Inkerinmaa osa 5

OSA 5:

Viime vuosituhannella Ruotsi ja Venäjä taistelivat moneen otteeseen Inkerinmaan hallinnasta. 1600-luvulla Ruotsi, jonka vallan alla Suomikin tuolloin oli, valloitti Inkerinmaan. Tällöin Karjalan Kannakselta ja Savosta muutti vallatuille alueille suomalaisia, joita alettiin sitten kutsua inkeriläisiksi. Heitä puolestaan kutsuttiin lähtöperän mukaan äyrämöisiksi ja savakoiksi. Nimitys äyrämöinen tulee Äyräpäästä (entinen kunta Karjalankannaksella), josta muuttoliike oli erityisen suurta. Savakko juontuu vastaavasti Savosta.

Muuttoliikettä Inkerinmaan suuntaan aiheuttivat Ruotsin vallan aikaiset läänitykset ja verot, mutta myös ortodoksien pako Venäjälle. Pietari Suuren johdolla Venäjä valloitti 1700-luvun alussa Inkerinmaan takaisin, mutta inkeriläistyneet suomalaiset jäivät. Inkerinmaan kylissä paikoin lähes puolet väestöstä oli suomalaisia. Inkerinmaalla alkoi pitkä rauhan aika. Vielä vuonna 1919 Inkerissä asui noin 120 000 suomenkielistä inkeriläistä. Seudun alkuperäisheimoisia, suomensukuisia inkerikkoja ja vatjalaisia puolestaan eli noin 10 000. Myrskypilvet varjostivat kuitenkin tuolloin Pietaria, Inkerinmaan keskusta. Keisarikunnan kaatuminen, Venäjän vallankumous sekä siitä valtaan nousseet bolševikit ja heidän johtama Venäjän neuvostotasavalta, sittemmin Neuvostoliitto, tulivat muuttamaan Inkerin kansan kohtalon.

Inkerinmaan kansallislippu.

Samalla kun Suomi itsenäistyi, inkeriläiset jäivät rajan toiselle puolen Venäjälle, josta oltiin tekemässä Neuvostoliittoa. Inkeriläisissä heräsi tarpeita liittyä esi-isien Suomeen, jopa perustaa oma valtio. Puhutaan inkeriläisten kansannoususta, joka oli lähinnä sarja kapinoita. Heimosotaretkiksikin nimitetyissä taisteluissa kävi niin suomalaisten, karjalaisten kuin inkeriläistenkin huonosti. Tavoitteena oli vapauttaa rajantakaisia suomalaissukuisia alueita Venäjän vallan ikeestä, ehkä jopa rakentaa Suur-Suomea. Kuka tietää.

Tuo aika oli joka tapauksessa kaiken kaikkiaan levotonta. Joitain inkeriläisiä matkusti Viroon auttamaan sen vapaustaisteluissa. Yksi mainitsemisen arvoisimmista lienee myös Kannaksen rajavyöhykkeellä sijainnut Kirjasalon piskuinen tasavalta, joka julistautui itsehallintoalueeksi. Se kuitenkin kukistettiin venäläisten toimesta ja unohdettiin Tarton rauhansopimusta tehtäessä. Kirjasalon sijaan Suomi sai Petsamon. Samoihin aikoihin tuhansia inkeriläisiä pakeni Suomeen, kun yhteys itsenäistyvään, valkoisten Suomeen oli vaarassa katketa.

Inkerinmaan kartta seurakunnittain.

Tuo kaikki oli vielä pientä siihen verrattuna, mitä oli tuleman. Neuvosto-Venäjän johtoon asettui ensin Lenin. Bolševikkien radikaali johtaja, joka jatkoi sisällissodan verenvuodatusta kukistamalla vastustajansa verisesti ja aloittamalla kirkon ja porvariston järjestelmällisen tuhoamisen. Se oli suurinpiirtein sitä aikaa, kun Suomessakin käytiin armotonta vapaussotaa. Osapuolina punaiset ja valkoiset kuten oli Venäjälläkin. Meillä vaan valkoiset voittivat. Leniniä oli kuitenkin kiittäminen valkoisen Suomen itsenäisyyden myöntämisestä, vaikka hänen motiivit siihen ehkä olivat kyseenalaiset. Leninin kuoltua 1924, vallankahvasta otti kiinni Stalin, Leninin vieläkin hullumpi opetuslapsi.

Stalin oli omaa luokkaansa. Stalinin aikana Inkerin vähemmistökansa sai todella tuta, mihin maata oltiin nyt viemässä. Kirkko ajettiin alas, sillä virallisesti Neuvostoliitossa ei ollut uskontoa. Maatalousvaltaiset inkeriläisyhteisöt saivat kärsiä kollektivisoinnin seuraukset ja sen vastustajat, kulakit, tapettiin tai lähetettiin Siperiaan. Kansalaisista yritettiin muokata yhtenäisiä, hallinnolle myötämielisiä neuvostokansalaisia. Siinä kärsivät kaikki vähemmistökansallisuudet, eivätkä vähiten suomalaiset.

Kaikenlainen suomalainen nationalismi pyrittiin tukahduttamaan viimeistään 1930-luvun lopulle tultaessa. Sen lisäksi, että uskonnon harjoittaminen oli kiellettyä, suomenkieliset koulut, sanomalehdet ja kirjapainot suljettiin. Esimerkiksi Pietarissa, Inkerinmaan keskuksessa, tuotettiin muistaakseni peräti 7:ää eri suomenkielistä lehteä. Edes kommunistisen puolueen omat suomenkieliset julkaisut eivät säästyneet epäluottamuksen ilmapiirissä.  Eikä siinä vielä kaikki. Stalinin puhdistuksissa inkeriläiset ajettiin pois kotiseuduiltaan, etenkin Suomen rajan läheisyydestä. Pohjois-Inkeri tyhjennettiin täysin, sillä Stalin valmisteli sotaa Suomea vastaan. Vai oliko siinä sitten kyse Suomen palautuksesta emämaansa yhteyteen? Yhtä kaikki. Etnisyytensä vuoksi suomalaistaustaisista inkeriläisistä oli tullut epäluotettavaa ainesta vainoharhaisen Stalinin ja valtiovallan silmissä.

Tarina jatkuu seuraavassa osassa...

Linkit:

Inkerinmaa osa 6

Inkerinmaa osat 1-13

Idän reissut