Tarinoita mestoilta osa 2

Tarinasarjan toisessa osassa jatkamme yksittäisten kohdekokemusten parissa. Suomalaiset UE-harrastajat alkoivat jo varhaisessa vaiheessa etsiä yhä makeampia kohteita maan rajojen ulkopuolelta, kun kotimaan kohdetarjonta kävi yhä tutummaksi. Tuomas Romu oli tässä yksi näkyvimmistä edelläkävijöistä. Hän esitteli kaukomatkojen kuvasatoaan vuosituhannen vaihteen alkuvuosina legendaarisella sivustollaan The Silent The Complete. Sittemmin hän vieraili opiskeluidensa yhteydessä Huippuvuorilla pariin otteeseen. Huippuvuorten seikkailuistaan hän kertoo muun muassa blogeissaan Jääkarhuja, tekniikkaa ja teekkarielämää Huippuvuorilla sekä Saari pohjoisen horisontin takana. Vaikka itse blogit käsittelevät yleisesti Romun elämää Huippuvuorilla, löytyy sieltä tarinoita hylätyistä kaivoksista ja vaativista retkistä ääriolosuhteissa. Esimerkiksi hylätyt kaivoskylät kuten Pyramiden ja Colesbukta ovat tulleet suomalaisellekin skenelle tutuiksi juuri Romun tarinoiden ansiosta.

Tuomas Romu kaivostunnelin suulla. (Kuva: Tuomas Romu)

Seuraavassa Tuomas Romun lyhennelmä blogikirjoituksesta Grumant:

"Syksyllä 2011 tekemäni tutkimusmatka Grumantiin, Huippuvuorilla sijaitsevaan 1960-luvulla hylättyyn venäläiseen kaivoskylään, on todennäköisesti sekä henkisesti että fyysisesti rankin tekemäni UE-retki. Olin syksyn mittaan tehnyt yhä pidempiä ja pidempiä kävelyretkiä Longyearbyenin ympäristössä, mutta vuorten takana sijaitsevaan Grumantiin ei mennyt teitä tai polkuja. Lisäksi olin liikkeellä yksin.

Eräänä syyskuisena lauantaiaamuna sää oli mitä mainioin, joten pakkasin päiväreppuuni kameran, eväät ja vaihtovaatteet. Luonnollisesti otin mukaani myös suurikaliiberisen metsästyskiväärin, sillä asutuskeskusten ulkopuolella on mahdollista törmätä jääkarhuihin. Todennäköisyys on toki pieni varsinkin kesällä, mutta reittini varrella vain muutaman kilometrin päässä kaupungista on paikka, jossa jääkarhu tappoi 22-vuotiaan opiskelijan vuonna 1995. 

Aamukuudelta, muiden vielä nukkuessa, suuntaisin kohti Tverrdalen-solaa, josta pääsi kiipeämään lähes 500 metrin korkeuteen Platåbergetille. Tarkoitukseni oli kiertää yli kilometrin korkeuteen nouseva Nordenskiöldtoppen, laskeutua alas Björndalen-laaksoon ja ylittää sen pohjaava virtaava joki, nousta jälleen lähes puolen kilometrin korkeuteen ylängölle ja lopulta laskeutua Grumantdalen-laaksoa pitkin Isfjorden-vuonon rannalla sijaitsevaan kylään. Matkaa yhteen suuntaan kertyi noin 17 kilometriä.

Huippuvuorilla on välillä todella vaikea hahmottaa mittakaavaa. Pienissäkin ylämäissä voi nousua olla satoja metrejä ja kivenheiton päässä siintävälle kukkulalle voi olla matkaa kymmenen kilometriä. Myös laakson pohjalla kulkeva puropahanen näyttää hieman erilaiselta, kun seisoo alhaalla vuolaassa virrassa vesiputouksen edessä ja miettii, mistä kohtaa kannattaisi yrittää ylös jyrkkänä nousevaa louhikkoista rinnettä. Irtolohkareilla tasapainoillessani mietinkin, että oliko yksin lähteminen sittenkään kovinkaan fiksu valinta. Jos jotain olisi sattunut, apua olisi saanut todennäköisesti odottaa seuraavaan päivään. Se on pitkä aika odottaa kiilautuneena kivenlohkareen alle jäätiköltä virtaavassa hyisessä joessa.

Pääsin kuitenkin lopulta perille Grumantiin. Kaivosyhdyskunta hylättiin yhdessä läheisen Colesbuktan sataman kanssa vuonna 1965 hiilikaivosten ehdyttyä. Näissä kahdessa yhdyskunnassa asui 1950-luvun alussa yli tuhat ihmistä. Reilut neljä vuosikymmentä pohjoisen taivaan alla oli kuitenkin tehnyt tehtävänsä, ja jäljellä oli enää viisi sodan jälkeen rakennettua isompaa rakennusta sekä niiden ympäristössä runsaasti kaivoksen toimintaan liittynyttä romua. Grumant on Huippuvuorten muinaismuistolain suojaama, joten paikan päällä on paljon nähtävää vanhoilta ajoilta, ja vietinkin pari tuntia kävellen ympäriinsä, tutkien ja valokuvaten. 

(Kuva: Tuomas Romu)

Luonnollisesti aikanaan minun oli lähdettävä tarpomaan takaisin kohti Longyearybeniä. Kuten aina ennenkin, paluumatka tuntui tälläkin kertaa lyhyemmältä ja osasin myös kiertää hankalimmat paikat. Syyskuu oli kuitenkin jo pitkällä ja päivät lyhenivät nopeasti, joten jouduin laskeutumaan Longyeardalen-laaksoon taskulampun valossa. Asuntolassa merkkasin itseni palanneeksi ja toivotin kavereilleni terveisiä Grumantista."

(Kuva: Tuomas Romu)

Romun tarinan voi lukea kokonaisuudessaan täältä. Suomalaisten tekemät tutkimusmatkailuekskursiot ovat suuntautuneet pitkälti Eurooppaan ja etenkin Baltian maihin. Ruhtinaallisesta tarjonnastaan huolimatta Venäjä on jäänyt merkillisen vähälle. Kieliongelmat, viisumit, huono maine, asioiden hoitamisen hankaluus ja arvaamattomuus lienee suuri osatekijä vähäiselle matkustusinnolle rajan taakse. Syrjäseudun innoittamana mieshenkilö nimimerkillä MadDog kävi vilkaisemassa Luovutetun Karjalan reissukertomuksessakin esiintynyttä Sortavalan yleissairaalaa aivan tuoreeltaan. Hän väittää olevansa noviisi UE-harrastuksen parissa, mutta ajautui heti jännittävään tilanteeseen. MadDog kirjoittaa visiitistään näin:

"Syyskuun alkupuolella Sortavalassa käydessä tuli tutustuttua Kymölän kaupunginosassa sijaitsevaan Yleiseen Sairaalaan. Saavuimme sairaalan porteille hienon sään saattelemana iltapäivän aikaan.
Sairaalan sisäänkäynnin portit olivat kiinni, mutta aidassa oli iso reikä, mistä pääsi alueelle. Alueella oli täysin hiljaista, kun kävelimme pidemmälle rakennuksia kuvaillen. Sisääntulotien päässä ihmettelin vähän keskellä pihaa olevaa uudehkoa puukoppia. Alueella liikkuessa oli helppo kuvitella miten hieno paikka se oli joskus parhaina päivinään ollut! Kopin ohi kuljettuamme huomasimme oven aukeavan ja takanamme seisoi pistoolilla aseistautunut vartija! Vartija oli sen näköinen, että oli herännyt puheisiimme päiväuniltaan. Tähänkö sitten tutustumisemme päättyisi? Vartija tiedusteli ettäkö “Turist?”. Nyökkäiltyämme ja kameraamme näyttäen hän totesi meidät ilmeisen harmittomiksi ja pääsimme jatkamaan matkaa. Se verran saimme yhteistä kieltä aikaan, että kuulimme osan rakennuksista jääneen tuhopolton kohteeksi alkuvuodesta. Sen jälkeen oli vartiointia lisätty. Olikohan alueelle suunnitteilla jotain rakennusten korjaamiseksi?

Suomalaisten rakentama henkilökunnan asuntola. (Kuva: MadDog)

Alueella on useampia eri aikakaudella rakennettuja rakennuksia. Huomattuamme, ettei vartija seurannut meitä painuimme rakennusten sisään. Rakennusten sisäosissa oli mielenkiintoista pohtia mihin tarkoitukseen huonetta oli käytetty aikanaan. Ensiksi törmäsimme kyökin puolelle. Sisällä vallitsi aika spooky tunnelma. Kaikki irtaimisto oli varastettu tai muuten vaan hajotettu. Kosteusvauriot alkavat olla jo melko pahoja. Pihalle oli jostain syystä tyhjennetty koko ruiskuvarasto...

Kyökin puolta. (Kuva: MadDog)

...Olin saanut selville, että Tammikuussa 2014 aamulla Puistokatu 5:ssä oli huomattu entisen sotilassairaalan päärakennuksen olevan tulessa. Palo saatiin sammutettua päivän aikana, mutta päärakennuksen katto ehti tuhoutua. Kyseessä oli todennäköisesti tahallinen tuhopoltto. Pihalla seisoi yksinäinen patsas, joka oli saanut osansa vandalismista. Pihalta poispäin kävellessämme vartija painui takaisin koppiin varmaankin jatkamaan kesken jäänneitä päiväuniaan."

Päärakennus on saanut siipeensä. (Kuva: MadDog)

Sortavalan sairaalassa on vuodessa ehtinyt tapahtua jo paljon: tuhopoltto ja aseistettu vartija. Venäjällä vartioimattomilla kohteilla ei ole tapana säilyä kauaakaan tyhjäksi jäädessään. Kaikki viedään ja tuhotaan lattiasta kattoon muutamassa vuodessa. Toisin on kotirintamalla. Suomessa etenkin maaseudun vaille käyttöä jääneet kohteet saattavat kantaa vuosikymmeniäkin vanhaa historiaa sisällään. Tämän sai todeta Varjo, todellinen konkari omalla alallaan. Hän on harrastanut autiotaloja jo 70-luvulta lähtien, jolloin moisesta toiminnasta sai hänen mukaansa friikin leiman otsaansa. Kiinnostus on silti pysynyt yllä aina näihin päiviin saakka ja kokemuksia on kertynyt enemmän kuin olisi aikaa kertoa. Jos oli ennen hienoja kohteita, on niitä vieläkin. Varjo kirjoittaa eräästä mielestään kohahduttavimmasta kokemastaan seikkailusta, joka sijoittuu muutaman vuoden taakse. Hän on nimennyt tarinan:

"Helmen löytyminen: Aarrematka

Elettiin huhtikuuta 2010 ja olin pidemmän aikaa ihaillut isoa monikerroksista myllyä ajaessani sen ohi kotimatkallani. Pitkään UE:ta harrastaneena tiesin, että sen kuvaamisesta tulisi todella haastavaa, tuntien omistajan, joka ei kaihtanut väkivaltaa kohdatessa ihmisiä laittomasti pihoillaan. Mylly sijaitsi keskellä alueella toimivaa yritystä ja tästä johtuen oli liikenettä ja ihmisiä alueella runsaasti myös viikonloppuisin. 

Tämä ue-paratiisi rajoittui sijainniltaan jokeen, joten sieltä suunnalta sitä ei voinut lähestyä. Toisesta suunnasta taas aluella toimiva yritys ja omistajan talo poisti mahdollisuuden lähestyä sitä jäämättä kiinni. Ainoaksi mahdollisuudeksi siis jäi lähestyminen pihatien suunnasta, jonka varrella oli kauppa, naapurin talo ja yrityksen ravintola. Kävin alueella useasti lapsieni kanssa niin sanottuna maksavana asiakkaana ja samalla katselin paikkoja ja räpsin pokkarilla kuvia kohteesta.

Mitään järkevää reittiä ei tahtonut löytyä kohteelle. Muutamia kertoja myöhemmin näin asvalttitien vieressä pusikoituneen ojan, joka halkoi yleisen tien ja naapurin talon tontin reunoja. Oja oli niin matala, että siinä ryömiminen ja piilossa pysyminen tulisi olemaan todella hankalaa. Ilmakuvista huomasin, että oja meni jossain määrin joelle asti , mutta päättyi ränistyneen ladon reunaan, josta oli matkaa vielä noin 50m kohteelle. Tämä matka pitäisi juosta suoraan omistajan talon ikkunan edestä.

(Kuva: Varjo)

Vihdoin suunnitelma oli valmis ja ilmakuvat tulostettu. Ei muuta kun kamppeet kasaan ja matkaan. Saavuin paikalle töiden jälkeen iltapäivällä ja jätin auton läheisen kaupan pihalle. Seurasin naapuritalon tapahtumia ja kuinka sen vanha pariskunta hääri pihatöissä. Heidän siirryttyä talon sivulle töihin siirryin läheisen ojan suojiin tähyilemään eteenpäin menemistä. Jonkin matkaa ryömittyäni huomasin, että puut ja nouseva maasto helpotti siirtymistä ladolle päin. Noin 10 minuutin jälkeen olin ladon suojissa ja tähyilin laudanraosta omistajan talon suuntaan. Yrityksen pihalla hääräävät työntekijät ja asiakkaat eivät olleet todenäköisesti ollenkaan kiinittäneet huomiota suuntaani. Nyt vauhdilla polvijuoksua pellon yli ja joen penkalle katsomaan perääni, että kuinka monta ihmistä seuraa perässä..ei ketään.. perillä oltiin!!

Mylly näytti todella hienolta ja kiipesin ikkunasta sisään. Ilkivaltaa ei ollut nähtävissä ja muutenkin paikka oli hyvin kuvauksellinen. Vieressä oli vanha ränsistynyt maalaistalo, jonka myöhemmin nimesin ns. asekätkentätaloksi. Talon nimitys johtui sen vapaussodan verisestä historiasta. Olin tyytyväinen, että suuri työ kantoi hedelmää.Tässä vaiheessa en vielä tiennyt mitään odottavasta helmestä, joka oli vain 40 metrin päässä. Poispäin lähiessäni juoksin taas polvijuoksua ladolle ja hetken istuttua kulmalla osui silmiini puiden keskeltä vanha piipulinen rakennus.

Ladolta pystyi siirtymään vaivattomasti rakenukselle ja katsoin oven raosta sisään odottaen näkeväni tyhjän tilan johtuen rakennuksen kunnosta. Rakennus oli kaikkea muuta kun tyhjä. Edessäni oli paja, jonka keskellä puolet pajan tilavuudesta köllötti kaksi autovanhusta!!! Olin täysin mykistynyt. Täysin koskematon rakennus keskellä yritystoimintaa. Rakennuksen perällä oli vanha paja, jonka seinäillä ja hyllyillä oli runsaasti vanhaa unohdettua tavaraa vuosikymmenien takaa. Autojen pinnassa oli kymmenien vuosien pölyt ja seisova öljyn katkuinen ilman olisi voinut lähes leikata kuutioiksi. Kuvaaminen pajassa oli haastavaa koska ikkunat sijottuivat omistajan talolle päin ja hämärää oli kaikkialla. Nimesin paikan Aarrematkaksi onneni kukkuloilla ja mietin itsekseni ue-aarteen löytymistä. Pois lähtiessäni painoin ovet kiinni paremmin ja toivoin, että paikka säilyisi koskemattomana jatkossakin."

(Kuva: Varjo)

(Kuva: Varjo)

Varjo on vieraillut kohteella myös jälkeenpäin jäämättä kiinni. Sen aikana mylly tuhopoltettiin ja asekätkentätalon ikkunoita on rikottu. Autoverstas on kuitenkin pysynyt koskemattomana - toistaiseksi. Seuraavassa osassa tarkastelemme mitä tapahtuu rysän päältä narahtaessa...

Linkit:

Tarinoita mestoilta osa 3 (tulossa)

Tarinoita mestoilta osa 1