Infiltraatio

Infiltraatio. Jälleen yksi vierasperäinen sana, joka saattaa olla hieman vieras lähes koko suomalaiselle UE-skenelle. Infiltraatio on monikäyttöinen termi. UE:n viitekehyksessä sillä tarkoitetaan käytössä olevien kohteiden luvatonta tutkimista. Vaikka urbaani löytöretkeily monesti mieletään vain hylättyjen paikkojen tutkimiseksi, on infiltraatio yhtä oleellinen osa harrastusta muun rinnalla. Jonkun totaalinen hylättyvyys on itsessään jo dilemma tässä maailmassa, jossa jokaisella paikalla on jokin lain mukaan nimetty omistaja riippumatta siitä onko omistava taho kiinnostunut omaisuudestaan.

Vanhalla tehdasalueella käytöstä poistettu ja käytössä oleva kulkee usein rinta rinnan.

Mitä infiltroida?

Mikä tahansa paikka ei yleisesti ottaen ole mielenkiintoinen. Urban exploration suuntautuu useinmiten harvinaisten, hankalasti saavutettavien, unohdettujen, hylättyjen, salattujen tai yleisesti huomaamattomien paikkojen tutkintaan. Infiltraatiossakin tavoitteet ovat pitkälti samoja. Julkinen, tunnettu ja kaikkien saavutettavissa oleva tila on puolestaan edellä mainittujen vastakohta. Siksi mikä tahansa käytössäoleva paikka ei ole kohteena kiinnostava. Toisaalta yllättäviä tiloja saattaa pulpahtaa päällepäin kaikkein tylsimpien rakennusten uumenista. Tyypillisimpiä infiltraatio-kohteita ovat rakennustyömaat, katot, nosturit, huoltotunnelit, konehuoneet, vajaakäytöllä olevat teollisuusalueet ja laitosten yleisöltä suljetut tilat. Hylättyjä tiloja saattaa myös löytyä muutoin käytössäolevien rakennusten sisältä.

Satamanostureissa seikkaillessa on hommassa toisenlaista jännitettä.

Riskit

Infiltraatio on huomattavasti riskialttiimpaa touhua kuin hylättyjen paikkojen tutkiminen. Miksi? Toiminnassa olevassa rakennuksessa saattaa olla sähköt, toimivia koneita ja muita hengenvaaroja kuten hapettomia tiloja, hengenvaarallisia höyryjä tai syövyttäviä aineita, joista löytöretkeilijä ei ole sisäänmennessä valmistautumisesta huolimatta välttämättä tietoinen. Siksi varoituskylttien noudattaminen vieraissa ympäristöissä on suositeltavaa. Ei silti kannata olettaa varoituskylttien varoittavan jokaisesta hasardista, jota teollisuusalueella, laboratoriossa tai niiden sisätiloissa ja tunneleissa saattaa piillä.

Luvaton liikkuminen aktiivisella ja suljetulla alueella lisää rangaistavuuden riskiä. Toisin kuin hylättyjen paikkojen tutkinnassa, infiltraatiossa jokamiehenoikeudet eivät suojaa seikkailijaa. Aktiiviset kohteet on useinmiten vartioituja ja hoidettuja. Kulunvalvonta, lukitut ovet ja henkilökunta saattaa hidastaa matkantekoa. Niiden lisäksi on valvontakameroita, erilaisia hälyttimiä ja vartijoita, joiden välttely luo haasteensa. Infiltraatio onkin "tavallista UE:ta" huomattavasti monimutkaisempaa toimintaa.

Ihan joka paikkaan ei ole syytä mennä. Riskien arviointi on järkevää, sillä julkisrauhan rikkomisesta voidaan Suomessa pahimmillaan tuomita sakkoon tai vankeuteen enintään kuudeksi kuukaudeksi. Lainvalvojille ei varmaankaan ole helppoa perustella motiivejaan kiivetessään rakennustyömaan nosturiin. Tällöin tekaistuja syytteitä pahimmassa tapauksessa voi tulla vaikkapa varkauden yrityksestä. Kiinnijäämisestä koituvia seurauksia vieläkin vakavampaa on turvallisuuteen liittyvät riskit. Lähtökohtaisesti olisi syytä muistaa, että mikään kohde ei ole oman tai muiden hengen tai sen vaaraan asettamisen arvoinen. Järkevää on myös arvioida toiminnastaan muille mahdollisesti aiheutuvaa vaivaa ja haittaa. Infiltraatiossa kuten muussakin UE:ssa on tarkoituksenmukaista toimia jälkiä jättämättä. Onhan se myös seikkailijoiden omien etujen mukaista. Mikäli infiltraatio toimintana tuntuu sisimmässä epämiellyttävältä tai pahalta, on sen välttäminen Syrjäseudun ylläpidon mielestä suotavaa.

Rakennustyömaat ovat tyypillisiä infiltraatiokohteita.

Infiltraatio harrastajien keskuudessa

Osin edellä mainituista syistä infiltraatio ei ole erityisen näkyvä osa Suomen skeneä toisin kuin esimerkiksi Venäjällä, Englannissa tai Pohjois-Amerikassa. Niin kutsutulla matalalla profiililla on perusteensa. Jos itse infiltrointi on jossain määrin rangaistavaa, on siitä tarjolla olevat kuvat hyvä johtolanka ja todiste arveluttavasta toiminnasta. Arkaluontoinen kuvamateriaali ja infiltroijien huikeimmat saavutukset jäävätkin usein salaisiksi. Sen lisäksi infiltraatioon saattaa liittyä eettisiä kipukohtia, joita skenessä yleisesti ei välttämättä katsota hyvällä. Infiltraatiota harrastavien osuutta muusta harrastajakunnasta on siksi entistä vaikeampi arvioida. Oletettavaa kuitenkin on, että infiltraation pyöriessä jossain lain harmaalla alueella, lain ja laittomuuden rajamailla, se ei koskaan tule saavuttamaan suurta suosiota - jos UE:n yhteydessä suosiosta voi muutenkaan puhua. Suosittua tai ei, infiltraatio voi viedä urbaanin löytöretkeilyn sellaisille asteille, jossa kohteiden kirjo laajenee loputtomiin ja aiemmin mahdottomina pidetyt kohteet on saavutettavissa.

Todellisuudessa ilmeisen suuri osa harrastajista harjoittaa joskus vähintäänkin matalan tason infiltraatiota tietämättään. Lähestulkoon jokaiselle paikalle on osoitettu omistaja jossain ja toisinaan hylätyltä näyttänyt kohde ei paikanpäällä tai jälkeenpäin osoittaudukaan lopulta aivan niin hylätyksi. Jo se, että jossain kohteessa on vartiointi ja siinä on työmaa-aidat, vaikka se olisi muutoin kuinka hylätyn näköinen tai purkamisen alla, tekee siitä aktiivisen kohteen. Eräs arvostettu konkari kerran tokaisikin urbaaniin löytöretkeilyyn kuuluvan pieni kansalaistottelemattomuus.

(Kuva: Anna Rissanen)