Kuvakimara: Teollisuus

Teollisuus. Se on muuttanut yhteiskunnan rakennetta. Tuottanut koneet maatalouteen ja imenyt maalla työttömäksi jääneet piiat ja rengit kaupunkeihin ja tehtaisiinsa. Se on tuottanut materiaalista vaurautta, ylellisyyttä, samalla vieraannuttaen meitä elämästä ennen sitä, luonnosta ja sen kiertokulusta. Teollisuus on urbanisoinut väestöä. 

Suhtautuipa siihen miten tahansa, teollisuus on myös tuottanut monta prameaa ja ennen kaikkea massiivista UE-kohdetta piskuiseen Suomeen, jossa muutoin ei rakennusten koolla ole rehennelty. Teollisuus ei ole ollut läpimurtonsa jälkeen missään vaiheessa katoamassa, se on vain muuttanut muotoaan. 1800-luvun lopulta lähtien puu- ja paperiteollisuus on tuottanut monta suurta ja pientä teollisuuslaitosta Suomeen. 1900-luvun puolivaiheilla teollisuus puolestaan painottui koneiden ja laitteiden valmistukseen. Viime vuosina teollinen kehitys on ollut sähkö- ja elektroniikan puoleen. Raskas teollisuus on katoamassa kaupungeista. Se punatiili- ja savupiipputeollisuus, jota olen ehtinyt nuoren elämäni aikana vielä todistaa, on hiljalleen käymässä harvaksi. 

Yhteiskuntatiede, talous ja historia ovat oivia lähtökohtia lähteä käsittelemään seuraavien kohteiden elämänkaarta. Toisin kuin edeltävät, maiseman muutoksen tarkkailu ja kohteiden etsiminen on ollut henkilökohtaisesti luontevampaa ja siihen tämä kuvakimara keskittyy. Aloitamme yleisluontoisella katselmuksella kuihtuvan suomalaisen teollisuuden maailmaan. Emme sen nykyisyyteen saatika tulevaisuuteen vaan siihen mitä se on ollut ja mitä se on jättänyt jälkeensä.

Tehdas voi sijaita mitä idyllisimmällä paikalla.

Kuten tämäkin.

Koskien varrelle on pesiytynyt moni tehdas valjastaen ne voimanlähteekseen.

Niin myös rautatiet vetävät teollisuutta puoleensa...

...sekä suuret maantiet.

Vaikka tehdas ajetaan alas ja suljetaan, se harvoin Suomessa tarkoittaa teollisuusalueen totaalista hylkäämistä. Monilla suurilla teollisuusalueilla vartiointia ja toimintaa ylläpidetään jossain muodossa teollisen tuotannon hiipumisen jälkeenkin. Sillä estetään arvokkaan alueen nopea rapautuminen ja vandalismi. Teollisuusfetistin, eli teollisuuskohteisiin erikoistuneen harrastajan, homma ei siksi ole helpoin mahdollinen. Todelliset tehtaan rauniot ovat harvassa.

Salon suljetun sokeritehtaan tontilla toimintaa jatkoi vielä voimalaitos.

Kantolan vanhalla teollisuusalueella on yllättävän vilkasta.

Laajoilla teollisuusalueilla unohtuneita soppia tuppaa silti löytymään.

Uutta ja vanhaa vieretysten.

Suomen suurimmaksi tituleerattu ei sekään täysin autio ole.

Silti tilaa rauhassa harhailuun piisaa.

Suurta on myös puunjalostuslaitokset.

Tervatehdas on koonsa puolesta maltillisempi.

Teollisuutta se on pienteollisuuskin.

Teollisuutta raaimmasta päästä.

Katoavaa teollisuusmaisemaa.

Rappeutunut ja raunioitunut teollisuus tarjoaa pysäyttäviä näkymiä menneeseen maisemaan. Kauhtunut teollisuusrakennus on myös sisätiloiltaan monesti ulkoista vastaavassa kunnossa. Seuraavaksi luomme yleiskatsauksen näihin epätodelliselta tuntuviin tiloihin, joissa valo ja varjo leikkivät lumoavasti keskenään.

Hämmästyttäviä aikakapseleita toiseen maailmaan.

Viljasiilojen ylätasolla.

Tehtaan sähkökeskus ajanmukaisine kaappeineen.

Toisaalla suljetun tehtaan sisätilat irtaimistoineen ja koneineen on tyhjennetty.

Toisaalla valvontapaneeli hohkaa vuosikymmenien takaista tunnelmaa.

60-luvun arkkitehtuuria Keskon Vaatetustehtaalta Kuopiosta.

Sosiaalitiloissa meininki on usein nuhjuista.

Meijerin pajalla ovat työt jääneet kesken.

Metsäteollisuus

Toimialoittain teollisuuskohteiden runsaus näkyy selkeästi painottuvan metsäteollisuuden puoleen. Tässä vihreän kullan maassa asetelmat ovat olleet suotuisat teollisuushaaralle, joka on runsaan sadan vuoden aikana toiminut omassa suuruusluokassaan ja kokenut suurimmat ylä- ja alamäet. Sen vuoksi on rakennettu rautateitä, suuria teollisuuslaitoksia ja niiden ympärille on kasvanut yhdyskuntia, jopa kaupunkeja. Sitten kaikki on romahtanut. Tai ei kaikki, mutta niin kävi ainakin Voikkaalla ja Lievestuoreella, jotka kasvoivat pitkälti tehtaiden tuoman vaurauden ansiosta. Usein rajut taloudelliset vaikutukset koetaan juuri pienissä kunnissa kuten viime vuosina Kaskisissa, Haminassa ja Kemijärvellä, jossa suurten paperi- ja sellutehtaiden alasajo on vienyt kunnat kriisiin. Isojen metsäteollisuuskombinaattien ohella metsäteollisuutta edustaa kohdesaralla myös vanhat tulitikkutehtaat ja pienet sahat sekä tukinuittokanavat ja -satamat. Varsinkin tarpeettomaksi jääneitä pieniä sahoja esiintyy runsaslukuisemmin kuin muita edellämainittuja. Niiden kartoitamisesta legendaarinen UE-ryhmä, dm-explorers, teki aikoinaan tavaramerkkinsä.

Tukinuittosataman rippeitä.

Tulipalojen seurauksena on moni saha hävinnyt. Vain raamisahat ovat kuumuudelta pelastuneet.

Yksi paremmin säilyneistä.

Kuljettimella tukit on hilattu suoraan vedestä työstettäväksi.

Sahan laitteistoa.

Osittain purettu saha tekee läpileikkauksen sahan tuotantolinjaan.

Vaneritehtaan pihalla on hiljaista.

Monet sellutehtaat on suljettu.

Jättimäinen metsäteollisuuskombinaatti Kaskisissa.

Myllyt ja viljakuivurit

Metsäteollisuuden ohella erilaisten myllyt ja viljakuivurit siiloineen ovat näytelleet näkyvintä osaa suomalaisessa teollisuudessa. Puunjalostuslaitosten tapaan nekin sijaitsevat usein koskien tai rautateiden varsilla ympäri Suomea, niin maaseudulla kuin kaupungeissakin.

Aseman ratapihalla on tilaa useammallekin.

Vedestä on tämäkin mylly ammentanut voimansa.

Valssimylly Etelä-Savossa.

Perämeren rannikolla puolestaan sijaitsee yksi klassikkokohde.

Hankkija on tehnyt nimeä 1900-luvun alusta lähtien ja luonut monta kohdetta matkan varrella.

Kaivokset ja louhokset

Kaivoksia ja louhoksia esiintyy kohtuullisesti ympäri Suomea. Niistä on kiinnostunut ilmeisesti pienehkö, mutta sangen vannoutunut joukko harrastajia. Kaivoslaki rajaa huomattavasti harrastusmahdollisuuksia Suomessa. Sulkemisen jälkeen kaivosalue on lain mukaan kunnostettava, siistittävä ja saatettava turvalliseen kuntoon kahden vuoden kuluttua sulkemisesta. Suljettujen kaivosten täyttyessä vedestä, on kaivossukelluksesta muodostunut viimeinen konsti saavuttaa nämä vaaroja pursuavat kaivoskäytävät.

Vedellä täyttynyt avolouhos.

Kaivosalueen varoitukset on syytä ottaa tosissaan.

Hiljentynyt kaivoskylä torneineen.

Kuivat ja hylätyt tunnelinpätkät ovat harvassa.

Muu teollisuus

Edellä mainittujen ohella on runsaasti teollisuudenaloja, joiden jäämistöjä harrastajat löytävät edelleen. Syrjäseudun monesti kohtaamia ovat erilaiset tiilitehtaat, tekstiili- ja vaatetehtaat, meijerit, teurastamot, ruukit ja telakat. Näitä ja annos sekalaisia yksittäistapauksia katsastellaan seuraavassa kuvasarjassa.

Terästehdas näytti jo toiminnan aikoina valmiiksi hylätyltä.

Ruukit ovat laajoja kokonaisuuksia, joille korvaavaa käyttöä on hankala järjestää.

Finlaysonin taru loppui myös Forssassa.

Raihnainen telakka Pohjanlahdella on jo yli 100-vuotias.

Tiilitehtaiden kohtalo on ollut yleisesti ottaen jotain tämän kaltaista.

Suomen eteläisin tiilitehdas on ollut vuosikausia käyttämättömänä.

Tiilien valmistuksessa käytetty uunitunneli Keski-Suomessa.

Vilkkimäen meijeri Liedossa on nykyään saanut uuden elämän.

300 kilometriä pohjoisempana sen sijaan useita meijereitä odottaa kunnostajaansa.

Vielä tupruttaa...

Satojen rappioituneiden ja purettujen teollisuusrakennusten jälkeen on ollut lohdullista nähdä useita vielä toiminnassa tai edes jonkinlaisessa käytössä...

Sale, Pori 2008. Ei ehkä arvokkain tapa säilyä, mutta säilyypä kumminkin.

Ilo nähdä vanhaa teollisuusloistoa kuosissaan. Kuopio, 2008.

Puoliheitteille /-käytölle jätetty teollisuusmiljöö Varsinais-Suomessa 2014.

Telakkatoimintaa Helsingin Hietalahdessa.

Suomen Rehu Kotkassa on massiivinen laitos.

Sunilassa painetaan edelleen täyttä höyryä.

200-vuotinen teollisuusperinne jatkuu edelleen Varkaudessa...