Mistä tunnistaa hylätty rakennus?

Syrjäseutu on aiemmissa kirjoituksissaan painottanut pohjatyön tärkeyttä. Aina taustojen penkominen ei ole helppoa eikä aina edes mahdollista etenkin pieniä ja vaatimattomampia rakennuksia kohdatessa. Siksi urbaani löytöretkeilijä joutuu monesti turvautumaan omaan havainnointikykyynsä. Kotiseudulla kohteiden havainnointiin voi jäädä aikaa runsaastikin, mutta pidemmissä reissuissa päätelmät on tehtävä joskus tiukoissa aikaraameissa pieniin yksityiskohtiin nojautuen. Aiemmin kirjoittamassani bloggauksessa Kohteiden etsintä käsittelin jo keinoja UE-kohteiden löytämiseen. Tämän kirjoituksen tarkoituksena on antaa aloittelijoille neuvoja hylättyjen rakennusten havainnointiin.

Ränsistynyt ja vaneroitu rakennus Loviisassa osoittautuu lähemmässä tarkastelussa varastoksi.

Autiotalon tai minkä tahansa rakennuksen toteaminen todella hylätyksi on toisinaan haastava tehtävä. Suomessa on paljon kesämökkejä, -huviloita ja maatiloja, jotka eivät ole ympärivuotisessa asuinkäytössä eivätkä joskus lainkaan. Taloja käytetään muun muassa varastointiin tai vuokraukseen. Siksi asumatonta ja tyhjänä seisovaa taloa ei tule automaattisesti yhdistää hylättyyn tai tarpeettomaan.

Rapistunut mummonmökki on tyhjillään ja myytävänä.

Vinkkejä talon autiudesta on silti monia. Ensimmäisenä ja yksinkertaisimpana vihjeenä voi todeta rakennuksen kunnon. Muun muassa irronneet tiilet, notkollaan oleva tai luhistunut katto, ruoste, haalistunut tai lohkeileva maalipinta ja rikkoutuneet ikkunat antavat osviittaa rakennuksen hylkäämisen puolesta. Elämisen merkkejä puolestaan osoittavat liikehdintä talossa, ajokelpoinen ajoneuvo pihassa, valot ja sähkönjakelu sekä ikkunasta näkyvät, elossa olevat huonekasvit. Hylätyissä taloissa harvoin on omaa posti- tai roskalaatikkoa. Jos sellaisia on, siellä ei pitäisi olla mitään - etenkään tuoretta.

Navetan katto vetelee viimeisiään.

Vuodenaikoihin liittyen on omat erityispiirteensä. Kesällä huomio kiinnittyy villiintyneeseen ja hoitamattomaan pihaan. Mikäli talo on näkymättömissä, voi pihatien kunnosta ja heinittymisestä tehdä päätelmänsä. Keväällä ja syksyllä lehdettömät puut ja pensaat luovat parhaimmat edellytykset näkyvyydelle ja siten kaukotarkkailulle. Talvella puolestaan jäljetön piha ja auraamaton pihatie ovat tae siitä, ettei paikkaa huolleta aktiivisesti. Kauttaaltaan jäätyneet ikkunat ovat taas merkki siitä, että talo on kylmillään ja siten asumiskelvottomassa tilassa.

Kangasalalaisesta talosta on lämmöt pois.

Kaikkien neuvojenkaan jälkeen ei ole mitään yhtä tiettyä varmaksihavaittua sääntöä hylätyn toteamiseen. Se on havaintojen summa, jonka perusteella päätös lähempään tutkimukseen tehdään. Vaikka kaikki edellämainitut seikat olisivat hylätyn puolesta, voi joku onneton orpo tai paatunut erakko asustaa täydellisen kaaoksen keskellä.

Rapistunut julkisivu ei kerro koko totuutta.

Ulkokuori voi siis pettää kokeneemmankin harrastajan ja joskus varmistuksen havainnoilleen saa vasta sisätiloissa. Hanasta juokseva vesi, sähköt ja lämmitys ovat hyviä merkkejä siitä, että rakennus ei ole täysin hylätty. Valoja jätetään rakennuksiin joskus tarkoituksella päälle karkoittamaan asiattomia, sähköt voivat olla paloturvallisuussysteemien ylläpidon vuoksi päällä ja tyhjillään olevia rakennuksia lämmitetään kunnossapidollisista syistä. Silti kaikkia tuoreita käytön jälkiä ei pidä heti pelästyä. Avatut makkarapaketit, tupakannatsat tai muu ympäristöön kuulumaton voi olla kodittomien, seikkailunhaluisten nuorten tai muiden suojaahakevien jäljiltä. Talovaltauskulttuuri on voimissaan eritoten kaupunkien keskustoissa. Sisään astuessa on järkevää ensin hiljaa kuulostella ääniä. Viattoman oloisessa kohteessa käypä konsti on kysellä onko ketään paikalla.

Kuvan talo oli hylätty, mutta itse tuotu lämpöpatteri piti kodittomalle olot kelvollisena talven pakkasillakin.

Vaihtoehtona tarkkailulle ja hiippailulle pidetään social engineeringiä, jonka wikipedia-käännös käyttäjän manipulointi luo enimmäkseen negatiivisia mielikuvia. UE:ssa sitä voi kuitenkin soveltaa suoraviivaiseen kohdetta lähestymiseen keksimällä vaikkapa jonkun verukkeen eli pienen valkoisen valheen ovikellon soittamiseen. Toisaalta ehkä sitäkin helpompi tai ainakin rehellisempi lähestymistapa on mennä suoraan paikanpäälle ja kertoa tarpeen tullen totuus. Vaikkakin moinen toiminta vaatii kanttia, on sen etuna tehokkuus ja selittelemättömät tulokset.

Koti on varmasti valtaväestölle pyhä paikka. Kotiin ja sen sisältämiin asioihin kuten omaisuuteen, perheeseen ja läheisiin suhtaudutaan tavallista korkeammalla intensiteetillä. Tuntematon hiippari pihapiirissä aiheuttaa tavallisessa ihmisessä epäluuloja ja pelkoa, jolloin kohtaustilanne asukkaiden kanssa voi olla tunteitaherättävä. Vaikka hyvinsäilynyt autiotalo onkin todennäköisemmin vähemmän kuohittu sisällöltään, Syrjäseutu neuvoo edellä mainituista seikoista johtuen pysyttelemään mahdollisimman hylätyiksi todetuissa asuinrakennuksissa.

Noormarkun ryteikössä ei taatusti asuta enää.

Siinä missä asutut talot kuuluvat kotirauhan piiriin, tehtaat, virastot, liikehuoneistot ja muut vastaavat laitokset kuuluvat julkisrauhan piiriin. Suhtautuminen näihin ei ole todennäköisesti niin kiihkoisaa, vaikka laissa ne ovatkin asetettu samalle viivalle. Omistajien sijaan voidaan olla kanssakäymisissä vartijoiden tai työntekijöiden kanssa. Pääsääntöisesti samat vinkit pätee hylätyn tunnistamiseen julkisien laitosten ja asuinrakennusten välillä, mutta ensiksi mainittujen lähestyminen on usein helpompaa, koska isommilla rakennuksilla on monesti useita eri, toisiaan tuntemattomia toimijoita, joiden on joukkoon on vaivattomampaa sulautua. Kaupungissa ja maaseudulla on myös eroja. Kaupungissa lähes kaikki tilat ovat enemmän tai vähemmän julkisia, näkyvillä olevia, mutta maaseudulla yksityisyyden määritelmä voi olla paljon laajempi.

Aidantakainen kuuluu julkisrauhan piiriin.

Hylätyn rakennuksen bongaaminen on kinkkinen homma, johon ei ole kaiken vatvonnan jälkeen takuuvarmoja ohjeita. Yhtä kinkkistä voi olla sinne pääsy ja vieläkin kinkkisempiä ovat käytössäolevien rakennuskompleksien hylätyt osat. Hylätyn tunnistaminen on silti perustava lähtökohta "UE-vainun" kehittämisessä, jota UE-orientoitunut ihminen alkaa harjoittaa kuin luonnostaan - ilman ohjeita tai oppaita.