Kuvakimara: Kylttigalleria

Eräänä päivänä sosiaalisessa mediassa eräs arvostettu kuva- ja retkitaiteilija esitti UE-henkisiä kylttikuvia, joista muun muassa yhdessä avolouhoksen reunalla kaapatussa varoitettiin sortumavaarasta. En ollut koskaan erityisemmin antanut arvoa kohteilla vastaantulleille kylteille tai kylteille ylipäänsä. Kylteistä tulee helposti itsestäänselvyyksiä, joita olettaa näkevänsä jokapuolella. Tarkemmin ajateltuna useimmissa niissä on selkeätä estetiikkaa jopa vuosikymmenien takaa.

Kanssaharrastajien joskus tavaksi muodostuneet poseerauskuvat välinpitämättöminä kohteen varoituskylttien edessä olivat aina iskeneet minuun yltiöpäisenä makeiluna. Kuvataiteilijan jakamien kuvien näkeminen herätti minut kuitenkin ymmärtämään näiden kylttien olennaisuuden harrastukselle. Varoitus- ja kieltokyltit usein vetävät sen rajan, joka erottaa urbaanit löytöretkeilijät muusta väestöstä. UE-harrastajilla on rahkeet kyseenalaistaa nämä muiden keinotekoisesti luomat rajat ja kyky ylittää ne. Nehän suorastaan kutsuvat seikkailuhenkisiä luoksensa. Kylttejä ei ole kuitenkaan tehty vain rajoitteeksi vaan myös opasteeksi. Ne kertovatkin parhaimmillaan menneestä kulttuurista ja sen käytännöistä.

Todettakoon, että tähän kuvasarjaan ei ole kerätty pelkästään kaikkein hienoimpia kylttejä. Enhän koskaan niitä ole tarkoituksenhakuisesti edes kuvannut saatika uskonut tekeväni niistä kuvasarjaa. Kuvasarjaa, jota voisi jatkaa loputtomiin. Ne ovat vain kuvia kylteistä, joita olen arkistoja satunnaisesti selaillessa poiminut talteen. Se siitä - lähdetään matkaan...

Monipuolisella varoittelulla on hyvä lähteä liikkeelle.

Hieman uudempaa.

Elämmehän kaksikielisessä maassa.

Kyltit antavat joskus ristiriitaista informaatiota.

Ei kyltti vaan tarra, mutta ajaa saman asian.

Hyvä tietää-kylttejä.

Voimalaitoksen kylttihyllyssä riittää valinnanvaraa.

Juuri lakkautetussa tehtaassa toinen kokoelma.

Väestönsuojat kiinnostavat aina. (Kuva: Daniel)

Tunnelistoissa on myös omat opasteensa.

Mannerheimintie maan alla.

Tallinnan turistikohteessa kyltit näyttävät samalta.

Vieraassa maassa kielitaidotonkin ymmärtää, minne voi ja minne ei voi mennä.

Kylteistä voi löytää merkkejä ajasta, jonka rippeet ovat ehkä muutoin kohteesta kuluneet. Vanhaa tekstiä, viitteitä historiaan, sen tapoihin ja alueen entiseen käyttöön. Selkeää ja pelkistetttyä estetiikkaa parhaimmillaan vuosikymmenien takaa. Seuraavassa muutama esimerkki.

Lestitehtaalla.

Patinoitumista hylätyssä tervasatamassa.

Tehtaan vaille käyttöä jäänyt paloasema.

Samainen paikka.

Suurimmissa tehtaissa tiloja löytyy joka lähtöön.

Tunnustan itsekin sortuneeni tähän.

Älä sylje-kylteille olisi edelleen käyttö yleisillä paikoilla.

Vanhan koulun seinällä.

Helsingin Myllyn hiljaisella lastauslaiturilla.

Katujen nimistä saa hyviä vihjeitä alueen luonteesta.

Tämä nosturi ei enää kuormia nostele.

Sosiaalitilojen korutonta estetiikkaa.

Yhtiöiden logot kertoivat ennen selkeällä suomalaisella tyylikkyydellä toimialastaan.

Jos Syrjäseudun kirjoituksista on joskus välittynyt kuvaa, jonka mukaan urban exploration olisi jotenkin huoletonta ja turvallista touhua, voi seuraava kuvakattaus hieman korjata tuota virhekäsitystä. Kylttejä on monenlaisia, mutta pääpaino niissä on erilaisilla varoituksilla ja kielloilla.

Tehdasalueet yleensä ottaen sisältävät vaarallisia aineksia.

Kaivosalue! Taatusti vaarallinen.

Ajastaan jäänyt kyltti.

Joutomaakaan ei ole turvallinen.

"Tupakointi kielletty. Räjähdysvaara!"

Tuttu varoitustarra. Asbestille osoitettua kylttiä en muista vielä tavanneeni.

Rautateillä liikkuminen on kuin onkin rangaistavaa.

Infiltraatiota mysteerilaitoksessa, jota nykyään tuskin samaksi tuntee.

Sodan aikaisen luolan graffitien tuhrimassa ovessa lukee sortumisvaara.

Maanalaisen vesilaitoksen vaaroja.

Käytössä olevassa muuntamossa voi menettää nirrinsä.

Purettavan eläinlääkiksen kyltti aiheuttaa kylmiä väreitä.

Jossain syvällä maan povessa voi törmätä tällaisiin.

Silti joku piru vie vetää kohti vaaroja. (Kuva: Daniel)

Kieltoja ja varoituksia varoituksien perään. Liika varoittelu saattaa ärsyttää monia ja syödä sanoman tehoa. Helposti mielletään, että on liikaa turhia varoituskylttejä. Kun katselen taaksepäin kuvasarjaa, joudun silti toteamaan lähes jokaisen niistä olevan aikanaan sijoitettu paikallensa ihan aiheesta. Jotain kuitenkin puuttuu kylttigalleriasta. Nimittäin positiiviset huomautukset. Siksi lopetamme kuvasarjamme kylttiin, jota voisi luonnehtia herättäväksi valonpilkahdukseksi muiden joukossa. Toisin kuin edeltävien, tämän, vuosikymmeniä vanhan kyltin syvempi sanoma on vielä tänä päivänäkin ajankohtainen.

Toijalan veturimuseosta.