Haastattelu: Antero

Antero on kotoisin Helsingin Vallilasta. Tällä hetkellä hän majailee Kruununhaassa. Edelleen käytännössä kotikulmillaan. Hän on yliopistolla kirjoilla, mutta opinnot etenevät verkkaisesti. Hän tekee kaupoissa välillä sijaisuuksia tullakseen toimeen. Elämä on vailla selkeää suuntaa, mutta toisaalta kaikki ovet ovat avoinna hänen niin tahtoessaan.

Antero on urbaani löytöretkeilijä, kaupunkiseikkailija sanan varsinaisessa merkityksessä, sillä hän ei reissaa kohteiden perässä. Harrastus nimittäin kohdistuu pääsääntöisesti sinne, missä koti on. Anteron tyyliin ei kuulu hakea aktiivisesti kohteita, vaan olla valppaana ja ottaa aina tilaisuudesta vaarin. Hänen urbaaniin löytöretkeilyyn ei sisälly myöskään valokuvaaminen, sosiaalisessa mediassa tykkäysten metsästäminen eikä henkseleillä paukuttelu. Puhuessaan urbaanista löytöretkeilystä hän luo filosofisia näkökulmia kuin kaikki liittyisi kaikkeen. Käytimme pienen hetken pienestä retkestä tehdäksemme haastattelun.

Antero hylätyssä teollisuusrakennuksessa.

Syrjäseutu: Miten ja milloin kiinnostuit urban explorationista?

Antero: Olin varmaan 15-vuotias. Taisi olla 2000-luvun alkupuolella. Joku siinä vaan kiehtoo. Muistan, että silloin oli Vallilassa oli tämä eläinlääkis, joka muutti sitten Viikkiin. Siellä tuli ensimmäiset kosketukset tähän hommaan. Joku ikkuna oli rikottu ja uteliaana meni sinne sisään. Sitten oli pari kaveria, joiden kanssa seikkailtiin joillain rakennustyömailla. Onneksi tajuttiin jo silloin olla varovaisia, ettei koskaa mitään kummempia tapahtunut.

SS: Eikös siellä Eläinlääketieteellisessä ollut jotain eläinten sikiöitä lasipurkeissa?

Antero: Joo-o ja sitten kaikenlaisia hoitovälineitä. Että siinä mielessä tosi mielenkiintoinen paikka. Ehkä jopa pelottavakin pikkupojan mielestä silloin. Se oli vakuuttava kokemus. Siitä oli hyvä jatkaa harrastusta.

SS: Minkälaisia kohteita sinä nykyään harrastat?

Antero: Kaikki oikeastaan, mitä ihminen on rakentanut, kiinnostaa. Silti tuntuu, että mitä lähempänä se on Helsingin keskustaa sitä mielenkiintoisempi se on. Kaikki tietää, että Helsingissä on kattava maanalainen tunneliverkosto, se kiehtoo erityisesti.

Maanalainen kiinnostaa.

SS: Miten löydät kohteita?

Antero: Pitämällä silmät ja korvat auki. Mä liikun ite aika paljon kävellen ja kesäisin myös pyörällä. Siinä tottakai tulee kartotettua aika hyvin tuota omaa lähiympäristöä. Aina joskus tarkkailessa saattaa löytyä jotain.

SS: Olet poikkeuksellinen harrastaja siinä mielessä, että et valokuvaa lainkaan. Perustelisitko tätä?

Antero: Toi olisi helppo perustella ihan sillä, että mulla ei pysy kamera kädessä. Mutta ei se ihan niin yksinkertaista ole. Valokuvaaminen ei ole koskaan kiinnostanut mua. Mä arvostan niitä ihmisiä, jotka ottavat hyviä valokuvia ja jotka osaavat sen homman. Jätän mielelläni sen homman niiden vastuulle. Mä itse haen sitä fiilistä noista paikoista ja sitä, että pääsen omaan rauhaan - irti arjesta, omien sääntöjen maailmaan.

Yksi tärkeimmistä harrastukseen liittyvistä seikoista on se, että sitä voi harrastaa ilmaiseksi. Nyt, jos lähtisin hankkimaan kameraa, niin olisi aika korkee kynnys lähtee paneutumaan siihen kalustopuoleen. Sitten se menee kikkailuksi ja mun mielestä silloin tuntuu, että ihmiset unohtaa jotain olennaista - ei pelkästään urbaanissa löytöretkeilyssä, kun ollaan koko ajan räpsimässä valokuvia. Mulle riittää ne muistot.

Antero rikotussa rakennuksessa laitakaupungilla 2010.

SS: Mikä on hienoin kohteesi?

Antero: No, siitä on pari vuotta aikaa, kun täysin sattumalta löysin yhden väestönsuojan Helsingin ihan ydinkeskustasta. Varmasti haastattelija itse tietää, mistä paikasta on kysymys. Siellä tuli käytyä useasti ja tuli seurattua sitä paikan muutosta aika pitkään. Se oli sellainen paikka, että sinne ei kävelty ihan noin vaan, mutta silti siellä kävi erilaisia ihmisiä erilaisin motiivein: graffititaiteilijoita ja päihdekasvien kasvattajia. Tykkään miettiä sitä, ketä näissä paikoissa on käynyt silloin, kun ne on ollut hylättyjä. Tottakai myös sitä millaisia ne on olleet käytössä. Erityisesti minua kuitenkin kiinnostaa ihmisten motiivit vaikkapa maalata graffiteja johonkin paikkaan, jossa kukaan ei ole sitä näkemässä. Ei ole hienoa nähdä, että ihmiset menee paikkoihin tavallaan pilaamaan ne, mutta jotain mielenkiintoista siinä on, mitä ihmiset tekevät siellä muuta kuin pelkästään tutkivat ja valokuvaavat.

SS: Viimeiset sanat...

Antero: Harva nykypäivänä pystyy sanomaan olevansa seikkailija, se tässä on mun mielestä hienoo.

Antero tutkimassa hylättyä Austinia 2015.