Inkerinmaa osa 10

Osa 10:

Elokuvateatterilta ajelimme Slantsyn keskustaa kohden. Ei siellä varsinaisesti mitään meille ollut, mutta Markoa oli jo alkanut hiukomaan. Aika oli kieltämättä hujahtanut aamun megakohteilla, joten en vastustellut. Minkäänlaisia ruokapaikkoja emme bonganneet, joten ensimmäisen vastaantulleen kaupan antimet saivat luvan käydä. Haimme leipää, makkaraa, majoneesia ja sen sellaista kaupasta, joka oli siisteydestä päätellen vastikään rakennettu. Söimme miehekkäästi eväämme konepellin päällä kuten tapana on ollut. Tämän jälkeen rullailimme keskustan läpi näkemättä mitään kiinnostavaa aina seuraavalle kohteelle asti, joka oli ilmeisesti jälleen yksi hylätty palavankiven kaivos. Sitä materiaalia tällä seudulla ainakin riitti.

Slantsyn keskustan tuntumassa pari kerrostalon rauniota.

Kaivoksen voimalaitosta on moukaroitu - kirjaimellisesti.

Aluetta kierrellään kävellen.

Sisältöä rakennuksissa ei paljoa ollut.

Kuten edellisellä kaivoksella, rakennukset olivat kuin pommituksen jäljiltä. Syykin selvisi pian. Emme olleet nimittäin yksin alueella. Yksinäinen mies heilutteli lekaa siihen malliin räjähtäneen voimalan puoliksi romahtaneissa kerroksissa, että sitä ei voinut olla huomaamatta. Henkikultansa ei kai ollut kovin kallis, sillä hakkasi kirjaimellisesti lattiaa altaan. Nyysi kai rakennusmateriaalia omiin tarpeisiinsa, vaikka epäilemättä parhaimmat palat oli viety vuosikausia sitten varmaan kaltaistensa toimesta. Jostain korkealta vain lenteli murentuvan rakennuksen lohkeilevia kokkareita, tiiltä ja betonia. Tuosta sateesta me pysyttelimme kaukana.

Päivä jatkui silti sateisena, kun palasimme Kingiseppiin, jonka laitamilla sijaitsi vieläkin massiivisempi teollisuusalue kuin mitä Slantsyssa nähtiin. Kyseessä on Fosforitin lannoitetehdas. Se on yksi suurimmista, mitä minä olen nähnyt - ja minä olen sentään nähnyt kohtalaisen paljon maita ja mantereita. Valitettavasti vain hyvin pieni osa siitä on kierrettävissä omin luvin lähinnä siksi, että se vaikuttaa olevan pitkälti käytössä. Se yksi ja ainoa, omin luvin tutkittava hylätty kohde alueella, on reissumme suurin yksittäinen rakennus. Tosin mitään tutkittavaa ei keskeneräisessä talotehtaan rungossa ollut, mutta avarat maisemat lumosivat jälleen omalla pelkistetyllä ilmeellään.

Teollisuusalueelle tultaessa tien vieressä WWII-bunkkeri.

Aava ja mittava teollisuusalue jatkuu loputtomiin.

Talotehtaan autiutta.

Teollisuusalueelta lähdettäessä ohitimme Kingiseppin valitsemalla kiertotien. Olimme siis palanneet pienen syrjähypyn jälkeen Inkerinmaalle ja kohteita oli käytännössä jälleen joka kylässä, jos vaan niitä olisi jaksanut kaikkia kaluta. Kerstova oli meidän seuraava stoppi. Noin 600 asukkaan kylässä ei suuremmin elämää ole. Vuonna 1870 rakennettua, sittemmin raunioitunutta Pyhän Nikolaoksen kirkkoa on elvytetty viime vuosina, joten kategoriaan hylätty sitä ei enää voi laskea. Sen sijaan puna-armeijan ilmailuyksikön klubirakennusta kukaan ei ole enää raaskinut kunnostaa. Lentokentästä ei ole tietoakaan, mutta aavaa peltomaisemaa näkyy joka suuntaan. Kai siellä jossain kenttäkin joskus lienyt.

Pyhän Nikolaoksen kirkko Kerstovassa.

Ilmailuyksikön klubirakennus.

Ajan hengen mukaan koristeltuna.

Kerstovasta oli jälleen lyhyt pyrähdys seuraavaan, meitä kiinnostavaan kylään, Kattilaan. Se oli vanhaa vatjalaisseutua. Toki seutu oli venäläistynyt, mutta maastossa ihmeteltävää riitti menneiltä ajoilta. Suurin rauniokokonaisuus oli Albrechtin puistossa sijaitseva, 2-kerroksinen palatsimainen kartano vuodelta 1836. Jopa Markon leuka loksahti auki sen pramean julkisivun paljastuessa pusikon takaa.

Hylätty kartano Kattilassa.

Kattilasta matkui jatkui edelleen Kaprion suuntaan. Matkalla poikettiin Kommolan lähes kuolleessa kylässä tarkastamassa 1820-luvulla rakennetun Blumentrostin kartanon. Hädin tuskin jaksoimme tällä kertaa nousta autosta. Tyhjät, vaikkakin uljaat, kuoret eivät vedonneet enää raunioista paatuneihin mieliimme.

Saksalaisperäisen Blumentrostin kartanon raunio.

Kommolan hylättyä kylää.

Vanha sota-ajan taistelukone kaarteli yllämme aavemaisesti, kun köröttelimme hiekkatietä kohti Kapriota. Tarina jatkuu...

Linkit:

Inkerinmaa osa 11

Inkerinmaa osat 1-13

Idän reissut