehtaan päivätuontanto oli parhaimmillaan 7500 säkillistä eli noin 300 000 kiloa rehua, jota tehtiin kahdessa vuorossa. 70-luvulla rehutehtaalle rakennettiin terässiilot, jotka romahtivat painosta kahteen otteeseen ennen kuin ne saatiin kestämään. Hankkija, silloinen Novera, ajautui konkurssiin vuonna 1992. Tehdaskiinteistöä käytettiin muutaman vuoden varastointitarkoituksiin. Vuosituhannen vaihteen jälkeen tehdas altistui rajulle vandalismille ja siitä tuli kenties Suomen tunnetuin hylätty kohde. Vuonna 2009 12-vuotias poika putosi siiloilta kuolemaansa, josta alkaneen yleisen painostuksen seurauksena Raunistulan rehutehdas purettiin seuraavana vuonna.

Wärtsilän telakka, Turku

Telakkatoiminnalla on ollut jo 1500-luvulta asti ulottuvat perinteet Turussa. Aurajoen jokisuun itärannalla sijainneen telakan omistussuhteet ovat historian saatossa muuttuneet monesti. Ab Crichtonin ja Oy Vulcan Ab:n fuusiossa 1924 Turun telakasta tuli Suomen suurin. Crichton - Vulcanin telakasta tuli myöhemmin osa Wärtsilää. Telakalla harjoitettiin laivanrakennuksen ohella myös korjaamista. Tuotanto kasvoi voimakkaasti seuraavina vuosina. Tähän osasyynä oli myös maailmansodat, jolla oli positiivinen vaikutus telakkateollisuuteen. 1950-luvulla se työllisti 3000 ihmistä, 60-luvun alussa jo yli 4000. Vuonna 1965 nimeksi vaihdettiin Wärtsilä Turun telakka. 1970-luvulla Wärtsilä rakennutti Pernoon uuden telakan, jonne myös osa toiminnasta siirrettiin. Vanha telakka lopetti toimintansa 1988. Vuotta myöhemmin Wärtsilän Meriteollisuus ajautui konkurssiin, josta eteenpäin toimintaa jatkoi Turun Korjaustelakka Oy. Vuonna 2004 korjaustelakan toiminta siirtyi Naantaliin ja rakennukset jäivät heitteille. Alueen purkutyöt alkoivat vuonna 2011.