Haastattelu: AlleycaT - maaseudun kärrypolkujen koluaja

Aktiivisia suomalaisia UE-harrastajia ei ole montaa. Vielä vähemmän on niitä, jotka reissaavat uupumattomasti viikosta viikkoon, vuodesta toiseen ja jakavat samassa tahdissa löydöksensä julkisesti muiden kanssa. Yksi tällainen ihme on mies AlleycaT-nimimerkin takana.

31-vuotias AlleycaT on lähtöisin Mikkelistä, mutta on pitänyt majaansa viimeiset 12 vuotta Tampereella. Hänet tunnetaan pitkistä reissuistaan ja harvenevan maaseudun dokumentoimisesta. Syrjäseutu ei voi olla kokematta yhtäläisyyttä hänen kanssaan, sillä molempia yhdistää vahva intohimo urban explorationiin, vaikka keskitymmekin erityyppisiin kohteisiin. Hänen maaseudun hylättyjen rakennusten kuvavarasto on vertaansa vailla. Kotona vietetyt tunnit tutkimusten parissa ja satojen kilometrien reissut eivät ole menneet hukkaan, sillä kokoelma sisältää autiotalojen ohella kymmeniä tehtaita, kouluja, myllyjä, autonraatoja, rautatiekohteita ja kaikkea mitä maaseudulta voi vain kuvitella löytävänsä. AlleycaT seikkailee yksin, vaikka toisinaan lyöttäytyykin yhteen toisen maanteiden ritarin, hammartin kanssa.

Tapaan AlleycaTin hänelle ominaisessa ympäristössä, eli hylätyllä maatilalla. Toisin kuin moni tapaamani harrastaja vaikuttaa AlleycaT lämminhenkiseltä ja helposti lähestyttävältä. Hän ei tärkeile tiedoillaan tai kokemuksellaan vaan pikemminkin rauhoittaa ilmapiirin tyyneydellään ja vaatimattomuudellaan. Istuudumme vanhan aitan portaille ja aloitamme haastattelun.

hammart ja AlleycaT Pirkanmaalla 2012.

Syrjäseutu: Miten ja milloin huomasit harrastavasi UE:ta?

AlleycaT: Urban explorationiin eksyin 2007. Taisin aluksi seurata Spivey Pointia, jonka kautta ajauduin Suomen UE-forumille Q-elementsiin. Seurasin Q-elementsin toimintaa alkuajoista lähtien taustalta, kunnes sitten oman kameran hankkimisen myötä rekisteröidyin foorumille ja harrastus lähti käyntiin toden teolla. Loppu onkin historiaa.

SS: Olet selkeästi painottunut maaseudun kohteisiin. Mikä niissä vetää?

AlleycaT: Paikkojen historia. Ehkä se pohdinta siinä: ketä siellä on asunut tai minkä vuoksi paikka on jäänyt autioksi. Kuvauskannalta maatilat ovat hienosti kasvaneet umpeen ja saaneet rauhassa rappeutua luoden jänniä asetelmia, joita ei esimerkiksi tehtaista löydä. Iso osa viehätystä on myös niiden etsiminen karttoja tutkien. Menee monta tuntia, iltoja, kun tietoneelta tutkii karttoja ja pohtii meneekö tuosta reitti jonnekin tai olisiko tuolla jotain. Vaikka itse matkat on tietysti se pääjuttu siinä.

Hylätyt maatilat ovat AlleycaTin leipälaji.

SS: Mitä haluat tuoda kuvissasi esiin vai onko se puhdasta tiedon tallennusta eli dokumentaatiota?

AlleycaT: Se vaihtelee kovasti. Paikkoja, joista ei irtoa hienoja kuvakulmia tai sopivaa valoa, tulee dokumentoitua ihan vaan muistoksi. Jos taas tunnelma ja valo on kohdillaan, voi mennä montakin tuntia yhdessä paikassa väännellen kuvakulmia ja asetuksia kamerasta, että saa parhaan mahdollisen fiiliksen tallennettua. Yritän tuoda kuvissani esiin paikan unohdustilan. Sen kuinka kaikki on jäänyt sijoilleen, vaikka asukkaat on lähtenyt aikoja sitten.

Valokuvaus on olennainen osa AlleycaTin seikkailua.

SS: Sinulla on kattavasti aineistoa esillä Internetissä. Onko sinuun otettu yhteyttä sen johdosta virkavallan tai omistajien taholta? Entä positiivisessa mielessä?

AlleycaT: Kaksi henkilöä on ottanut yhteyttä siinä mielessä, että olisivat olleet halukkaita ostamaan tilan. Kyselivät mahdollisia omistajatietoja. Olen sitten varovaisesti koettanut kertoa, että en tiedä omistajaa. Jos olen kokenut, että kyselijät ovat olleet puhtaasti ostomielessä olen antanut osoitetiedot.

SS: Oletko joutunut hankaliin tilanteisiin kohteilla esimerkiksi omistajien kanssa?

AlleycaT: Eräällä kaivoksella on tullut maanomistaja vihaisena vastaan. Siitäkin puhumalla on selvitty. Autiotaloissa ei ole oikeastaan ollut ongelmia. Ehkä jostain tieltä joku on saattanut katsoa ja kurkkia, että kuka siellä hiippailee. Kameran nähdessään nekin on jääneet siihen. Nauloihin ei ole tullut astuttua eikä ampiaiset ole pistäneet. Eli aika vähällä olen päässyt.

Autiotaloissa kannattaa olla varovainen, vaikka suuremmilta onnettomuuksilta on vältyttykin.

SS: Mielenkiintoisimpia/oudoimpia löytöjä rakennuksissa?

AlleycaT: Lähiaikojen pysäyttävin kokemus oli viikko takaperin sellainen hyvin rikkoutunut ja lahonnut talo, jossa tuli vielä hanasta juokseva vesi. Onhan se mietityttänyt, miten se on mahdollista.

SS: Hienoin kohde?

AlleycaT: Vaikea sanoa. Niitä on monia. Ehkä Hallan sahan vanha voimala on kokemuksena yksiä parhaita. Ränsistyminen ja rakennuksen arkkitehtuuri oli erityisen vaikuttavaa. Suomessa ei ole toista oikein tullut vastaan. Toinen oli Kankaan paperitehtaan voimalaitos, joka oli yksi mielenkiintoisimmista sen laajuuden vuoksi.

Hallan voimala on tehnyt vaikutuksen AlleycaTiin.

SS: Kuinka usein käyt reissuillasi?

AlleycaT: Viikoittain. Heti, kun on rahaa ja vapaa-aikaa, tulee jonnekinpäin lähdettyä. Ai, miten? Harrastuksen alussa kuljin autolla ja pyörällä. Nostin pyörän takakonttiin ja ajoin tiettyyn paikkaan, nousin pyörän satulaan ja poljin kohteelle huomaamattomasti.

SS: Kohteet lienee sittemmin karanneet hieman kauemmaksi?

AlleycaT: Kyllä vaan.

SS: Miten UE on muuttanut maailmankuvaasi/elämääsi?

AlleycaT: Elämää se on muuttanut ainakin siten, että iso osa vapaa-ajasta menee alustavaan työhön, joka taas on historiantutkimista, kirjastoista lainaamien kirjojen selailua, jotka voisi käsitellä aihetta tai sisältää vinkkejä kohteista. Tietokoneella istumiset ja karttojen selailut vievät myös aikansa. Laajemmalta kantilta mietityttää Suomen, miksei maailmankin, maaseudun autioituminen. Kun ihmiset muuttaa kaupunkeihin, niin jatkuuko se aina vaan, loputtomasti. Muuten en osaa sen kummemmin analysoida sitä.

UE on mullistanut AlleycaT:n elämää. 

SS: Kiitos. Tämä oli tässä.


Linkit:

AlleycaTin laajaan tuotantoon voi tutustua allaolevista linkeistä:

AlleycaT:n Kuvasiilo
AlleycaT Google+:ssa